Kaupallinen yhteistyö Atria
Näin tavattoman vaikeaa on harvoin aloituskuvan valinta blogipostaukselle. Mutta kun asiaa ja juttua riittää, ei tiedä aloittaisiko tämän kiinalaisen jutun päästä vai hännästä. Ja nyt puhun kirjaimellisesti korvista ja saparoista, koska ne liittyvät asiaan ihan olennaisesti, niin kuin liittyvät vaikka sorkatkin. Päädyn lopulta vatsalaukkuun, koska, kuten miehillekin kuullee usein käyvän, niin sehän se mun sydämeeni löysi tien. Mutta resepti vatsalaukkuun saa vielä hiukan odottaa, niin tiedätte paremmin sitten miksi ja kuinka.
Juhannuksen alla, keskellä vuoden kiihkeintä makkarantekosesonkia, sain yhdessä muutaman muun innolla paikalle saapuneen bloggarin kanssa kutsun viettämään Kiinalaista päivää Atrian vieraana. Minulla oli paikalle saapumisessa selkeä kotikenttäetu, levittäytyyhän 14 hehtaaria Atrian tuotantolaitosta omaan kotikaupunkiini Seinäjoen Nurmoon. Sain vielä edeltäväksi yöksi kylään ystäväni, ihanan Kokit ja Potit Hannelen, ja reissun sivutuotteena oli ihana vaihtaa kuulumiset.
Ensimmäinen stoppi tehtiin Honkalan komialle perhetilalle tapaamaan päivän keskipistettä sikaa. Tila olikin minulle ennestään tuttu, pääsin talvella kokkaamaan showroomin avajaisiin kutsutuille. Showroomissa pääsee kurkkaamaan possujen elämää lasiseinän takaa, jolloin desinfioinnit ja suojavaatetukset ovat tarpeettomia. Yleisölle avoimet ovet ovatkin olleet tosi suosittuja, kun lapsiperheet ovat saapuneet tutustumaan possuihin.
1500 possun tilan isäntä Pentti Honkola kertoi ja vastaili kysymyksiimme possujen elämästä, ruokinnasta ja hyvinvoinnista. Suomen possukasvatus on uraa uurtavaa monella saralla. Possujen korvissa olevat vihreät napit kertovat, ettei kyseinen yksilö ole saanut koskaan elämässään antibiootteja, sillä suomalaista sikaa ei lääkitä varmuuden vuoksi, niin kuin lähes kaikkialla muualla. Lihan jäljitettävyys yksittäisille tiloille ja antibioottivapaus on hieno esimerkki suomalaisesta sikataloudesta. Paras sika-barometri taitaa olla kuitenkin saparo, joka ensimmäisenä kertoo sikojen hyvinvoinnista, sillä onneton ja virikkeettä kasvanut possu purkaa turhautumisensa ensimmäisenä kaverin saparoon. Esimerkiksi EU-maista vain Suomessa ja Ruotsissa ja Liettuassa saparojen katkominen on kiellettyä. Suomalainen sian saparo onkin kaunis ja terve ja jopa 28 cm pituinen. Saparo on myös kysytty herkku vaikkapa Kiinassa.
Atria sai nimittäin vuosien neuvottelujen jälkeen 2017 avattua ensimmäisenä Suomessa porsaanlihan viennin Kiinaan, joka ei olekaan ollut mikään yksinkertainen juttu. Kiina on maailman suurin sianlihan kuluttaja 54 miljardilla vuosittaisella kilolla ja on hienoa, että suomalainen, maukas ja laadukkaasti tuotetty possu on löytänyt tiensä myös kiinalaisiin wokkeihin. Kiinan avauksessa Atrian valtteja ovat jäljitettävyys, moderni ja korkeakapasiteettinen tuotantolaitos sekä prosessien hallinta. Suomalaista sianlihaa ostaessaan Kiina ostaa myös palan tulevaisuutta, ruokaturvallisuutta ja varmasti myös Suomen luontoa ja puhtautta.
![]()
Tutustumiskäynnillemme Atrian tehtaan sikapuolelle, leikkaamoon, pakkaamoon ja logistiikkaan saimme oppaaksemme parhaan mahdollisen, Kiinan viennin johtajan Markku Hirvijärven, (ja kävimme me katsastamassa makkaran teonkin). Yli kolmituntinen vierailu kului nopeasti, ja mitä ikinä keksimme kysyäkään, saimme asiantuntevan vastauksen (Toki kaikkea en voi kertoa teille, koska tiedättehän sen 007 vastauksen...). Markku tuntee nimittäin tehtaan
prosessit läpikotaisin, koska on aloittanut itsekin uransa käytännön hommista tuotannossa.
Lihanleikkaaja, siinäpä ihailemani käsityöläisammatti. Viiltohanska toisessa, toisessa teräshanska, värikkäillä henkseleillä kiinnitetty teräsessu, ja timantinterävä veitsij oka pidetään superterävänä aina muutaman minuutin välein terottimen läpi vetämällä (skraadit pois, sanoo pikaluistelijan äiti). Tarkkuutta vaativa työ ja keskittyminen vaativat myös kovaa fyysistä kuntoa. Useimmat leikkaajat ovat miespuolisia ja loma-aikoina ammattitaitoisten sijaisten saaminen kiven takana. Atrian tuotantopuolella Nurmossa työskentelee n. 2000 henkeä ja kesäisin sijaisia palkataan seitsemisensataa.
Saimme kattavan kokonaiskuvan leikkaamosta sekä ylhäältä parvelta, että kävellen linjastojen välissä. Kiinan ja muiden Aasian maiden (mm. Korea ja Hong Kong) viennin juttu on myös se, että possu hyödynnetään kokonaisvaltaisemmin. Toki Suomeen jäävä possukin käytetään kaikilta osin, mutta suomalainen kuluttaja arvostaa ruokana eri osia ja ylijäävät hyödynnetään esim. koiranruuan valmistuksessa.
![]() |
| Sorkat.... |
![]() |
| ...ja saparot. |
Ylipäätään leikkaamossa oli hyödynnetty hienosti myös robotiikkaa, vaikka luulen, että kaikki hämmästyimme kuinka suuri osa työstä on edelleen käsityötä. Ja työ on millintarkkaa, esim, potka tulee leikata täsmälleen oikeassa kulmassa, jotta se pysyy pystyssä tarjoiltaessa.
Komian tehdaskierroksen jäleen siirryimme Atrian takametsään Nurmon metsästysseuran kovetulle, uurenkarhialle metsästysmajalle, jossa yhdessä kokkaisimme kaikkien odottaman illallisen kiinalaisen, Helsingissä asuvan Jing Liun johdolla. Jingtsu on samanlainen intohimoinen (ja taitava) kotikokki kuin meistä jokainen, joten oli helppo löytää yhteinen keittiösävel. Jingtsu oli laatinut meille menuun, jota toteuttaessamme pääsimme kokeilemaan hiukan eksoottisempiakin raaka-aineita kuten siankorvia.
Kotikeittiömaisessa valmistuksessa ihastuttivat myös välineet, kuten valtavan kokoinen kiinalainen veitsi, jolla nuavvaan opimme leikkaamaan kurkkuspiraalin.
Myös syömäpuikkoja käytettiin niin taikinan sekoittamiseen kuin kypsyyden testaamiseen.
Ja lopputulos: täyttä kiinalaista ilotulitusta. Haarukkavatkain Minna otti huomaansa possunkorvat ja katsokaa kuinka kauniita niistä tulikaan. Vaikka possunkorvat olivatkin ruokalistallani ensimmäistä kertaa, ne paljastuivat hyvän makuisiksi, ehkä vielä vähän jännittäviksi kokemattomalle tekstuurin puolesta.
Kurkkusalaatti tarjoiltiin kuumalla chiliöljyllä ryyditettynä.
![]()
Ribsit ovat aina ja kaikkialla suosikkejani. Kiinassa ne leikataan valmiiksi pieniin paloihin, joista on helppo nakertaa ja maiskutella makoisat lihat irti.
Possun kylki ja viiriäisen munia: Possu suorastaan suli suuhun! Niin suli myös kookkaat läskikuutiot, jota aivan turhaan myös vierastamme. Oikealla tavalla kypsennettynä läski on upeaa, niin maultaan kuin suutuntumaltaankin.
Pääsin mukaan rypyttämään myös kiinalaisia dumplingseja. Tai ainakin olin kovasti yrityksessä mukana. Tuo pannulla kypsennys olisi ollut myös kiinnostava, mutta aivan joka puolella ei pystynyt olemaan yhtäaikaa.
![]() |
| Paistetut kasvikset |
Mutta sitten se tarina mahalaukusta. Jingtsun englanninkielisten reseptien raaka-aineiden hankinta-listalle oli päässyt ymmärrettävä kielikukkanen. Kun koko päivän puuhasimme korvien, saparoiden yms. muiden käytön kanssa oli Pork belly, eli sian kylki kääntynytkin vatsalaukusta. Ja hei, tämäkään ei ole ongelma Atrialle, vatsalaukkuja viedään nimittäin mm. Koreaan, Kiinaan niille ei ole vielä vientilupaa. Niinpä majalla odotti 5 sian vatsalaukkua. Jingtsu meinasi ensin, että niiden valmistus on niin monen tunnin prosessi, ettemme sitä ennättäisi tehdä, mutta puhuttuani vatsalaukut itselleni kotiinviemiseksi (lähellä asumisen etuja), löysin googlaamalla pikapaistettavan vatsalaukun reseptin, ja ehdotin, että voisin kokeilla valmistaa sen.
Atrian vatsalaukut, jotka muistaakseni puhdistettiin kaksinkertaisella menetelmällä olivat itsessään aivan hajuttomia, seikka, jota kaikki vatsalaukkujen kanssa aikaisemmin tekemisissä olleet arvostivat. Sain Jingtsulta kädestä pitäen ohjeet vatsalaukun käsittelyyn ja samoin loppusilaus mausteineen oli Jingtsun käsialaa.
Elleivät muutkin annokset olisi olleet niin herkullisia sanoisin, että päivän paras annos! Musta hevonen possu ja totaalinen yllättäjä. Kauniskin vielä.
Koska tämän postauksen pituus lähentelee jo Kiinan muurin pituutta, teen vatsalaukusta pikemmiten oman erillisen postauksen.
Sillä välin, käykää lukemassa muiden osallistujien kehut mahalaukkuannoksesta kokemukset.
Hellan ja viinilasin välissä
Kokit ja Potit
Kiitos Atrialaisille upeasta päivästä. Kiitos emännät Marja ja Hanne, Markku, Pentti ja Jingtsu sekä maailman ihanimmat ruokabloggaajakollegat!
Kiitos kysymästä, tullaan taas, heti kun pyydetään!
Ja vielä: Tiedättekö miltä Atrian tehdaskompleksin pihalla haisee?
Kesälle ja puusaunan löylyille!
