Top 3 tonnikalaleivät: Lauralta pöllitty

March 25, 2015, 2:28 pm

≫ Next: Top 3 tonnikalaleivät:Se eniten syödyin

≪ Previous: Maultaschen ja Janin lihaliemi

$

0

0

Minä voisin elää pelkillä voikkareilla. Jos repertuaari pitäis lähteä supistamaan, niin kenties pystyisin elämään pelkästään tonnikalaleivillä. Niihin mulla on erityisen lämmin suhde. Tonnikalapurkki kaapissa pelastaa huonoimmankin leikkelepäivän. Hyvä tonnikala. Msc merkitty. Aina kokonainen, älä sorru hiutaleisiin. Ja öljyssä ne palat ovat parhaimman makuisia, vaikka vesitonnikala saattaa solahtaa sutjakkaammiin lanteilta, niin ei.

Mulla on mielessä tonnikalaleipien Top 3. Listaus on oman makuni mukainen, vaikka osaksi sen leipiin liittyy myös aimo annos nostalgiaa ja muistoja. Tiedättehän, sillä lailla kuin vaikka oman mumman ruoka maistuu paremmalta kuin muiden. Näiden kolmen leivän lisäksi tiedän ainakin kolmekymmentä muuta variaatiota, jotka nekin ovat herkullisia. Ajatelkaa, listalle ei pääse edes ainoatakaan lämmintä juustokuorrutteista leipää.

Ehkä olis pitänyt perustaa tonnikalaleipäblogi. 

Top 3 tuorein tulokas on pöllitty Lauran Tähti-blogin Lauran repertuaarista. Omassani ainoastaan Lauran käyttämä limenmehu oli vaihtunut suoraviivaisempaan sitruunanmehuun. Mielestäni se tukee leivän fetaa vielä hiukan makeaa limettiä paremmin (lue= ei vain sattunut eka kerran tehdessäni olla limeä jääkaapissa. Eikä pöydällä).

Rukiinen feta-tonnikalaleipä

Lemppari ruisleipääsi
tonnikalaa
majoneesia
suolaa, pippuria
sitruunamehua
salaatinlehtiä
suolakurkkua
kirsikkatomaattia
hyvää pehmeää fetaa
fetasipulia

Valmista majoneesista ja tonnikalasta tahna. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla.

Paahda ruisleivät, tai jos palat on ihanan tuoreita ei tarvitse.

Levitä toiselle puoliskolle tonnikalatahnaa ja pinoa toisella salaatti, tomaatit, suolakurkku ja punasipuli sekä reilusti fetaa. Esimerkiksi lämpimässä avaamattomana säilyvä Apetinan (omalla rahalla vuosien saatossa hyväksi testattu) täysrasvainen feta levittyy niin ihanasti, että voit voidella sillä toisen puoliskon niin ei tipu rinnuksille. Ja se on myös tosi hyvää. Kasvikset tietenkin siivuina. Yhdistä puoliskat. Paina lujasti yhteen ja syö.

+ Mieletön makuleipä! Suomalainen ruisleipä vaan tukee näitä  makuja hienosti ja paahdettuna tuo mukaan myös sopivasti rapeutta ja saa myös tuntumaan terveelliseltä
+ sanoinko jo että tässä on yhdistetty kaikki herkut?
+ sopii erinomaisesti eväsleiväksi, aamiaiselle, lounaaksi
- paljon tavaraa leipien välissä, hiukan pakkaa joku aina putoamaan tai valumaan, fetan levitys auttaa, sitten vaan puristat leivästä kunnolla
- paljon aineksia; aina joku unohtuu kauppaan

---

Top 3 tonnikalaleivät:Se eniten syödyin

March 27, 2015, 4:23 am

≫ Next: Pääsiäinen, lammas ja viini (ja parhaat valkosipuliperunat)

≪ Previous: Top 3 tonnikalaleivät: Lauralta pöllitty

$

0

0

Tonnikalaleipäaddiktioni juuret ovat luultavasti aivan 80-luvun alussa, Saudeissa, jossa lähi-idän ruokakulttuurin keskellä ihastuin näihin amerikkalaistyyppisiin filippiinojen valmistamiin leipiin. Asuin lapsuudenperheeni kanssa pohjoisessa Tabukin kaupungissa suljetulla sotilasalueella, jonne oli rakennettu myös valtavat modernit sairaalat, joiden henkilöstö silloin koostui suurimmaksi osaksi Saudi-Arabian ulkopuolelta tulleista. Mukana oli myös paljon amerikkalaisia ja me lapset kävimmekin kaupungilla sijaitsevaa Tabukin kansainvälistä elikkä amerikkalaista koulua. Koulukyyditykset  hoituivat juurikin niillä keltaisilla amerikkalaisista elokuvista (tai Simpsoneista) tutuilla koulubusseilla.

Military Cantonmentin sisällä liikennöivät sitten minibussit, joilla pääsi kätevästi Recreation Centeriin eli länsimaisten vapaa-ajanviettokeskukseen, jossa oli kirjasto, pelihuone(pingistä, bilistä ja jalkapallopelejä), videohuone, jossa oli salakuljetettuja(?) amerikkalaisesta tv-ohjelmatarjonnasta nauhoitettuja sarjoja ja elokuvia, joita katsottiin yhä uudestaan ja uudestaan. Näin ollen olen mm. katsellut läpi kaikki Bruce Lee-elokuvat (kuten myös alta 10v pikkuveljeni...), tai ainakin varhaistuotannon. Ihan paras elokuva, joka on katsottu varmasti miljoonasata kertaa oli nuorisorakkauselokuva nimeltä Roller Boogie, mahtaakohan sitä olla kukaan muu nähnyt? Taas ollaan muuten menossa sivuraiteita ja lujaa, mutta Rec Centerissä näytettiin myös aika ajoin elokuvia isolta kankaalta ja sitten siellä oli tietenkin iso uima-allas.

Ja amerikkalaistyylinen cafeteria.  Tarjonnasta muistan vain yhden: Tuna Sandwhich. Muistan vieläkin kun enskerran maistoin sitä eräältä ruotsalaiselta tytöltä, se oli rapea ja pehmoinen, enkä ollut koskaan maistanut mitään sen tyyppistä (kerrosleivät ei olleet SE juttu 70-luvun Kauhavalla). Cafeterian grillissä oli töissä filippiinomiehiä, en enää muista nimiä, mutta varsinkin yksi piti meistä lapsista hirveästi ja oli aina iloinen ja ystävällinen, joskus näytti kuvia omista pikku lettipäätytöistään filippiineillä, en tiedä pääsikö hän edes kerran vuodessa perhettään tapaamaan. Joskus näin kyyneliä hänen silmäkulmassaan kun hän puhui tytöistä.

Myöhemmin sitten selvisi, että tämmöiset tuna sandwhichit olivat ihan arkipäivää amerikkalaisten lunch boxeissa (koulussa käytiin omin eväin) ja reseptinkin saimme joltakin. Nyt näitä leipiä on syöty lähes 35 vuotta. Niinkuin isäni kommentoi edelliseen tonnikalapostaukseeni, tonnikalatahnaa laitettiin myös saudi flatbreadin väliin, mutta koska sitä leipää en ole pystynyt täysin jäljittelemään, pitäydyn tässä paahtisversioissa. Pieniä kolmioleipiä on meillä tarjottu myös esim. ylioppilasjuhlissa (Nikon?) ja muissa juhlissa. Ja minut valtaa pieni nostalgiafiilis joka kerta kun valmistan tonnikalatahnaa iltateelle. En tiedä onko tämä nyt niin erikoinen resepti, mutta minulle se on.

Tonnikala kerrosleipä

paahtoleipää
voita

purkki öljyyn säilöttyä tonnikalaa palana
2 rkl majoneesia (käytän Hellman's, koska se on juuri oikean makuista tähän)
2 rkl kurkkusalaattia
suolaa, pippuria

Valmista tahna valuttamalla tonnikala ja muussaamalla kaikki aineet haarukalla tasaiseksi tahnaksi. Majoneesin ja kurkkusalaatin määrää voit myös muunnella oman makusi mukaan. Mausta vähän suolalla ja pippurilla.

Kotona useimmiten paahdan leivät ja sivelen tahnaa väliin paksusti mutta de lux versiossa hyvä paahtoleipä voidellaan voilla molemminpuolin ja paahdetaan kaunis paistopinta pannulla. Sitten tahna väliin ja leikataan kolmioksi. 

Juhlissa voi leivät jättää paahtamatta ja leikata leivistä reunat pois, maistuu ihanalta näinkin.

+  resepti on yksinkertaisista yksinkertaisin
+ ainekset on helppo pitää aina varalla kaapissa
+ valmistus nopeimmillaan noin 2 minuuttia
+ onko se herkkumaku vai nostalgiatujaus, mutta en koskaan kyllästy syömään näitä. Ihan ikuna koskaan. Jos maailman tonnikalaleivistä pitäisi valita yksi se olisi tämä
- resepti on niin helppo ja yksinkertainen, että joskus mietin olisiko joku versio tuorejuustoilla, yrteillä yms. parempi, mutta aina palaan tähän: tonnikala, majoneesi, kurkkusalaatti

Saattaa olla, että maistettuasi ihmettelet hurmiotani, mulle tämä on kuitenkin The tonnikalaleipä.

Ja tosiaan tämä elokuvakin on  niitä unohtumattomia....

Pääsiäinen, lammas ja viini (ja parhaat valkosipuliperunat)

March 29, 2015, 1:09 pm

≫ Next: Dukkah

≪ Previous: Top 3 tonnikalaleivät:Se eniten syödyin

$

0

0

Pääsiäinen on näin pakanallisesti ihana ruuan juhla. Kun ajattelen pääsiäistä, ajattelen heti hyvää ruokaa ja yhdessä perheen kanssa nautittavia menukokonaisuuksia. Ajattelen tietenkin myös lammasta, eikä ainutkaan pääsiäinen saa mennä ohi ilman suosikkiani, helppoa nyhtölammasreseptiä, joka aterian lisukkeista riippuen on muunneltavissa vaikka kreikkalaiseen tai lähi-idän tyyliin.

Kun ajattelen lammasta, ajattelen vääjäämättä myös hyvää punaviiniä. Ja kun ajattelen punaviintä ja lammasta tekee mieli kokeilla myös klassisempia lammasherkkuja. Karitsan paahtopaisti, jos mikä on on lammasta parhaimmillaan. Maukasta, pehmoista lihaa, johon vaihtelua saa erilaisilla marinadeilla, kuorrutuksilla tai kastikkeilla. Se on nopea valmistaakkiin. Ruskistus pannulla ja ehkä vartti uunissa + vetäytymisaika. Viereen joku kasvislisuke ja valkosipuliperunat. Lasi kunnon punkkua. Ihanan yksinkertaista.

Pitkäperjantaina äitini on luvannut kokata koko suurperheelleen karitsan paahtopaistia ja minä lupasin tuoda viinin. Se on nyt siis jopa etukäteen tapojeni vastaisesti testattu (ehkä tässä on vielä toivoa?) ja mainioksi havaittu. Finca Museumin tuottama pohjoisespanjalainen  Vinea Museum Tempranillo Crianza on oiva valinta lampaalle. Se on runsas ja täyteläinen viini, jonka tanniinit ovat kuitenkin jo pyöristyneet ja kypsät. Jälkimaku on miellyttävä, paahteinen ja pitkä. Tuoksussa ja maussa löytyy molemmissa kypsää marjaisuutta, nuuhkiessa voi erottaa myös hienoisen savuaromin. Viini on kyllä hintansa 12,58 väärti.

Karitsan paahtopaisti
1 /henki eli neljälle n. 800g

öljyä
voita
suolaa
pippuria
timjamia tai rosmariinia
valkosipunkynsi

Ota paahtopaistit hyvissä ajoin(ainakin tunti) huoneenlämpöön ja suolaa ja pippuroi niiden pinnat. 

Kuumenna pannulla ruokalusikallinen öljyä ja toinen reilu voita, lisää pannulle hiukan murskattu valkosipulinkynsi ja yrtit ja paista paahtopaisteihin kauniit pinnat. 

Nosta sitten paistit uuniin 200 asteeseen n. 15 minuutiksi. Mielellään käytä lämpömittaria. Otin omani pois kun asteita oli 58 ja se oli kyllä himpun verran turhan kypsää. Jälkeenpäin (!) löysinkin ohjeistuksen ottaa paistit uunista 52-55 asteessa. Paahtopaisti on siitä kuitenkin otollinen, että se säilyy hyvänä ja mehevänä myös kypsänä, kunhan et ylitä 65 (62) astetta.

Saavutettuasi lämpötilan, ota paistit uunista ja kääräise tiukasti folioon, anna vetäytyä rauhassa n. 10 minuuttia.

Leikkaa paahtopaistit tarjolle poikkisyin viipaleiksi.

Kaikki maustevoit ja kylmät kastikkeet ovat mun mieleen, mutta nyt yritin tehdä kerrankin jotakin muuta. Ja niin syntyi, Valion ohjetta mukaillen

Mustaherukkakastike

2 dl pakastemustaherukoita
1 rkl vettä
1rkl sokeria
1 rkl konjakkia
1 rkl punaviinietikkaa
2 dl lihalientä
2 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
1 rkl voita

Laita mustaherukat ja vesi kattilaan ja keitä 5 minuuttia kunnes marjat mehusteneet. Lisää sokeri, konjakki, etikka, lihaliemi ja kerma ja keittele hiljoikseen, minulla oli kattila liedellä koko paahtopaistioperaation ajan. Lopuksi siivilöi kastike ja kuumenna sileä versio vielä kerran, sekoita sekaan voi ja mausta suolalla ja pippurilla.

Yksi lampaan-, samoin kuin hirvenlihankin kanssa tarjottavista ikisuosikkilisukkeistani on valkosipuliperunat. Mutta,  yllätys, yllätys, oma suosikkini ei olekaan se kermainen versio vaan lemppareitani on joko pannulla raakapaistetut, joita ei kyllä oikein viitsi tehdä kuin kahdelle, tai lihaliemessä haudutetut valkosipuli-rosmariiniperunat.

Valkosipuli-rosmariiniperunat
4:lle

Jauhoisia perunoita n. 2 /syöjä
2 rkl öljyä
2rkl voita
6-8 valkosipulinkynttä (tai maun mukaan enemmänkin)
rosmariinia, tuoretta tai kuivattukin käy tähän hyvin
suolaa
mustapippuria
3 dl lihalientä (voit valmistaa fondikuutiostakin)

Kuori ja siivuta perunat terävällä veitsellä.

Kuumenna 1/2 öljy ja voi hyvällä paistinpannulla, lisää sekaan muutama karkeasti pilkottu valkosipulinkynsi ja rosmariinia. Freesaile 1/2 perunasiivuista, niin, että saavat osaksi vähän väriä ja rapeutta. Suolaa ja pippuroi. Siirrä uunivuokaan ja toista sama loppujen perunoiden kanssa. Lisää vuokaan myös loputkin hienonnetut valkosipulit.

Kaada perunoiden päälle kuuma lihaliemi. Lisää halutessasi hiukan rosmariinia ja paista 200 uunissa 45 minuuttia.

pannulla paistumassa

uuniin menossa

Sitten piti vielä keksiä se lisuke. Olin ostanut punajuuria, savufetaa ja rucolanversoja. 

Punajuurta ja savufetaa

punajuurta
savufetaa
pinjansiemeniä
rucolanversoja
öljyä
mustapippuria 
suolaa 
Za'atar mausteseosta (tai jotakin yrttiä)
hunajaa
sitruunanmehua

Kuori punajuuret, kuutioi reiluiksi kuutioiksi, pirskottele öljyllä ja lisää päälle suolaa, mustapippuria ja za'ataria. Laita uunivuokaan ja kypsennä 45 minuuttia 200 asteessa.

Ota punajuuret pois uunista ja sekoita sekaan reilunkokoiseksi lohkottu savufeta. Mausta hunajalla.

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. mausta rucolaversot pirskottelmalla päälle sitruunanmehua ja oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria. Sekoita pinjansiemenet mukaan.

Kokoa lämmin juuressalaatti (vaikka kakkuvadille!) laittamalla punajuuret alle ja nostelemalla rucola käsin keoksi sen päälle.

Kannattaa katsoa lisäksi tuosta oikeanpuoleisesta tunnisteet-pilvestä ainakin tagit lammas ja pääsiäinen, mikäli herkut pääsiäiselle ovat vielä kateissa.

Saan ehkä* kokata 1. pääsiäispäivä sisaruksilleni ja silloin luultavammin tehdään vaihteeksi jotain aasialaista, perjantaina kun on paahtopaistia ja 2. pääsiäispäivä herkutellaan vielä nyhtölampaalla.

*äitini kanssa käymäni keskustelu (lapseni olivat juuri olleet pari yötä hoidossa töitteni takia ja mumma oli vähän väsynyt):

-...aika raskasta, koko ens viikonloppukin saan olla koko ajan keittiössä...
- no meille vois ainakin tulla kaikki syömään yhtenä päivänä...
- no mitä sä sitten laittaasit? Mikä päivä, perjantaina laitan ainakin paahhtopaistia ja jompana kumpana pyhänä sitä sun revittyälammasta...



"....NO MITÄ SÄ SITTEN LAITTAASIT?" 
- en tiärä, ehkä mä jotakin keksin?

Mutta emmä sitä äänehen uskaltanu sanua.


Viini on saatu testattavaksi maahantuojalta.

Dukkah

April 1, 2015, 8:01 am

≫ Next: OMG mikä juustokakku!

≪ Previous: Pääsiäinen, lammas ja viini (ja parhaat valkosipuliperunat)

$

0

0

Jos aiot tehdä, niin miks ei sitten heti mestarin reseptillä. Yotam Ottolenghi´n ruokaohjelma on pyörinyt jo jo hetken TV:ssä, mutten kerta kaikkiaan enää ehdi katsoa  televisiota. Edes ruokaohjelmia. Onneksi sieltä Yle Areenalta voi katsoa jälkikäteen; peräti kaksi jaksoa olen ehtinyt katsoakkin.

Dukkah on alunperin egyptiläinen mausteseos, jossa on erilaisia pähkinöitä, siemeniä, mausteita ja yrttejäkin. Arvannet, että reseptien kirjo on valtava. Siksi valitsin Yotamin reseptin, ne kun pakkaavat olemaan takuuvarmasti hyviä.

Dukkah Ottolenghi'n tapaan (originaali)

70g kokonaisia hasselpähkinöitä, kuori päällä
2 rkl auringonkukan siemeniä
1 tl fenkolinsiemeniä
1 rkl  juustokuminan eli jeeransiemeniä
1 rkl viherpippureita (kuivattuja)
3 rkl korianterin siemeniä
1 1/2 rkl sesaminsiemeniä
1/2 tl nigellan eli ryytineidon siemeniä
1/2 tl Maldon merisuolaa
1 tl paprikajauhetta

Ihan ensiksi kannattaa aineet ottaa esille, ettei mene sekaisin tai joku unohdu pois. 10 ainesta, kuvassa niitä muuten on vain 9. Onneksi tekovaiheessa huomasin kömmini, mutta huomaatko sinä, mikä puuttuu?

Kuumenna uuni 140 asteeseen. Laita hasselpähkinät leivinpaperin päälle uuninpellille ja uunita 10 minuuttia. Lisää pellille auringonkukan siemenet erilliseksi läjäksi (levitä ne kuitenkin) ja jatka uunittamista vielä toiset 10 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä sillä aikaa kun paahdat muut siemenet ja mausteet.

Laita levylle kuiva valurautapannu ja anna sen lämmetä keskilämmöllä 5 minuuttia. Levitä pannulle fenkolin siement ja anna paahtua 30 sekuntia. Lisää sitten jeeran siemenet ja paahda vielä 30 s. tai kunnes jeerat alkavat hyppiä pannulla (omani eivät hyppineet. Kaada erilliseen kulhoon.

Paahda seuraavaksi viherpippureita taas 30 s, ne alkavat pomppia myös. Siirrä toiseen kulhoon.

Paahda korianterin siemeniä enintään minuuttia. Niiden pitäisi alkaa pomppimaan ennen sitä. Kaada kolmanteen kulhoon.

Laita levyn lämpö aivan pienelle ja paahda nigellansiemenet ja sesaminsiemenet yhdessä välillä sekoittaen kunnes sesam saa hiukan väriä.

Hiero hasselpähkinöitä käsiesi välissä niin, että suurin osa kuoresta lähtee pois. Kuoria ei käytetä. Hakkaa morttelissa pienmmäksi ja siirrä sitten toiseen kulhoon. Tömppää myös fenkoli ja jeera pienemmäksi, lisää hasselpähkinöihin.  Te sama satsi kerrallaan ensin viherpippureille, korianterin siemenille ja auringonkukan siemenille. Kun kaikki ovat hasselpähkinäkulhossa lisää nigella ja sesam, suola ja paprika ja sekoita hyvin.

Dukkah maistuu ihanalta leipää tai pitaa dippaa ensin laatu-oliiviöljyyn ja sitten dukkahiin. Dukkah maistuu myös sekä raakojen, että erilaisten paahdettujen vihannesten kera ja monenmoisen hummuksen ja munakoisotahnan päällä. Loistavia ovat myös dukkahilla kuorrutetu lammasruuat, joita löytyy vaikka Siskotkokkaa- blogista. Dukkahilla voi myös kuorruttaa lohen ja what not!

Yotamin linkin takaa löytyy ihana papupyre kananmunilla ja sitä aion kokeilla, kunhan ensin keksin miten sitä on tarkoitus syödä. Lusikalla lounaaksi vai leivän päällä vai miten?

Mausteet löytyvät paremmista marketeista tai Punnitse&Säästä- liikeistä myös luomuna. Nigellan siemenet olen löytänyt niinkin eksoottisesta paikasta kuin Tiger (Isompien kaupungien Tiimari-tyyppisiä liikkeitä. Seinäjoki ei ole iso kaupunki)

Dukkah kannattaa purkittaa tiiviiseen lasipurkkiin.

OMG mikä juustokakku!

April 2, 2015, 4:24 am

≫ Next: Maitokana

≪ Previous: Dukkah

$

0

0

Ihan helpottaakseni sua edes pikkuisen, kärkeen ostoslista: osta paketti digestive-keksejä, voita, 600g maustamatonta tuorejuustoa, kermaviilipurkki, vaniljatanko, 7 munaa ja purkki lemon curdia ( sitruunatahnaa, löytyy hillohyllystä). Oletan, että sokeria ja vehnäjauhoja löytyy kotoasi ja muuta ei tähän tarvitakkaan. 

No paitsi sokerilämpömittari, nyt tehdään nimittäin italialaista marenkia. Tai sitten pelaat hiukan uhkapeliä ja käytät Ikean digitaalista mittaria, niinkuin minä. Sellasella pyörepäisellä sian niskaan painettavalla vanhanajan mittarilla en uskalla taata onnistumista. Ai niin ja jos välineurheillaan, niin tohotinkin pitäis olla, sellanen bruleen polttaja, niitä löytyy myitävänä  nykyään klasusta cittariin. Sillä sai uskomattoman kauniin pinnan. Vähän yritin pursotella, mutta sekään ei ollu mun juttu. Lopulta sotkin marenkia haarukalla keskeltä. Sokrumittari voi olla hivenen vaikeampi löytää normikaupasta.

Resepti löytyi Lantliv Mat och Vin 1/2015 lehdestä ja se on Roy Fares nimisen (komean ) mestarileipurin käsialaa. Hieno idea yhdistää perinteinen juustokakku ja sitruuna-marenkipiirakka.
Yksi ihanimmista jutuista reseptissä oli että siinä oli grammamäärät insinööreille ja toiset mitat meille pulliaisille. Oikeasti kakku on helppo, mutta tekeminen täytyy aloittaa jo edellisenä päivänä mieluiten. Eli ei ihan tekasin kakun- kakku.

Sitruunainen marenki-juustokakku
12 palaa

Pohja
200g digestive-keksi murua (14 keksiä)
30g sokeria (2rkl)
100g voita

Laita uuni 180 asteeseen kiertoilmatoiminnolle. Jauha keksit hienoksi muruksi. Sekoita mukaan sokeri. Sulata voi ja sekoita sekin keksinmuruihin. Painele sormin pohjamurut 22 cm irtopohjavuoan pohjalle ja noin 3-4cm ylös reunoille. Paista 10 minuuttia. Ota pois uunista ja anna jäähtyä kokonaan.

Kakun sisus
600g maustamatonta tuorejuustoa
180g sokeria (2 dl)
1/2 vaniljatanko
25g vehnäjauhoja ( 2 1/2rkl)
175 g kermaviiliä (1 3/4dl)
110g munia (2)
15g keltuaista (1)  
n. 200 g sitruunatahnaa eli lemon curdia

Nosta uunin lämpö 200 kiertoilmatoiminnolla. Vispaa tuorejuusto ja sokeri kuohkeaksi. Puolita vanniljatanko ja krapaa siemenet juustomassaan. Lisää vehnäjauho ja vispaa 3-4 minuuttia.

Lisää mukaan kermaviili ja sitten muna yksi kerrallaan, välillä vatkaten ja lopuksi keltuainen. Kaada seos pohjan päälle irtopohjavuokaan, ei haittaa vaikka massa nousee yli reunojen. Paista 10 minuuttia keskitasolla. Äläa avaa uuninluukkua, pudota vain lämpö 110 asteeseen ja paista  45 minuuttia lisää. Sammuta uuni ja anna juustokakun muhia vielä 20 minuuttia jälkilämmössä.

Anna jäähtyä ja säilytä jääkaapissa vähintään 6 tuntia, mieluummin yön yli. 

Italialainen marenki
130g munanvalkuaista (4)
75g vettä (3/4dl)
210g sokeria (2 1/2dl)

Levitä ensin sitruunatahna kakun pinnalle ja anna tekeytyä viileässä 30 min. Valmista sitten marenki.

Vaahdota munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi. Keitä sokeri ja vesi lämpömittarin kanssa 121 asteeseen. Kesti muuten aika kauan siitä vielä kun alkoi kiehua. Älä siis turhaan sekoittele/jäähdyttele. Kun liemi saavuttaa lämpötilan kaada se ohuena nauhana munavaahtoon samalla kun vispaat (yleiskoneella tai säkövatkaimella) valkuaisia täydellä teholla. Käännä sitten tehot pienemmällä ja vatkaa kunnes marenki on viilennyt. (Opin uuden sanan ruotsia:ljummen!)

Levitä (tai pursota) marenki kakun päälle. Polta sitten kaasupolttimella rohkeasti vaaleanruskeaksi.

Kakku sopii hillittömän hyvin pääsiäiseen, jotenkin sitruunaisen makumaailmansakin takia ja siksi kun on monta päivää aikaa kokkailla. Ei tämä oikeasti työläs ollut kuitenkaan. Ja tyylikäs on. Ja hyvä. Melko makea loppupeleissä kuitenkin. Mutta siksipä riittoisa. Ja sanoinko jo että kaunis.

Maitokana

April 5, 2015, 12:49 pm

≫ Next: Pääsiäisperinteitä lapsilleni

≪ Previous: OMG mikä juustokakku!

$

0

0

Maitokana tai kanaa maidossa. Ei ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen kanan valmistustavaksi vaikka possua maidossa onkin näkynyt useissa blogeissa ja se taitaa olla aivan perinteikästä italialaista keittotaitoa. Tämä nerokas resepti on ystävämme Jamie Oliver käsialaa, kuulosti helpolta ja pakkohan sitä oli kokeilla. Ja suosittelen edelleen.

Tänään, ensimmäisenä pääsiäispäivänä, oli minun vuoroni kokata sisarusteni perheille. Yritin tehdä hyvin kaikki esivalmistelut (ravintolakokemuksestani oppia ottaneena), mutta tosiasia on se, että kun väkeä on 10+6  (niinkuin äitinikin sanoi, on hiukan eri asia valmistaa 4 karitsan paahtopaistia kuin 16 karitsan paahtopaistia, jos voit kuvitella) ja kyseessä 3 ruokalajia, niin yksi uuni ja normaali hellataso ovat hiukan koetuksella. Se täytyy tietenkin huomioida menussa, ja yritänkin, mutta kun saa päähänsä tehdä jotakin tiettyä, niin aina ei järki kyseenalaista, että riittääkö pelit ja vehkeet. Ei sillä, moneen kertaan kiitellen kaikki lähtivät, mutta mielestäni kanan esille laitto olisi voinut olla kauniimpaa ja ihana ihana radicchio risotto kyllä epäonnistui ja meni aivan liisteriksi. Olisi vain pitänyt tehdä se riisin lisäämisestä eteenpäin siinä kansan viimeistellessä alkuruokaa ja odotuttaa hiukan, mutta minä tietenkin yritin  jotain, että teen sen ensin puoleen väliin aikaisemmin, lämmitän sitten uudestaan ja viimeistelen. Ei toimi. Kuinka hitsi se tapahtuu ravintolan keittiössä?

Menu

Dukkah, Ciapatta, ja Pares Balta oliiviöljy

Gratinoidut Vihersimpukat

xxx

Maitokana

Radicchio risotto

Mustakaali, lehtikaali ja pinaatti pannulla pyöräytettynä

xxx

Puolukka posset

kinuskikastike ja kauralastu

xxx

Juomina Bares Baltan Brut Cava ja Savia Viva familia Blanco Xarel-lo

 Kana onnistui kyllä, vaikke ehkä tuo kuvan esillelaitto onkin aika "rouhea", kun nostelin kanat vain yhteen vatiin tarjolle ja ne olivat niin kypsiä, että repeilivät joka suuntaan. Maitoon upotettuna kana jää meheväksi ja sitruunan maku tunkeutuu silti rintalihoihin saakka. Maito ja sitruuna muodostavat juoksettuneen näköisen mutta hyvänmakuisen kastikkeen palan painikkeeksi. Ohje on Jamien lehdestä June/2013 ja siinä tehtiin kanat kokonaisista mutta auki leikatuista, levitetyistä kanoista ja se asetti omat vaikeutensa löytää kolmelle kanalle astiat uuniin. Vasta just äsken kävin googlaamassa maitokanareseptejä ja huomasin, että Jamie on tehnyt maitokanaa myös ihan padassa kokonaisesta kanasta ja se olisi kyllä ollut helpompi toteuttaa uunissani kuin nämä levällään olevat versiot. Mutta jotta tulipa tehtyä. Näin levällään. Tarvitsen toisen uunin!

Jamien maitokana
6:lle

n. 1,5 kg kana 
suolaa, mustapippuria myllystä
oliiviöljyä
6 dl maitoa
2 sitruunaaa, mehu ja kuori
10 valkosipulinkynttä kuorineen
10 mustapippuria
4 laakerinlehteä
kimppu timjamia

Leikkaa saksilla  kana selkärangan vierestä halki ja levitä kana auki. Paina käsin kunnolla litteäksi, niin, että rintaluu antaa periksi. Lauantaina kaupassa oli valikoimat vähän niin ja näin ja sain kaupasta mukaani 2 niitä Naapurin kana valmiiksi juuri tällä lailla levitettyjä kanoja, ja sitten yhden kokonaisen, kaikki tietenkin maustamattomia, ohjeen tein siis kolminkertaisena.

Suolaa ja pippuroi kana reilusti molemmin puolin. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja ruskista kana molemmin puolin hyvin. Siirrä sopivan kokoiseen uunivuokaan.

Kaada maito päälle, sen tulisi peittää noin 2/3 osaa kanasta. Lisää vuokaan myös sitruunamehu ja kuori, valkosipulit, laakerinlehdet mustapippurit ja puolet timjamista.

Paista 190 asteisessa uunissa 1 1/2 h. Käännä kana aina 20 minuutin välein ja valele kastikkeella.

Paista loput timjamit rapeiksi öljyssä ja ripottele valmiin kanan päälle. 

Jamie ehdotti, että kana tarjoillaan vihreiden kanssa, niinpä pyöräytin minäkin pannulla mustakaalta, lehtikaalta ja pinaattia oliiviöljyssä, valkosipulilla, sitruunalla ja suolalla maustaen. Lisäksi Jamie ehdotti Fregola-pastaa, joka varmaan olisi ollut risottoa helpompi lisäke, tai ihan mikä vaan pasta. Mutta halusin niin tehdä sisaruksilleni sitä ihanaa risottoa, veljeni toi punasalaatitkin Helsingistä.

Mutta ehkä tosiaan olisi tässäkin kannattanut kuunnella Jamie'ä.

Tässä ja ekassa kuvassa siis vasta menossa uuniin

Pääsiäisperinteitä lapsilleni

April 7, 2015, 1:12 pm

≫ Next: Simpukkaa ja viiniä kerrakseen

≪ Previous: Maitokana

$

0

0

Ihania pääsiäsimuistoja lapsuudestani. Pieniä välähdyksiä ja muistikuvia ja mieleenpainuneita perinteitä. Aika usein mummolasta. Mummolassa tehtiin aina tien toiselle puolelle oma pääsiääsvalakia. Iso valakia tehtiinkin, risu- ja rankakuormia haettiin useampikin. Ja tietysti traktorinrenkaita. Ja kyllä ne sitten paloovakkin! En ole varmaan ollut kun 3-vuotias, muistan kuinka valakialle piti pukia lämpimästi, punaanen toppatakki ja damaskit. Isä oli käymässä Sveitsistä ja toi mukanaan ilotulitustraketteja, luulisin, että Oravan kylän ensimmääsiä, joita sitten ammuskeltiin. Ekaluokkalaisena sain Sveitsistä ihanan pääsiäispaketin, jossa oli Lindtin suklaata ja sellainen jättimäinen suklaapupu, ei sekään ollut tainnut ennemmin Oravaan päästä. Munia puhallettiin tyhjäksi jo muutama viikko ennen, jotta pääsiäisenä riitti varmasti maalaamista. 

Ja koululaisena trullittelut. Että sitä jaksettiin kiertää, aamusta iltaan, ja voi sitä saaliin riemua. 

Kaksi on mulla pikkutrullia nyt kotona. Joskus ennen lapsia ei sillä ollut niin väliä, olinko pääsiäiset laivalla töissä tai leirillä koiraa treenaamassa. Nyt on toisin.  En kerta kaikkiaan malta lähteä mihinkään kotikulmilta, en ulkomaille, en lappiin, en. Toivoisin, että lapsilleni jäisi muistiin ihanat pääsiäisperinteet, joita joskus ehkä jatkaisivat omien perheensä parissa. Tai ainakin muistelisivat.

Etelä-Pohjanmaalla trullitellaan  lankalauantaina. Olen siinä pikkuisen puritaani ja haluaisin erottaa palmusunnuntain virpojat omaksi kastikseen, vaikka niinpä nuo perinteet ovat perinjuurin ja lopullisesti sekoittuneet. Siitä en kuitenkaan tingi, että meillä pukeudutaan trulleiksi, varusteina siis ainakin hilakku ja kaati (huivi ja esiliina)ja mielellään kahvipannu. Pajunkissavitsoja koristellaan nykyään mukaan virpomistyyliin ja onhan se mukava antaa vastalahja. Olen jopa yrittänyt kertoa, että virpomisloru ei ole meidän perinteitä, Hyvän pääsiäisen toivotus riittää, mutta tässä olen kyllä joutunut antamaan lapsille periksi ja ihanastihan tuo Maitotyttökin sen ilmoille kajauttaa (käy kuuntelemassa kaikkiäitini reseptit instagrammista).

Myönnettäköön, että välillä pääsiäissiivoni ovat vähän niin ja näin, silti yritetään ehtiä koristeluhommiin. Kaivetaan vanhat koristeet pääsiäislaatikosta ja laitetaan lasten askartelut esille. Rairuohon kasvatus yritetään ajoittaa optimaalisesti. Joulukuusi kannetaan vihdoin tuvasta.

Äitilläni ja Isälläni on vieläkin tapan lahjoittaa lapsenlapsilleen ne suuret suklaiset pääsiäispuput. Mutta kun päästään asiaan eli munanmaalaukseen, olen taas aivan kaavoihin kangistunut. Ei mitään styroxpallokoristeluja vaan oikeita kananmunia, jotka puhalletaan tyhjiksi. Lapset ovat aina yhtä lumoutuneita tästä äidin erikoistaidosta, vaikkakin siinä välillä jokunen saattaa rikkikin räsähtää. Urho10v. muna taisi jäädä tänä vuonna maalaamatta, Maitotytön omaan kirjattiin nimi ja vuosiluku.

Pääsiäinen on myös yhdessäoloa. Mummolaan kokoontuu useimmiten pienten serkusten parvi. Nautitaan hyvistä ruuista äitini pitkän pöydän ääressä. Tapellaan lasten kanssa kuinka kauan pöydässä pitää istua. Opetellaan tapoja. Taitavat oppia eniten kiistelemään. Viimeisenä pääsiäispyhänä muisteltiin vähän raamatunjuttujakin, niitä tarinoita siis, kuuluuhan se kai yleissivistykseen. Me aikuiset innostuimme tekemään "kuka raamatun henkilö olet"- testejä... (Mooses olen).

Pääsiäislauantain ehdoton perinne on sitten pääsiäisvalakia (huom. juhannuskokko). Meitä on taas onnistunut, kävelymatkan päässä on perinteisesti kaksi valakiaa. Kovasti oli vain luottovalakiamme pieni tänä vuonna, pakko laittaa tähän vuosien takainen isompi kuva, todisteena siitä, että isompikin se on ollut.

Välillä perinteistä lipsutaan. Virpomislorulle jouduin jo antamaan periksi, mutta eivät ne lapset suostuneet mämmiäkään lusikoimaan. Meillä ei pashan ja kulitsojen perään ymmärretä, mutta mämmin soisin maistuvan yhtenä päivänä vuodessa. Omani herkuttelen maidolla ja sokerilla.

Niin, sellaista kuuluu pääsiäisenä tehdä. Meidän pikku maailmassa.

p.s. toivattavasti kuitenkin syön tuossa ylimmässä kuvassa suklaata...

Simpukkaa ja viiniä kerrakseen

April 9, 2015, 8:40 am

≫ Next: Om nom Okonomiyaki !

≪ Previous: Pääsiäisperinteitä lapsilleni

$

0

0

Olipas hienoa löytää uusi, helppo ja jopa edullinen alkuruokasuosikki tai tapaspöydän sankari. Pääsiäissunnuntain menun aloitti, heti dukkahin jälkeen, gratinoidut vihersimpukat, joita on pitänyt tekemäni jo pitkään. Lauantaina katselin kalatiskillä hetken ainokaista sinisimpukkapussia, mietin mahtaako olla kuinka moni säilynyt pitkäperjantain yli, käännyin kannoillani ja otin pakastehyllystä 3 puolenkilon vihersimpukkarasiaa, simpukathan on jo kypsennettynä kuorenpuolikkaassaan, eli säästyin jynssäys/kypsytysoperaatiolta, ja lopputuloksen maussa en ainakaan tätä pakasteoikaisua erottanut. Eli suosittelen. Rasia maksaa 5.99 ja meille olis riittänyt isolle porukalle kaksikin.

Gratinoidut vihersimpukat
4:lle

500g vihersimpukoita kuoressa, pakaste
1 pkt karkeaa merisuolaa

Maustevoi
50 g huoneenlämpöistä voita
2 isoa valkosipulinkynttä puristettuna
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
1/2 sitruunan mehu 
2 tl sriracha chilikastiketta / tai voit hienontaa mukaan tuoreenkin chilin
mustapippuria

Gratiini
1/2 dl Panko-korppujauhoja
1/2 dl raastettua parmesaania
1/2 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna

Anna vihersimpukoiden sulaa yön yli jääkaapissa, valuta ne hyvin ja katso vähän, ettei niihin jää lohjenneita teräviä kuorenkappaleita. Kaada suolapaketti uuninpellille niin saat hyvän pedin simpukoille, missä pysyvät tukevasti selällään.

Sekoita kaikki maustevoin aineet tahnaksi. Sipaise kunkin simpukan päälle hiukan maustevoita ja aseta makaamaan suolapedille. 

Sekoita gratiinin ainekset. Jaa gratiiniseos jokaiselle simpukalle. Ei paljon. 

Gratinoi 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Tarjoile heti leivän ja hyvän viinin kanssa.

Ja hyvää viiniä, jos koskaan on Parés Baltàn Brut b Cava, joka on 
juuri niin hyvää kuin espanjalaiset cavat parhaimmillaan ovat. Ihanan ryhdikäs kumppani just näille vihersimpukoille.

Silläkin ilveellä, että menetän kaiken uskottavuuteni viinien saralla, paljastan, että lähdin kollaamaan viinikaappiani aivan ilman ideaa, mitä menun kanssa tarjottaisiin. Kyllä minulla sopivia juomia olis, sen tiesin. Parés Baltàn viineihin päädyin kuitenkin siitäkin syystä, että niiden simppelin yksinkertaisten etikettien väri oli niin pääsiäiseen sopiva! (älkääkä yhtään muikistelko siellä, kuinka moni teistä ei ole koskaan ostanut viinipulloa etiketin/ulkonäön perusteella?)

Päätin nimittäin siinä viinikaapilla, että menuuta jatketaankin tällä kertaa valkoviinin parissa (sitruunainen maitokana).  Ja jos nämä pullot eivät ole keväisiä, niin näyttäkää mulle keväisempi. Parés Baltàn viinitalon viinit ovat luomuviinejä Penedèsin alueelta, vuonna 1790 perustettu ja tällä hetkellä viininvalmistuksesta vastaavat perheen poikien nuoret vaimot.  Uusissa Savia Viva Familia Blanco Xarel-lo pullojen etikettien takana on suloinen tarina.

Joan ja Maria Angeles Cusinè avioituivat, ostivat matkailuauton ja lähtivät kiertämään Scandinaviaa, rakastuivat Suomeen, sen luontoon, ihmisiin ja ruokaan (!) 9 kk kuluttua syntyi heidän ensimmäinen lapsensa....

Jotain Maukasta-Mari onkin tainnut viini tilalla vieraillakkin, toivottavasti itsekkin pääsen paikan päälle joskus tutustumaan.

Viini olisi ehkä parhaimmillaan kalan kumppanina, mutta kyllä me nautimme siitä myös kanan kanssa. Se on kuiva ja pirtsakan hapokas, tuoksussa ja maussa on kyllä myös aimo annos hedelmäisyyttä. Olimme kaikki aivan fiiliksissä (huom. emme siis juovuksissa, tämä oli perheateria) ja minua meinasi alkaa itkettämään kun luin tarinaa Suomen ystävistä pullon takaa muille.

Vaikka sainkin pilattua menuni risoton, isäni kiitteli lähtiessään vielä monta kertaa ihanasta ja taas niin erilaisesta (lue = muista valmistaa aina ruokia, jota et ole koskaan aikaisemmin kokeillut, valitse viinit ulkonäön perusteella...) pääsiäispyhän ateriasta.

Ai niin ja sen vielä haluan mainita, että olin kasannut sohvapöydälle "ruuanodotus" lukemiseksi valikoiman uusia keittokirjojajni, koska tiedän, että kaikki perheessäni (no ehkä tähtikokkiamme äitiäni lukuunottamatta) tykkäävät niitä selailla. Isäni ihastui Hannele Kojon eli Omenaminttublogin Yrttiherkut keittokirjaan ja mainitsi ainakin 7 kertaa, että Todella hyvä kirja! Että sillä lailla Hannele! Olen kyllä samaa mieltä.

Osa viineistä  saatu maistettavaksi maahantuojalta.

---

Om nom Okonomiyaki !

April 11, 2015, 5:54 am

≫ Next: Green Monday eli vege-maanantai

≪ Previous: Simpukkaa ja viiniä kerrakseen

$

0

0

Minä olen tälläinen Japanilaisen ruuan perään Suomessa haihattelija, eli alkuperäisiä makuja etsiessä olen aivan toisten armoilla. Tänään kokeilin Okonomiyakia, joka on jokseenkin kuin japanilainen munakkaan, pannukakun ja pyttärin hybridi ilmentymä. Nimi tarkoittaa "mitä vain haluat paistettuna" tai jotakin sinne suuntaan. Blogeissa olen törmännyt ainakin Sivumaun ja Kulinaarimurulan resepteihin. Yhtä autenttista reseptiä lienee turha haikaillakaan, koska annoksen valmistamisessa on jopa kaksi ihan eri koulukuntaa; Kansai- ja Osakatyyli.

Minä löysin itselleni parhaiten sopivan reseptin Jamie Oliverin, Kätevä Kokki Jamie - kirjasta (sain sen vuosi sitten häälahjaksi; takakannessa se lupaa lisää älliä ruuanlaittoon. Laudaturin yo:na, kuitenkin tästä vähän otin itseeni...). Jamien kansainvälisissä ohjeissa oiotaan joskus mutkia, mutta poikkeuksetta lopputulokset ovat makunsa puolesta huippuja. Eikä tässä tarvinnut lähteä markettia edemmäs ostoslistankaan kanssa, ja sehän on aina plussaa.

Ohje oli helppo ja nopea toteuttaa, oheinen resepti on kuudelle, tein itse 4 munasta hiukan arvioiden aineksia tyyliin laitan vähän enemmän kuin puolet, mutta kirjoitan tämän reseptin nyt alkuperäisenä, se on helppo esim. puolittaa.

Okonomiyaki eli japanilainen pannukakku
6:lle

1 sipuli ohueksi viipaloituna
100g ruskeita, tuoreita herkkusieniä viipaloituna
1/2 kiinankaali hienonnettuna
100g retiisejä ohuina viipaleina
350g pehmeää silken tofua kuutioituna 1cmx1cm
6 kananmunaa
150g vehnäjauhoja (n. 4dl)
suolaa, mustapippuria
öljyä paistamiseen
ketsuppia(yäk) tai tulista chilikastiketta (siis sriracha!)
soijakastiketta
(japanilaista) majoneesia tai luonnonjugurttia

Vatkaa jauhot ja munat sileäksi ja mausta hyvin suolalla ja mustapippurilla. Sekoita varovaisesti mukaan vihannekset ja lopuksi tofukuutiot.

Kuumenna pinnoitetulla pannulla öljy. Kaada päälle okonomiyaki-seos ja paista keskilämmöllä n.4 minuuttia. Käännä pannukakku ja paista toistakin puolta saman verran. Hyvä konsti kääntämiseen oli ottaa irtopohjakakuvuuan pohja, laittaa se kanneksi, kääntää sitten paistinpannu ylösalaisin kannen pohjasta pidellen ja sitten liu'uta munakas/pannukakku takaisin pannuun.

Tarjoile  Okonomiyaki heti. Raidoita pannukakku majoneesilla ja chilikastikkeella ja kata myös soijapullo pöytään.
Jamiellä oli myös superhelppo ja ihanan makuinen lisuke hihassaan.

Pikapikkelsikurkut
1/2 kurkku
chilihiutaleita
soijakastike
valkoviinietikka 
seesamöljy

Puolita kurkku, kaavi lusikalla siemenet ja viipaloi reiluiksi paloiksi. Ripottele päälle hyppysellinen kuivattuja chilihiutaleita, sekä loraukset soijakastiketta, valkoviinietikkaa ja seesamöljyä(maun mukaan, mutta n.1rkl kutakin)

Mä tykkäsin. Oli maukasta, ruokaisaa eli täyttävää ja vahingossa ihan kasvisruoka, vaikkakaan ei vegaani. Nopea ja helppo.

Ja sitten kun hifistelen japanilaisen ruuan perään, käyn katsomassa mitä vaikka Masutoaitemu tai hirame-no-me blogeissa on meneillään.

Tai toivon, että taivaalta putoais mun suuhun sushia.

Green Monday eli vege-maanantai

April 13, 2015, 1:53 am

≫ Next: Puolukkaposset ja kinuskikastike

≪ Previous: Om nom Okonomiyaki !

$

0

0

Kasvisruoka. Välillä tälläisellä sekasyöjälle jotenkin hirveän vaikea käsite. Että mitä sitä nyt saa sitten sellainen syödä? Saako olla munaa, saako olla juustoa, eli hyväksytäänkö kaikki muu paitsi liha? No hyväksytäänkö kala? Ja mikä se sitten on se vegaani, joka haluaa  syödäkseen vain ei eläinperäisiä tuotteita (vegaanille lienee, joku parempikin määritelmä)?

Aika monella kaksikymppiselle nämä on aivan itsestään selviä asioita, mutta itse olen sitä sukupolvea, joka on tottunut saamaan liha (tai makkara!) -annoksensa lähes jokaisella aterialle. Sitä sukupolvea, joka tapasi sivuuttaa sen yhden kasvisvaihtoehdon ruokalistalla pikavauhtia. Nehän kun oli tarkoitettu VAAN kasvissyöjille.  Jonka vegenautinnot on pilattu lähtökohtaisesti sillä, että kasvisruoka parhaimmillaan tarkoittaa epämääräistä, ylikypsää kasvista, joka on haudattu 5 sentin juustogratiinin alle.

Onneksi nyt on nyt ja nuo ajat ovat vain muistoja. Yliopiston ruokalassa vaihtoehtoja pähkäillessäni kasvisruokavaihtoehdot ovat aivan samalla viivalla muiden annosten kanssa, ilman syömätottumusteni kategorointia mihinkään. Tarjonta ja tietoisuus yleisellä tasolla ovat lisääntyneet huimasti, mutta eniten iloitsen muutoksesta omassa keittiössäni. Vaikka edelleen vihaan kylmää vihersalaattia samalla lautasella lämpimän ruuan kanssa (no, meillä kaikilla on omat pienet vinksahtuneisuutemme), on juuresten ja kasvisten monipuolinen käyttö kokkailussani lisääntynyt huimasti nimenomaan rikastuttaen ruuanlaittotaitojani. Mahdollisuus omien kasvien ja yrttien kasvatukseen, tuo vielä lisäjännää koko touhuun. Ihan useana päivänä viikossa huomaan, että meillä syödään kasvisruokaa, vaikka tietoista valintaa ei olla tehtykään. Ja se on musta huippua!

Alex Niemisen ja Riikka Sukulan tuore VEGE-kirja on pullollaan innostavia kasvisruokareseptejä, sellaisia jossa voidaan käyttää kuitenkin vaikka maitotuotteita ja munia valmistuksessa, eikä tarvitse lähteä agavesiirapin tai muun sekasyöjälle oudomman aineen metsästykseen. Kirjan alkupuheessa tiivistetäänkin hienosti, että kasvissyönti ei todellakaan ole luopumista, vaan makuelämyksien rikastuttamista, ruokakulttuuritaustasta tai -valiosta riippumatta.

On paljon hyviä, ellei jopa erinomaisia keittokirjoja, joita lukiessani itselleni tulee  tunne, että niin nämähän on mun reseptiä, tai tämän tyylistähän mä teen itsekkin. Siksi kaikkein inspiroivimpia ovat sellaiset reseptikokoelmat, joissa sivu toisensa jälkeen löydän reseptin, jonka äärellä pysähdyn ihmettelmään, että kuinka joku  (tai miksi minä itse en ole)on tälläistä keksinyt, tai wautsi mikä yhdistelmä, tälläistä en olekaan koskaa kokeillut. Viime vuoden kirjoista muuten yksi tälläinen oli Kira Åkerström- Kekkosen Auringon Makuja.

Ensimmäisenä VEGE-kirjasta kokeilin Bergera- salaattia, koska a) en ollut koskaan kuullutkaan Bergera-nimisestä juustosta ja b) reseptissä oli pääraaka-aineena varsiselleri, kasvis, jota moni inhoaa, mutta jota itse tykkään napostella ihan raakatikkuina. Ja olenkos koskaan kertonut, että rakastan Bloody Mary'ä? Ehdottomasti sellerinvarrella, jätääkää mieluummin vaikka votka pois. 

Ai niin, en edelleenkään ole maistanut/saanut käsiini Bergera- juustoa, mutta reseptissä sille annettiin vaihtoehdoksi feta. Sillä siis. Sallinnette, Riikka ja Alex kuitenkin, että vaihdan erinomaisen reseptinne nimen Bergera- salaatista vähän tylsemmäksi sattuneesta syystä.

Varsiselleri-fetasalaatti

3-5 varsisellerin vartta pilkottuna (vaaleat osat)
1/2 kurkkua kuutioituna
1 dl saksanpähkinöitä, hiukan pienemmäksi rouhittuna
200g fetaa kuutioituna
oliiviöljyä 
sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Yhdistä kaikki ainekset ja mausta oliiviöljyllä. sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Anna marinoitua jäälkaapissa mielellään puolisen tuntia.

Tämä lisäkesalaatti oli ihana, raikas tuttavuus. Vei sitä eilen veljelleni kreikkalaisespanjalaiseen meze/tapas pöytään, jonne se istui kuin nakutettu.

Testailen kirjan reseptejä Yoogaia- yhteistyön merkeissä. Yoogaia (käy tykkäämässä facessa) tarjoaa netissä erilaisia jooga, syvävenytys, kahvakuula, pilates yms. tunteja, sekä livenä, että tallenteena. Huhtikuu-maanantaisin vietetään Green Monday'tä, eli syvennytään kokonaisvaltaisesti kehon hyvään oloon, johon teemaan kasvisruokakin sopii mainiosti. Yoogaia- blogissa Anu kertoo perheen pinaattilättypäivästä. Kasvisruokapäivän kruununa on Kukan pitämä Hoivaava jooga- tunti jolla keskitytään nivelten, ruuansulatuksen ja vatsalihasten vahvistamiseen. Mukana on myös hengitysharjoituksia ja meditaatiota. Nyt kokeilemaan oman kodin rauhassa, sinäkin, joka et ole koskaan joogatunnille uskatanut. Kaikkien maanantain livetunnille osallistuneiden kesken arvotaan aina yksi kpl VEGE-kirjoja. 

Yoogaiaan saat kauttani nyt huhtikuun aikana kahden viikon ilmaisen koejäsenyyden koodilla NANNA2015, joka ei sido sinua mihinkään, eikä mitään tarvitse peruutella. Laitan loppuun yksityiskohtaisemmat ohjeet koodin lunastukseen. Asiasta tulen kirjoittamaan vielä enemmänkin, ratsastajakavereitani on jo hurmaantunut YIN-joogatunneista ja jopa IsoHoo oli vaikuttunut Joogaa golffareille- tuntia kokeiltuaan. Vartin niska-hartiajumppa on aivan ehdoton tässä koneella istuessa.

Yhteistyössä Yoogaia ja Green Monday

Ja tämä on nyt se loppu:

Ilmaisen koejäsenyyden voi lunastaa kuka tahansa, mutta vain kerran. Sivustolla kaikki pääsevät luomaan oman koodin viikoksi, mutta NANNA2015 koodilla pääset tunneille siis kahden viikon ajan. Seuraa siis ohjeistusta: Mene sivustolle Yoogaia.com. Klikkaa aloita ilmainen kokeilu. Rekisteröidy joko Facebookin kautta tai ilmoittamalla nimi, sähköposti ja keksimäsi salasana. Klikkaa eteenpäin, lukikohan siinä luo ilmainen tunnus tai jotakin. Rekisteröistyäsi pääset sivulle, jossa lukee YOOGAIA- tilini. Tietojesi alla on lunasta kampanjakoodi- linkki jota painamalla pääset syöttämään NANNA2015 -koodin ja saat pidennettyä viikon koejäsenyyden kahdeksi.

Ja oikeasti; kannattaa kokeilla!

Puolukkaposset ja kinuskikastike

April 15, 2015, 4:11 am

≫ Next: Zarzuela on katalonialainen kala-äyriäispata

≪ Previous: Green Monday eli vege-maanantai

$

0

0

Nyt ei ole päiväkaffien aika, vaan kupissa on ihana jälkkäri puolukkaposset jonka happamen raikkaan olemuksen sulostuttaa itsetehty kinuskikastike. Se on niin hyvän ja syvän makuista, jotta voisi pistellä lusikalla pelkästään.

Puolukkaposset löytyi Juurella-ravintolaan suunnittelemastani menusta ja siitä tykättiin niin paljon, että se on nyt kuukauden verran löytynyt osana Ruokaprovinssi-menua. Alakuvassa onkin ravintolatoteutus. Minä tein kotonani noita 15 kpl pääsiäisenä, kovasti ihmettelin minkämoisiin astioihin ne laittaisin, kunnes tajusin, että Aino-kupeissa on juuri sopiva annos. Toki kaunis vaaleanpunainen on edukseen myös läpinäkyvässä astiassa.

Posset on helppo jälkiruoka, Siinä kerma hyydytetään yleensä erilaisten sitrushedelmien hapoilla, mitään liivatteita ei tarvita. Koostumus onkin ihana; pehmeä ja samettinen. Puolukan hapot riittävät enemmän kuin mainiosti possetin valmistukseen.

Puolukkaposset
6:lle

4 dl (pakaste)puolukoita
1/2 dl vettä
4 dl kermaa
3/4 dl sokeria

Kaada marjat ja vesi kasariin, kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia, että marjat pehmenevät. Muusaa sitten marjat vaikka perunatompalla ja purista siivilän läpi, että saat n2 dl mehua ilman kuoria.

Kuumenna kerma ja sokeria pinnoitetussa kattilassa ja keittele hiljalleen koko ajan sekoittaen 3 min. Lisää puolukkamehu ja keitä vielä 2 min.

Kaada tarjoiluastioihin ja anna jähmettyä mielellään yön yli.

Kinuskikastike
2 dl fariinisokeria
4dl kermaa
1 rkl voita
ripaus suolaa

Paahda sokeria ensin hetki pinnoitetulla pannulla, lisää kerma ja keittele välillä sekoittaen n. 5 minuuttia. Laakealla paistinpannulla kinuski valmistuu nopeammin kuin kattilassa. Lisää lopuksi voi sekoittaen niin saat upean kiillon ja suola, joka nostaa kastikkeen vielä hiukan herkummaksi.

Tarjoile possetin päällä.

Kauralastureseptiä ei tällä kertaa. Pääsiäisvalakialla oli nimittäin leivontamyyntiä ja kun menin katsastamaan pois lähtiessäni tarjonnan ja kysyin, että - Onko nua kauralastuja?, minulle vastattiin, että - On, saat kaks pussia eurolla! No niin hullu en minäkään ole ettenkö eurolla helpottaisi hiukan seuraavan päivän ruuanlaittoa. Ja hyviä olivat kauralastut jonkun toisenkin keittiöstä.

Zarzuela on katalonialainen kala-äyriäispata

April 18, 2015, 9:28 am

≫ Next: Green Monday ja tiukka korsetti

≪ Previous: Puolukkaposset ja kinuskikastike

$

0

0

Tai silloin nimi kuuluu oikeastaan Zarzuela de Mariscos A La Catalana. Jos menet googlailemaan  pelkkää Zarzuelaa löydät itsesi keskeltä espanjalaista lyyristä oopperaa. Ihan tuntematon alue minulle sekin. Tänään valmistamani zarzuela-resepti on odotellut vuosia kirjoitusalustan alla sopivaa kokkaushetkeä, alunperin sivu näkyy olevan repäisty Anna-lehdestä, jutusta jossa kerrotaan Codorniun viinitilasta. Jutun (siis tämän omani) nimi voisi olla myös Eniten v***ttaa, mutta siitä lisää reseptin jälkeen.

Ohje on sopivan yksinkertainen, vaikka nyt viisaampana ja kerran kokeilleena tekisin seuraavalla kerralla jotakin toisin, varsinkin siinä viime metreillä. Lopusta löytyy myös juttua Wolfbergin viineistä, joista yhden korkkasin tätä ruokaa varten. Sillä tämähän ei muuta kaipaa kuin pullon hyvää, kylmää valkoviiniä ja tuoretta rapeakuorista leipää. Maku oli syvä, sahramin ansiosta jotenkin paellamainen ja sattumia ihanampaa olikin dippailla leipää liemeen.

Zarzuela eli katalonialainen kala-äyriäispata

4-6:lle

n. 250g  ruodotonta kuhafileetä

1 pussi tuoreita simpukoita

3 dl valkoviiniä

2 dl vettä

kalaliemifondikuutio

1 iso sipuli viipaloituna

3-4 isoa valkosipulinkynttä

1 punainen chili hienonnettuna

1 dl oliiviöljyä

1 tlk tomaattimurskaa

3 rkl silputtua persiljaa

1/2 sitruunan mehu

50g kuorittuja manteleita jauhettuna

12 raakaa jättikatkarapua

teelusikallisen kärjellinen sahramia

suolaa, mustapippuria

Mausta kuha suolalla ja jätä huoneenlämpöön maustumaan.

Pese simpukat kylmässä vedessä, samalla tarkistaen, että kaikki kuoret ovat ehjiä ja eläviä, eli menevät kiinni sormella napauttaessa.

Kuumenna  viini, vesi ja fondi kattilassa tai padassa. Lisää simpukat ja kansi, keitä 2 minuuttia kattilaa välillä ravistaen. Ota simpukat liemestä, säästä sekä liemi, että simpukat.

Laakeassa paistokasarissa tai ihan samassa padassa kuumenna oliiviöljy ja kuullota siinä miedolla lämmöllä sipulit ja chili. Lisää tomaattimurska, persiljasilppu (käytin puolet kuivattua, koska minulla ei ennakkotiedoista poiketen sitten ollutkaan lehtipersiljaa kuin aivan vähän), sitruunamehu, karkeaksi jauhetut mantelit ja simpukoiden keitinliemi. Anna kiehua hiljoilleen ilman kantta 20 minuuttia. Lisää sitten maistellen suola, sahrami ja mustapippuri.

Lisää paloitellut kalat ja jättikatkaravut. Syömistä helpottaakseni perkasin myös ravut kuoristaan ja suolistaan, jätin vain yhden nätin nappisilmän koristeeksi. Anna kypsyä 5 min.

Lisää lopuksi simpukat ja kuumenna. Ripottele ruuan päälle vielä silputtua lehtipersiljaa.

Jostakin syystä tämänpäiväinen sopankeitto herätti paljon ajatuksia. Käväisin Maitotytön kanssa kaupassa hakemassa 3 puuttuvaa ainesta; simpukat, kuhan ja ravut. Kauppareissu kesti 2 tuntia, koska ensin kävimme toisessa kaupassa, josta ei saanut mitään. Kaupat olivat kuitenkin tuttuun tapaan täynnä leluja ja karkkeja ja toisessa oli vielä kaikenmaailman käveleviä karkkihahmoja, joita oli halattava ja Maitotyttö oli aika monta kertaa aika kauan kadoksissa. Lopulta kassalla alkois suorastan v***ttaa, kun ostokset maksoivat 10 senttiä vajaa 30€.  Siis 3 asiaa, jotka olivat vain osa keiton aineksista. Kellä halvatun hedonistilla on varaa syödä tälläisiä keittoja?  Ei ainakaan perheellä, jonka äiti opiskelee, eli tulot ovat vain yhden takana. (And may I add baarimestarin tulot, ei lakimiehen) Ensi kerralla teen lohi-fenkolikeittoa perunalla. Senkin 10 egen lohet kirpaisee. Ehkä sittenkin seitä.

Ja ne simpukat maksoivat kuitenkin vain 6.90.  Epäillen ostin pussin ja myyjä kopeloikin muka kaikki 3 myynnissä olevaa pussia, silti 1/3 oli kotona kanttuvei, eli hiukan hävikkiä. Ainakin meilläpäin kala ja muut toimitukset tulevat torstaina ja se onkin ehdottomasti viikon paras ostospäivä, kuten myös kokkauspäivä, ihan sama jos olisin jo hakenut ne simpukat torstaina, joukkoitsarin ne olisivat tehneet jo lauantaihin mennessä omassakin jääkaapissa. Eikä ne kalatkaan suorastaan parane siellä tiskillä maatessa. 

Siksi ehdotankin, tai uskallan ehdottaa, että varmaan saat herkullista keittoa tällä hyvällä pohjalla, vaikka lisäisit sinne kuorettomia pakastesimpukoita ja isoja katkarapuja. Muistat vaan tehdä sen ihan loppuvaiheessa, kuumennus riittää, etteivät sitkisty. Ei sillä, kyllä tuoretavaran saa samalla lailla sitkeäksi. Ai niin, ja toivottavasti sinulla on oma kuharanta tai joku muu kalakaveri jolta saat kuhaa, tuo filehinta kaupan tiskiltä oli aivan järjetön. 250g maksoi melkein 10€! Eli omat kalat pataan.

Padan loppuvaiheessakin vähän v***tti (Nii-in. Mikä on vähän täällä pohjanmaalla, jossa kaikki on niin suurta?).

Zarzuela kuuluisi /tarjoilla/ valmistaa isossa laakeassa astiassa (keraamisessa mielellään) ja nyt ymmärränkin miksi. Padassani oli siis ihana liemi ja kuhanpalat ja jättikatkikset. Sitten kaadaan päälle simpukat. Miten käy? No pata näyttää siltä, että se on täynnä kuivia simpukoita. Yritän kauhoa kahden kauhan avulla vähän sattumia myös yläosaan. No, se näyttää siltä kuin simpukoiden päälle olisi heitelty muutama kuiva sattuma, koska liemi on edelleen näkymättömissä jossakin kattilan puolessa välissä. Lisäksi näissä padan tiiviissä tunnelmissa kaikki kuhanpalaset hajoavat atomeiksi varovaisistakin sekoitusyrityksistä. IsoHoo ihmettelee syödessä, että etkö sä laittanutkaan tänne sitä (s**tanan kallista kuhaa, ajattelen minä, IsoHoo ei tiedä hintaa). Tämä tietää siis vain huonoa pikakuvaussessiota ja epätyydyttäviä kuvia näin IHANASTA ruuasta. Aikaa ei ole enää miettiä uutta tarjoiluastiaa, sillä tämä ruoka ei uudelleen hauduttaessa parane.

Sitäpaitsi kuha on jo atomeina.

Semmonen pala ruokabloggaajan arkea.

Onneksi se Atrian mainoslause hyvästä ruuasta on totta.  Hengitä syvään, istu, murra pala leipää ja upota se liemeen. Syö. Yritä pakottaa lapsesikin syömään. Unohda lapsen syönti. Elää ne karkeillakin. Syö, nauti. Vapaan viikonlopun kunniaksi lasi viiniä.

Sain maahantuojalta testiin 3 Wolfbergerin viiniä.  Wolfberger on osuuskunta, jossa  750 viljelijää Alsacessa tuottaa persoonallisia viinejä, joiden valmistuksessa pyritään tuomaan esiin maaperän ja valikoitujen, alueen 7 rypälelajikkeen erityispiirteet.

Tälle ruualle valitsin modernin sekoituksen  3 rypälettä; Riesling'iä, Muscat'ta ja Pinot Gris'tä: Wolfberger (W)3.  Sen luvattiin sopivan vaaleille kaloille kuhasta haukeen, mutta myös äyriäisille ja ravuille, miksei siis myös tälle padalle. Ja sopihan se. Riesling takaa raikkauden, Muscat hedelmäisen aromaattisuuden ja Pinot Gris täyteläisyyden ja runsauden. Pirteä ja raikas (Tässä vaiheessa, viiniä juodessa, ei v***ta enää lainkaan).

Jään mielenkiinnolla odottamaan millaisia elämyksiä 2 muuta korkkausta odottavaa Wolfbergeriä tuo. Rieslingin tiedän olevan varma valinta monille hiukan mausteisimmillekin ruuille, ne tapaavat kestää myös kermaa ja voita (tai rasvaa, riesling pakkaa olla ihanaa esim mätisipulismetana-blinien kanssa), ihan kuin etnisiä ruokiakin, vaikka täytyy todeta, että aasialaiseen ja varsinkin intialaiseen kattaukseen napsautan mieluiten edelleen auki pullon olutta. Tai kolloo. 

Tuota Muscat'a varsinkin odotan mielenkiinnolla. En muista rypälettä mitenkään ajatuksen kanssa koskaan nauttineeni, mutta nyt kun olen vähän sivistänyt itseäni, niin odotan viiniä mielenkiinnolla. Muscat, joista kahta lajiketta viljellään Alsace'a, on tosi hankala viljeltävä. Muscat d'Alsace on vanha rypäle, ensimmäisen kerran mainitaan kirjallisuudessa 1400-luvulla ja se on hyvin aromaattinen ja hapokas. Muscat Ottonel on 1800-luvun puolivälistä, varhain kypsyvä matalahappoinen lajike, eikä aivan niin herkkä kuin isosiskonsa. Nykyään Muscat'ta  viljellään vain enää n. 2% Alsace'n viinialasta, monet viljelijät ovat luopuneet sitä, koska satokin tuntuu olevan hyvin vaihteleva.

Viiniä haukutaan erinomaiseksi pariksi valkoiselle parsalle ja musliinikastikkeelle ja juuri tähän aionkin iskeä. Kunhan tapaan laadukasta valkoista parsaa. Tällä hetkellä sitä ei vielä ole. Kauhistellen kääntelin eilen kaupassa vihreitä parsoja, joiden varsista olisi varmasti rakentanut kelopuumökin. Jätän vielä kauppaan. Ehkä meillekin asti eksyy joskus myöhemmin vaikka ahvenanmaalaista parsaa. Ruotsalainenkin käy aivan hyvin. Eurooppalainenkin kävisi, en ole turhan kranttu, mutta ulkonäön tulisi edes jollakin asteella jäljitellä tuoretavaraa. Ikävää kun katkaisee parsan varren 'luonnonmenetelmällä' eli antaa sen napsahtaa poikki itse valitsemastaan kohdasta,  siitä missä puusyis loppuu ja käteen jää vain nuppu.

Ei ole vielä parsasesonki, ei.

Melkein alkaa v***ttaa. Onneksi (W)3:sta  on vielä tilkka jääkaapissa. Tuntui auttavan äsken. Vai oliko se Hyvä Ruoka?

Postauksessa mainitut viinit saatu maahantuojalta.

Green Monday ja tiukka korsetti

April 20, 2015, 1:31 am

≫ Next: Dan dan nuudelit

≪ Previous: Zarzuela on katalonialainen kala-äyriäispata

$

0

0

Tajusin juuri, että eiliseen mennessä viikon ainut lihaa sisältänyt ateria oli torstain spaghetti carbonara, johon upotin peräti yhden paketillisen pekonia. Kukaan ei ole valittanut, kukaan ei ole kiinnittänyt asiaan huomiota, en minäkään. Toki olemme syöneet kalaa poikkeuksellisen monena päivänä tällä viikolla ja leikkelettä kuluu aamupalalla, mutta itse pääruuat ovat olleet lihattomia.

Voisi se olla muuten taktiikka tämäkin. Aina kehotetaan lisämään kasvisten syöntiä niiden kiistattomien terveysvaikutusten takia. Yksi keino on eräänlainen piilosyöttö; yritetään lisätä kasviksia pilkottuna vähän joka paikkaan, niinkuin nyt vaikka makaroonilaatikkoon. Jostain syystä homma ei pelitä hyvästä tarkoituksesta huolimatta ainakaan meillä, kun väki toivoo, että lisäisin sinne makaroonilaatikkoon mieluummin vaikka pekonia. Ja kaikkein mieluiten, mother: Älä ala tuunaamaan sitä makaroonilaatikkoa ollenkaan, piste.

Oma kokemukseni siis lihansyöjäperheessä on, että parhaiten kasvisruuat uppoavat, kun ne ovat reilusti kasviksista tehtyjä pääruokia. Siinä on sitten vaikeampi haarukalla sörkkiä kasviksia eroon lihanpaloista kun koko herkkuateria koostuu kasviksista. Riikka Sukulan ja Alex NiemisenVege-kirjasta löytyi ihana, helppotekoinen intialaishenkinen munakoisocurry, suosittelen.

Munakoisocurry

1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminansiemeniä eli jeeran siemeniä
2 tl kookosöljyä
2 1/2 cm pala  tuoretta inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
1 vihreä chili
1 valkosipulinkynsi
1 tlk /400ml kookosmaitoa
 1 rkl kivetöntä tamarinditahnaa kuumaan vesitilkkaan liuotettuna*

1 iso munakoiso

lisukkeeksi basmatiriisiä, tässä kurkumalla ja sitruunalla maustettuna

*olin ilmeisesti evännyt tamarindipurkin pitkän oleskeluluvan jääkaapissani, koska sitä ei ainakaan mistään löytynyt, joten puristin mukaan hiukan limen mehua sen sijaan

Riko siementen rakenne kevyesti morttelissa ja kuullota öljyssä n. 1 min. Lisää inkivääri, chili ja valkosipuli, jatka kuullottamista. Lisää kookosmaito, tamarinditahna (lime) ja anna kastikkeen hautua 15-20 minuuttia miedolla lämmöllä.

Leikkaa munakoiso pitkittäin n. 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Öljyä pinta kevyesti ja paista kypsäksi molemmin puolin, jos sinulla on parilapannu, niin käytä sitä, saat kivat raidat. Reseptin mukaan nämä valmistettiin "grillivastuksen alla molemmin puolin", mutta oma paistinpannu-metodini toimi mielestäni paremmin kuin hyvin.

Tarjoa munakoisot pihvimäiseen tyyliin kastike päälle kaadettuna. Viereen aromaattinen riisi. Ruoka oli hyvää, tosi täyttävää, mutta olo ei jäänyt raskaaksi.

Tiedän, että te olette nyt jääneet miettimään tuota otsikon tiukkaa korsettia ja miten se minuun liittyy? Ihmiseen, jolla ei edes hoikkuuden huipussaan koskaan ole ollut varsinaisesti uuman kavennuskohtaa nimeltä vyötärö.

Kaikessa epäurheilijamaisuudessani minullakin kuitenkin on elämässäni 2 liikuntaharrastusta; ratsastus ja laskettelu, jota tuskin kehtaa listata tähän enää, koska se rajoittuu vain 1-2 lomaan talvella, joissa yleensä rajoittaa 30 asteen pakkanen. Ratsastus sentään on ja pysyy. Vaikka yhdellä viikottaisella tunnilla on hankala saada itsestään irti kehitystä, pidetään kuitenkin taitoja yllä ja kyllä vaan, opitaankin joka kerta jotakin, itsestä, hevosesta, joskus jopa ratsastuksesta.

Tallillamme vuorottelemme tasapuolisesti este- ja koulujaksoin. Juuri alkaneella  koulujaksolla on nimittäin korsetti kovilla (ja tällä hetkellä myös kipeä). Keskitymme nyt treenaamaan lisättyä käyntiä, ravia ja laukkaa, mikä kahden viimeisen askellajin kohdalla tarkoittaa paketin eli hevosen oikeanlaisen muodon pitämistä kasassa  samalla kun se huomattavasti pidentää askeltaan lennokkaammaksi (valitettavasti se tarkoittaa myös huomattavasti kovempaa vauhtia). Ratsastaja tekee suurimmen työn istunnallaan, pystyäkseen ylipäätään istumaan lennokkaassa menossa on ratsastajan oltava yhtäaikaa sekä rento, mutta erityisesti hallitsemaan keskivartalonsa eli sen "korsetin", pitämään sen tiukkana, sillä se on se kohta mistä lähtee koko ratsukon liike ja yhteistyö. 

Korsettini tiukkuudessa lienee vielä paljon parantamisen varaa. Ratsuni Ilpo oli kuitenkin ensimmäisellä tunnilla todella liekeissä, lisätyn laukan lennokkuutta vaimensi vain hiukan ratsastajan päänuppi, joka sai vartalon autonomisesti himmaamaan vauhtia. Korsetti oli kuitenkin liekeissä seuraavana aamuna!

Ratsastuksenopettajani Katja kiitteli minua linkistä  ja vinkistä kokeilla Yoogaian syvävenyttelyjä. Talliyrittäjälle on suunnaton etu kun voi itse valitsemanaan aikana, vaikka iltatallin jälkeen, avata ruudun ja valita tallenteilta sopiva tunti. Tuntien nautinnollisutta ja tehokkuutta kuvaa sekin kuinka 60 min kuluu jopa nopeammin kuin ratsastustunnilla. Liikkeet ovat juuri oikeanlaisia, lukkoja  ja kireyksiä avaavia, joiden suoritus pitäisi laittaa pakolliseksi jokaiselle liikuntaharrastajalle ja ylipäätään 35+ ihmisille kun ketteryys alkaa perääntyä.

Green Monday- postaukset on toteutettu yhdessä Yoogaia: n ja Vege-keittokirjan kanssa. Haluamme luoda positiivista pöhinää sekä terveellisemmän ravinnon, että liikunnan ympärille. Facebookissa voit seurata viime hetken vinkkejä ja tunneille osallistumalla osallistut myös viikottaisiin Vege-kirjan arvontoihin.

Sinulle halusimme, rakas lukija, (ja minä niin PAKOTTAISIN sinut tähän, jos kykenisin, koska tätä tilaisuutta ei kannata jättää väliin) tarjota välitykselläni mahdollisuuden kokeillaYoogaia- verkkopalvelua 2 viikon ajan veloituksetta koodilla NANNA2015.
Ole hyvä vaan, kaikki kokeilleet ovat tulleet kiittelemään. Jopa IsoHoo pyysi koodia golfkaveriaan varten....

Ilmaisen koejäsenyyden voi lunastaa kuka tahansa, mutta vain kerran. Sivustolla kaikki pääsevät luomaan oman koodin viikoksi, mutta NANNA2015 koodilla pääset tunneille siis kahden viikon ajan. Seuraa siis ohjeistusta: Mene sivustolle Yoogaia.com. Klikkaa aloita ilmainen kokeilu. Rekisteröidy joko Facebookin kautta tai ilmoittamalla nimi, sähköposti ja keksimäsi salasana. Klikkaa eteenpäin, lukikohan siinä luo ilmainen tunnus tai jotakin. Rekisteröistyäsi pääset sivulle, jossa lukee YOOGAIA- tilini. Tietojesi alla on lunasta kampanjakoodi- linkki jota painamalla pääset syöttämään NANNA2015 -koodin ja saat pidennettyä viikon koejäsenyyden kahdeksi.

Yhteistyössä Yoogaia ja Green Monday

Dan dan nuudelit

April 21, 2015, 3:28 am

≫ Next: Kuumaa juustoa

≪ Previous: Green Monday ja tiukka korsetti

$

0

0

Udon-nuudelit ovat ihanan pulleroisia vehnänuudeleita Japanista, Kiinassa syödään kylläkin samanmoisia, eri nimellä vain. Tämä Dan dan nuudeli-resepti johon Nan nan viimeiset sichuaninpippurivarannot upposivat on käsittääkseni kiinalaista, koska siinä käytetään aivan hillittömästi sichuaninpippureita. Reseptissä on kuitenkin myös Tahinia, mikä minua jaksaa kummastuttaa, toisaalta seesaminsiemenethän nyt kyllä kuuluvat aasialaiseen keittiöön. Dan dan nuudeleita  tehdään varmasti taas miljoonalla reseptillä, itse yhdistelin  The Woks of Life-blogin (mikä ihana nimi blogilla!) ja Kaikki Nuudelit kulhossa- kirjan reseptejä ihan mielivaltaisesti. Ihanaa tuli ja tosi sichuaninpippuripolttavaa. Kaikista tulisista mauista tuo sichuaninpippurin polte on minusta addiktoivin. Polttaa, polttaa, mutta lisää on pakko saada. Ja kuinka hyvältä sen kanssa maistuukin - ehkä aika epä-kiinalaisesti- lasi kylmää maitoa?

Dan dan nuudelit
4 annosta

450 g udonnuudeleita
1 rkl kasvisöljyä
350g  possunjauhelihaa
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
2rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 dl kanalientä
4 rkl tahinia
2 rkl riisiviinietikkaa
2rkl soijakastiketta
2 rkl ruskeaa sokeria
0,5 dl chiliöljyä (erillinen resepti)
1 tl seesamiöljyä
1 tl sichuaninpippureita murskattuna
Jotakin vihreitän n.litra: pinaattia, pak choyta, kiinankaalta, mangoldia 
1 dl maapähkinöitä pilkottuna ja paahdettuna
3 kevätsipulia ohuiksi viipaloituna koristeluun

chiliöljy

2 rkl sichuaninpippureita
1 kanelitanko
2 tähtianista
2,5 dl neutraalia öljyä
0,5 dl kuivattuja chilihiutaleita
(annoksesta tulee reilusti mausteöljyä)

Aloita chiliöljyn valmistuksesta:

Laita kattilaan pippurit, kaneli, tähtiainekset ja öljy. Kuumenna hitaasti 160 asteeseen, ota kattila sitten pois levyltä. Anna seistä 7 minuuttia ja siivilöi sitten mausteet pois. Lisää chilihitaleet kuumaan öjyyn ja anna jäähtyä. Öljystä pitäisi lähteä nyt ihana, lähes popcornimainen tuoksu. Kaada öljy lasipurkkiin ja säilytä lasikaapissa.

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele ja valuta.

Kuumenna öljy isossa pannussa keskilämmöllä ja ruskista siinä jauheliha jonka maustat suolalla ja pippurilla.

Lisää inkivääri ja valkosipuli ja parin minuutin kuluttua tahini, etikka, soija, sokeri, chiliöljy, seesamiöljy ja pippurit. Kiehauta ja sekoita hyvin hämmentäen. Hauduta kastiketta n. 5 min, tai kunnes se on sakeaa.

Kuumenna paistinpannu ja lisää pohjalle vähän vettä, kääntele siinä valitsemiasi vihreitä, niin, että ne hiukan vilttiintyvät.

Sekoita nuudelit kastikkeeseen. Kokoa annokset kulhoihin. Nuudeleita kastikkeessa väliin vihreitä, taas nuudeleita ja päälle lopuksi pähkinät ja kevätsipuli.

Namnamnam! Ja muista maitolasi kun alkaa polttaa.

Vaikka ainesluettelo on pitkä niin tämä on nopea tehdä, varsinkin jos olet jo tehnyt chiliöljyn aikaisemmin.

Kuumaa juustoa

April 24, 2015, 5:17 am

≫ Next: Kaksi kysymystä ja vastauksia

≪ Previous: Dan dan nuudelit

$

0

0

Joskus ei meinaa uskaltaa julkaista jotakin aivan yksinkertaista ruokajuttua. Ajattelee, että se on aivan liian jokapäiväinen, kaikkihan sitä nyt näin syö, ihan päivänselvää, että kaikki tykkää ja tietää herkun. Mulla tuli vähän tämä kolmannen maailman ongelmatilanne kun mietin mitä ensimmäisenä tekisin Juustoportin mozzarellasta. Jonkun tajunnanräjäyttävän uuden karhean ruokainnovaation?

Mutta hitsihitsi, kun se mozzarella vaan on niin parhautta valuvaisiksi säikeiksi sulaneena, kerrosleivän välissä tai pizzan päällä. Siellä on sen paikka. Kerta kaikkiaan. Että asia on nyt niin, että tästä ei päästä eteenpäin, ennenkuin saan tämän leivän systeemistäni ulos. Miettikää nyt itse. Lämmin, pehmeän venyvä mozzarella molemmin puolin tomaattia, vähän punasipulia, basilikaa ja rucolaa. Hyvää leipää. Prässiin ja nam.

Mozzarella-tomaatti-sipuli-kerrosleipä

hyvää leipää
voita
Juustoportin valmiiksi siivutettua mozzarellaa
tomaatteja siivuina
punasipulia siivuina
basilikaa
rucolaa
mustapippuria ja suolaa

Voitele yhtä kerrosleipää varten aina kaksi leipää voilla molemmin puolin. Levitä toisen leivän päälle ensin rucolaa, sitten runsaasti juustoa, tomaatit, sipulit, basilikanlehdet, suolaa ja pippuroi, taas runsaasti juustoa ja toinen leipä kanneksi päälle.

Kuumenna voileipägrillissä tai paistinpannulla niin että laitat toisen pannun päälle "prässiksi" ja käännät leivät kerran. Puolita leivät.

Älä polta suuta!

Yksinkertaisimmat jutut on parhaita!

Juustoportin Mozzarella salaisuus on sen valmistuksessa käytetty tosi tuore lähimaito, aivan tästä mun nurkilta, yhdistettynä Lombardiasta tuotuun hapatteeseen. Tiesitkö muuten, että niin ihanaa kun Mozzarella di Bufala onkin, se ei ole paras vaihtoehto vaikka ohuen pizzapohjan päälle. Liian märkää, kas vetistää pohjan. 

Tämä on hyvä.

Yhteistyössä Juustoportti

---

Kaksi kysymystä ja vastauksia

April 27, 2015, 7:50 am

≫ Next: Hot chili churros

≪ Previous: Kuumaa juustoa

$

0

0

Ensimmäinen kysymys: Mitä tänään syötäisiin? Tai huomenna? Mun ehdotus on tämä ihana slaavilainen seinikeitto, joka on tehty Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege-kirjan Puolalaisen kantarellikeiton ohjeella. Ihanan sieninen, tarpeeksi arkinen ja helppo, sopiva tähän keväiseen, mutta jäätävään säähän. Vaihdoin kantarellit pakkasesta löytyviin suppiksiin ja maustoin keiton paprikalla kirjan vinkin mukaan. Nam!

Slaavilainen sienikeitto

4-5 dl suppiksia pakkasesta
2 rkl öljyä
1 sipuli hienonnettuna
10cm:n pala purjon valkoista osaa pilkottuna puolikuiksi
1 l kasvislientä
2 porkkanaa ohuina kiekkoina
5 keskikokoista perunaa kiekkoina
1 tl paprikaa
 1dl kermaa
3 rkl hienonnettua tilliä
suolaa ja pippuria

Kuullota sipulit öljyssä ja lisää suupaloiksi leikatut sienet. Paista kunnes neste haihtuu sienistä. Lisää kasvisliemi.

Lisää porkkanat, perunat ja paprikajauhe. Keitä vartin verran kunnes perunat kypsiä. Lisää kerma, keitä vielä 5 min ja mausta suolalla, pippurilla ja tillillä.

Ja sitten se toinen kysymys: Miksi kannattaa rekata itsensä Yoogaia nettijoogasivustolle, lunastaa kahden viikon koejäsenyys tunnuksella NANNA2015 (koodin voit käyttää vielä huhtikuun aikana)?

- Tuntivalikoima on upea. On syvävenytystä, keskivartalon voimistamista, lihaskuntoa, kurvikkaille naisille, raskaana oleville, ratsastajille, golffareille, you name it!
- Mahtavaa, jos asut vaikkapa Juuankoskella, jossa ryhmäliikuntatunti valikoima keskittyy lähinnä kansalaisopiston tamburiinijumppapiiriin.
- Jos olet pyöreä, kankea, vasta synnyttänyt, rytmitajuton, ujo, (ja ihan turhaan luulet, että nämä estävät live-liikuntaharrastuksen), introvertti, tai et tykkää hikoilla muiden kanssa aikataulun mukaan.
- yksi tämän kevään abityttö kertoi minulle, että oli kerran joogatunnilla, jossa keski-ikäiset (tai hän sanoi sellaiset vanhat nelikymppiset) naiset piereskelivät niin paljon, että hän ei  halua koskaan kokea samanlaista.
- jos haluat siis päästellä ilmaa kaikessa rauhassa.
- Jos työ tai perhe rajoittaa osallistumistasi säännöllisinä aikoina
-jos et ole koskaan kokeillut ja haluat kokeilla kaikessa rauhassa
-Jos olet himoliikkuja, eikä mitkään maailman tunnit riitä sinulle

....uskokaa tai älkää. Voisin keksiä näitä loputtomiin. Yoogaia on ihan pop!

Yhteistyössä Yoogaia

Hot chili churros

April 29, 2015, 6:28 am

≫ Next: Tiramisu

≪ Previous: Kaksi kysymystä ja vastauksia

$

0

0

No miksei ne churrot voisi olla suolaisia? Eipä ollut käynyt pienessä mielessänikään, mutta onneksi nuo ruotsalaiset ruokalehdet ovat ehtymätön inspiraation lähde. Alkuperäisessä käytetttiin voimakasta salamia, mutta vinkattiin chorizon käytöstä, joten sille tielle lähdin. Lisäsin vielä tuoretta jalapeñoa pilkottuna ja ei kun dippailemaan (alkuperäinen ohje Gourmet 3/15)! 

Hot chili churrot
20kpl
2 1/2 dl vettä
125 g voita
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
1 raaka chorizomakkara
1 jalapeño hienonnettuna
1/2 tl savupaprikaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 munaa
1-2 litraa öljyä friteeraamiseen
1 tl sormisuolaa

Majoneesia dipattavaksi.

Kuumenna vesi, voi ja sokeri kattilassa. Lisää suola, chorizo pikku nokareina, jalapeno ja paprika. Sekoita sitten mukaan jauhot. Ota kattila liedeltä ja työstä taikinaa niin kauan, että se irtoaa reunoista. Anna taikinan levätä 10 min.

Sekoita taikinaan yksi muna kerrallaan. Laita taikina pursotinpussiin ja siihen pieni tähtitylla. Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen ja pursota aina sormenpituinen tanko öljyyn. Kääntele välillä, anna paistua n. 4 min.

Nosta valumaan talouspaperille. Ripottele hiukan sormisuolaa churrojen päälle ja nauti majoneesin tai lempidipin kera. Itse sain juuri alkuviikosta Atrialta ison paketin tuotteita maisteltavaksi ja kun laiskotti, niin oli helppo ratkaisu avata Atrian pippurimajoneesirasian kansi ja kaataa se tarjoiluastiaan. Helppoa ja kelpo dippiä! Sitä paitsi, maineeni huomioonottaen, kaikki kuitenkin arvelevat, että olen sen tehnyt itse. Eikä tätä dippiä tarvitse tosiaankaan hävetä!

Omista churroistani tuli turhankin ohkaisia, vaikkakin rapeita. Ensi kerralla ehkä suurempi tylla ja hotimpaa savupaprikaa (nyt oli mietoa, kun en löytänyt hottiani), jalapeñoakin voisi laittaa lisää ja mietin, että sipuli olisi myös ihanaa. Ilmaisia vinkkejä, VINK, VINK!

Jään nyt odottelemaan, koska joku innostuu tekemään vaikka aurajuustotippaleipiä....LOL!

Blogistani löytyy muuten ennätyksellisen vähän mitään vappuaiheista ja syynkin tiedän. Toistakymmentävuotta on lähes joka vappu pyhitetty koiraleirille. Muutaman kerran on leiri pidetty helatorstaina, niinkuin tänäkin vuonna. Jotakin kumminkin:

Vappudonitsit
Makiat churrot
Vadelmasima
Munkit

Tiramisu

May 3, 2015, 12:58 am

≫ Next: Pastataikuri

≪ Previous: Hot chili churros

$

0

0

Aaah, Tiramisu, miten sinua rakastankaan! Sillä lailla melkein vinksahtaneesti, etten ikinä halua tehdä sinua sokerikakkupohjasta ja epätoivoisesti yritän vältellä kaikki vadelma-, sitruuna- ym fusionmisut. Tiramisun täytyy olla  sopivasti mokkainen, kaakaoinen, pehmoinen olematta mössöinen. Ja myös sopivasti alkoholinen, kuten eilisillan ruokavieraat huokailivat, olin kuulemma erityisesti onnistunut alkoholin tasapainossa.

Tiramisun autuus avautui minulle parikymppisenä Saksassa Ebertin perheen Au Pairina ja siitä seuraavat 10 vuotta en pystynyt koskaan ohittamaan annosta jälkiruokalistalla tai kahvilan vitriinissä. Sen jälkeen voisin melkein sanoa, että olen pyrkinyt välttämään sitä ravintolan listalla tai konditorioissa, sillä harvoin saa kotitekoisen vertaista tiramisua maailmalla. Liian makea, liian kuiva,liian viinainen... varmasti erinomaistakin saa, mutta kun ei varmasti tiedä, jätän mieluummin tilaamatta.

Tiramisun valmistukseen ei onneksi tarvita erikoistaitoja tai -välineitä. Sen voi koota lähes millaiseen vuokaan tahansa ja ennen tarjoilua kaikki virheet siivilöidään tummalla kaakaokerroksella peittoon. Lisäksi sen voi (ja pitää) valmistaa hyvissä ajoin ja se sopii niin aterian päätteeksi kuin vaikkapa kahvipöytätarjoiluun kevään juhliin. Reseptejä googlaillessa aineitten suhteen löytyy melkoisesti variaatiota, mutta olen jo pitkään luottanut Fanni&Kanelin reseptiin, jonka takana löytyy hänen ystävänsä Giulian sukuresepti. Ja kuten (italialaisissa) perheresepteissä aina, tiramisustakin löytyy sympaattinen muistisääntö: 1 muna per 100g mascarponea per rkl sokeria. Näin reseptiä on helppo muunnella. Samoin pienen suklaalisän olen napannut tästä reseptistä. Sen sijaan alkoholin kohdalla olen heittänyt kaikki periaatteet nurkkaan. Vino Santo tai Marsala lienevät autenttisempia kostuttajia, mutta koska niitä tuskin koskaan kaapistani löytyy, olen mieltynyt Amaretton ja konjakin sekoitukseen tai toisen puuttuessa ihan jompaan kumpaan.Ja käytän ne nimenomaan keksien kostutukseen kahvin kanssa (jota minulla kuluu huikeasti enemmän, vaikka vain nopeasti kastan keksit), en muna-mascarpone seoksen maustamiseen.

Tiramisu
10:lle

5 munaa
1 dl sokeria ( tämä on siis sama kuin 5 rkl)
500 g mascarpone- tuorejuustoa
300 g Savoiardi- keksejä
4 dl vahvaa jäähtynttä kahvia tai espressoa
2,5 rkl amarettoa
2,5 rkl konjakkia
tummaa kaakaojauhetta
tummaa suklaata

Riko kananmunat eritellen keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi ja kääntele vaahto keltuaisseokseen. 

Laita valitsemasi vuoan pohjalle ohut kerros munamascarponeseosta. Raasta päälle tummaa suklaata. Kastele savoiardi-keksit yksi kerrallaan kevyesti kahvi-viinaseoksessa (ne kyllä pehmenevät sitten misun sisällä) ja lado vierekkäin vuokaan. Laita uusi kerros seosta, raastettua suklaata ja toinen kerros keksejä. Mielestäni kaksi kerrosta keksejä on sopiva. Lopuksi loput massasta päälle ja tiramisu jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mielellään yön yli. 

Ennen tarjolle vientiä siivilöi päälle reilu kerros tummaa kaakaojauhetta.

Ahhh, Tiramisu, miten sinua rakastankaan!

Pastataikuri

May 4, 2015, 2:56 am

≫ Next: Kakuttaa

≪ Previous: Tiramisu

$

0

0

Mamma Mia! Siinä ne nyt kuivuvat keittiön puutuolin karmilla melkein kuin italialaisella Nonnalla. On tämä suomalainen Nannakin toki pastaa kotona ennen tehnyt, kaapissa on vanha turvallinen Atlas pastakone. Jotenkin se vaan jää niin helposti sinne kaappiin, koska onhan se aikamoinen operaatio, vaikkakin uskomattoman palkitseva, niin kyllä siihen joku leppoisa viikonlopun päivä tarvitaan kun ei ole kiire minnekkään.

Mutta vielä tälläisenkin päivän näin, että pöydälläni on kompakti Philipsin pastakone (sain koneen tetattavaksi Philipsiltä), jonne lisään jauhot ja nesteen/munat, painan käynnistyksestä ja muutamien minuuttien kuluttua kone alkaa suoltaa ulos valitsemani suuttimen mukaan joko spaghettia, fettucinea, penneä tai lasagnelevyjä. Mä oikeasti aivan liikutuin, kun kone alkoi työntää ulos täydellistä spagettia, siinä kaikessa oli jotakin niin helppoa ja ihanaa.

Maitotytön kanssa sunnuntai-iltapäivä vietettiin pastaa tehden ja kokkaillen. Ensiksi tehtiin tietysti perusspaghettia ja ronskisti se suurempi annos, josta olisi kyllä puolikaskin riittänyt meidän perheelle, nyt sekin tiedetään. Aamupäivällä oli meinannut lapanen jo lähteä kädestä kun mietin mitä ihania pastaruokia valmistan, kunnes tajusin, että nyt on pakko valmistaa jääkaappityhjäksi-ruokaa eikä ostaa ainuttakaan lisäelintarviketta. Pannulle spaghetin kanssa pääsi siis jääkaapista chorizomakkarat tomaattisessa kastikkeessa. 

Chorizo-tomaattikastike kotitekoiselle tuorepastalle

2 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli pilkottuna
1 sellerinvarsi silputtuna
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk tomaattimurskaa
2 dl punaviiniä 
3 chorizo-tuoremakkaraa
1 tl savupaprikaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1rkl kuivattua basilikaa
tuoretta timjamia ja basilikaa
suolaa, mustapippuria

Kuullota sipulit ja selleri miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää tomaattipyre, -murska ja viini. Sekoita. Purista chorizomakkara kuorestaan kastikkeen joukkoon pikku pallukoiksi. Lisää savupaprika, oregano ja ja basilika. Anna porista hiljakseen ilman kantta n. 15 min. Mausta vielä suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita kastike tuorepastan joukkoon italialaiseen tyyliin, Mausta tuoreyrteillä ja raasta lautasella päälle vielä parmesania.

Laadukas kuivapasta (ja sitä ei välttämättä ole siellä marketin hyllyssä) on erinomaista ja helppokäyttöistä. Meidän sunnuntai-pastahetki oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, kuinka tuorepasta vaan kertakaikkiaan nostaa pasta-aterian uudelle tasolle. Isohookin alkoi jo haaveilemaan, että seuraavalla kerralla haluaisi pastaa pelkällä voilla (ette kai säikähtäneet, että IsoHoo ilmoittaisi voivansa jopa valmistaa pastaa)! Philipsin pastakone nyt vaan mullistaa koko pastanteon periaatteen. Kastikkeen tekoajan aikana sinulle valmistuu tuorepasta!

Koneen mukana tuli  tosi inspiroiva reseptikirja (sieltä löytyi esim. Dan danitkin) sekä erilaisiin pastoihin ja nuudeleihin että niistä tehtäviin ruokiin. Yksi pastakoneen parhaista puolista onkin, että voit tehdä eri makuisia ja värisiä pastoja erilaisia kuivamausteita tai -nesteitä lisäämällä. Myös jauhoissa voit varioida vaikkapa täysjyväjauhoilla tai gluteenittomilla. Siskot Kokkaa-blogin Nelle, joka on sielultaan paitsi tipin tarkka insinööri, pikkuusen eteläpohjalaasesti itsevarma kokeillaakseen vaikka mitä ja lisäksi mielettömän analysoivan makuaistin omaava on ehtinyt kokkailla jo vaikka minkämoista pastaa. Suosittelen lukemaan postauksen.

Uskokaa tai älkää -mutta totta tämä on- Maitotyttö painoi poskensa spontaanista vasten roikkuvia pastoja ja huokaisi "Mä rakastan pastaa"...

Sitä paitsi pastakoneeksi nimittäminen on kyllä lievä understatement tälle koneelle. Tällä onnistuu tietenkin myös vaikka ramen-, udon- ja vehnänuudelit, sekä kuoret wontoneihin ja jiazoihin, tuskin maltan odottaa ramenkeittoa kotitekoisilla nuudeleilla. My new best friend in Asian cooking!

Mulle tuli sitä spagettia tosiaan tuplasatsi, mutta ei hätää, se säilyy hyvin jääkaapissa, joten voin siitä pyörittää itselle ja lapsille jonkun nopean pastan viikolla. Ei me kuitenkaan maltettu olla kokeilematta Maitotytön kanssa myös pennejä. Likka halusi olla katkojamestari, mistä syystä meillä on nyt sekä  hyvin lyhyitä, että pitkiä pennejä. 

Mutta nuavvaan onnistui nelivuotiaalta apuriltakin!

Suuret kiitokset annan myös koneessa kiinteästi olevalle säilytyslokerolle, jossa suuttimet ja puhdistimet pysyy tallessa. Sillä se on yks mitä mä koneissa vihaan. Aina joudun ettiä vispilöitä, teriä sun muita kun alan tekemään jotain. Kun on paljon tavaraa, niin on paljon hukassakin ( ja tämä on ihan mun oma sananlasku).

Niinkun rivien välistä voitte lukea, niin monenmoista keittiötarviketta löytyy ja aina pitää miettiä uusien tarpeellisuutta. Mutta Pastamaker on kyllä for keeps!

Mun oma pastataikuri!

Yhteistyössä Philips.

Kakuttaa

May 6, 2015, 9:30 pm

≫ Next: Keskinkertaista parempaa alkupalaa

≪ Previous: Pastataikuri

$

0

0

No ihan varmasti kakuttaa! Jos aamiaisrutiiniisi kuuluu jokin muu sanomalehti kuin Hesari, on suuret mahdollisuudet, että Ruokatorstai-osion kohdalla silmiesi eteen avautui pieni kevään kakkuextra. Toivottavasti ei menneet kahvit väärään kurkkuun! Mun kakkuja.

Sain toiveen valmistaa 4 erilaista kakkua. Samalla kävimme läpi kakkutrendejä meillä ja maailmalla. Koristelu on mielestäni tällä hetkellä rennompaa kuin aikaisemmin, kastikkeet, kuorrutteet ja täytteet saavat tursuilla ja valua. Kakuista täytyy löytyä myös tekstuuria, pähkinät, nougat, lastut, keksinmurut, marengit; kaikkea löytyy kakun pinnalta ja sisältä. Yhtä lailla suositaan aitoutta; oikeat marjat ja hedelmät, kukat ja yrtit ovat aivan omiaan niin kuorrutteen päälle kuin nyt niin kovassa huudossa oleviin alastomiin kakkuihin, joissa kakkua ei siis peitetä tomusokeria kummemmalla pinnoitteella.

Itse kakkutaikinatkin ovat tuhteja ja täyteläisiä. Niissä saattaa maistua vaikka porkkana, punajuuri tai palsternakka tai kardemumma. Vahvoja ovat siis myös mausteet. Ellet laita sitten ruusuvettä. Ah, niin herkkää ja eteeristä, mutta itse asiassa vähän kuin kuin vanilja eli annostellessa täytyy olla tarkkana. Liika on nimittäin helposti liikaa.

Huudossa ovat monikerroksiset kakut, mutta myös pienet ja sievät, mielellään korkeat. Kevään juhlakautena kannattaakin miettiä valmistaako mieluimmin kolme pientä ja suloista kakkua kuin yhden massiivisen. Pieni kakku kuluu nopeammin, eli pöytään saa vaihtaa taas uuden kauniin kakun kun isoa nirhattua kakun puolikasta saa katsella tuntitolkulla.

Gluteenittomaksi vaihtoehdoksi rakensin suklaiselle pohjalle varmasti kaikille maistuvan mousse/hyydykekakun viinimarjoista. Siinä tulee luonnostaan kaunis liukuväriefekti kun mustaherukan laittaa alas ja hennon värisen punaherukan sen päälle. Mustaherukka ja suklaa on muutenkin herkkuyhdistelmä omaan makuuni. Lisäksi kakku on helppo toteuttaa, en edes paseerannut marjoja vaan ajoin ne vaan sileäksi sauvasekoittimella.

Naked cake eli alaston kakku on pohjantekourakkaa lukuunottamatta hyvin helppo valmistaa. Ja uskokaa vaan, tomusokeri on ihana aine, jota siivilöimällä kaikki kakun pintavirheet saa piiloon. Itse valmistin 3 erikokoisessa vuuassa yhteensä 12 munan pohjaelementin, mutta ajattelin, että itseasiassa kakun voisi helposti valmistaa vaikka Äitienpäiväksi, isä ja lapset yhdessä (IsoHoo pääsee taas pälkähästä kun on merillä!). Jos varsinainen leivontaurakka ei kiinnosta, voi kakussa aivan hyvin myös oikaista ostamalla 3 kaupan valmispohjaa ja leikkaamalla vaikka erikokoisten lautasten avulla 2 pohjaa pienemmiksi ympyröiksi (esim kakkulautanen ja kahviasetti). Nuo kaupan pohjat ovat valmiiksi halkaistujakin. Väliin vain rahkaa, kermaa ja hedelmiä tai marjoja, pinnalle marjoja tai hedelmän paloja. Ai niin, älkää unohtako tomusokeria!

Jos erikoisuuksista puhutaan, niin mitä sanotte tästä johanneksenleipäpuu kakusta? Toiselta nimeltään johanneksenleipäpuun hedelmistä valmistettava jauho tunnetaan carob-jauheena. Se on gluteeniton (vaikka tämä kakku ei sitä olekaan koska mukana on myös vehnää) kaakaota muistuttava aine, hyvinkin makea mutta ei sisällä kuin pienen osan kaakaon rasvasta ja energiasta.  Kakkutaikina on siis tummana carobista, myös väliin tulee vanukas carobista ja niinikään pinnan voikreemissä löytyy carobia.  En minä tästä rikkaasta, mehevästä ja makeasta kakusta nyt varsinaisesti suklaata löytänyt, mutta jos mietitte taatelikakkua, niin ollaan jo lähellä tämän kakun makumaailmaa. Carob-jauhetta, jonka olemassaolosta kuulin vasta pari kuukautta sitten löytyy ainakin Cocovin valikoimasta, omani ostin Punnitse&Säästä- liikkeestä. Käsittääkseni luontaistuotekaupoistakin saattaa löytyä. Kakkua oli myös todella helppo leikata.

Kaikkien mausteisten ja tuhtien kakkujen äiti ja oma lempparini saattoi kuitenkin olla tämä banaanikakku. Mehevän mausteista banaanikakkua, välissä kerman ja tuorejuuston sekoitusta, päällä ihastuttavan valuvaa kinuskia (tietenkin juuri sitä pehmeää, mutta paksua karamellisoitua maitotiivistettä), paahdettuja maapähkinöitä ja sormisuolahiutaleita.

Eikä unohdeta salaista asetta, ihanaa  tummaa rommia.

Toimittajan ja kuvaajan lähdettyä otin äkkiä itsellenikin pari valokuvaa. Ja sitten tajusin olevani neljän kakun loukussa.

Onneksi  vain puhelinsoitto ja viinimarjakakku matkasi Animagi eläinsairaalaan ja kerroskakulla kuittasimme parin viikon takaisen Urhon tippumisen  ratsastustunnilla eli kakku matkasi Koivusalon tallille, jossa on traditiona viedä kakku, mikäli on tahtomattaan joutunut jalkautetuksi ratsunsa selästä. Kakun kuva, jonka ratsastuksenopettajani Tanja julkaisi FB:ssä kommentilla "...että tälläänen putoamiskakku... nostaa riman aika korkealle seuraavalle"sai osakseen valtavasti tykkäyksiä. Kommenteissa vihjattiin (tai itseasiassa ihan suoraan sanottiin), että olin tehnyt varsinaisen karhunpalveluksen kaikille tuntiratsastajille. Epäilivät nimittäin, että ratsiopettajalla on melkoinen kiusaus antaa ratsastajille taitoihin nähden liian haastavia hevosia ja tehtäviä estetunneilla, jos putoamisen tuloksena saadut kakut alkavat olla tälläisiä.

Ihan oikeasti, kakuntekijää lämmitti nuo sanat! (Enkä puhu nyt tunteiden kuumenemisesta.)

Rommibanaanikinuskisuolamaapähkinä-ihastus pilkottiin uudelleen ja uudelleen paloiksi kun yritimme lasten kanssa ottaa perhe puuhaa yhdessä-kakkukuvaa erästä projektia varten seuraavana päivänä. Asiaan kuului kaikenlainen sormella päällyksen koukkiminen, eli kakku syötiin ehkä hiukan epätraditionaaliseen tyyliin.

Reseptit kakkuihin löytyvät tänään torstaina 7.5 Lännen Median levittämänä maakuntalehdistä Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat, Pohjolan Sanomat, Ilkka, Pohjalainen, Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti.