Quantcast
Channel: Kaikki äitini reseptit
Viewing all 934 articles
Browse latest View live

PAISTETTU PELTIRIISI KAIKILLA KASVIKSILLA

$
0
0

Paistettu riisi onnistuu muutenkin kuin wokissa tai pannussa hellalla. Se on nimittäin nerokas ehdokas vuoden peltiruuaksi eli uunissa uunipellillä paistettavalle aterialle. Just sellaiselle missä tulee koko ateria yhtä aikaa  samalla pellillä. Mikä taas on kätevää, nopeaa ja vaivatonta kaikin puolin.

Tämä mun versio on kasvis, mutta mielikuvitushan tässä on rajana, tänne uppoaa kyllä kana ja vaikka pääsiäisen nyhtölammas. Varioi rohkeasti myös kasviksia. Tässä ruuassa tykkään pilkkoa kaikki melko pieniksi ja samankokoisiksi, näin mikään ei jyrää ja esimerkiksi raaka porkkana ehtii sopivan kypsyiseksi. 

Mieluusti olisin laittanut sipuliakin, sekin sopisi pohjaan, mutta yritin välttää sipuli-gate'iä perheen syödessä ekaa kertaa uutta ruokaa. Onneksi nuo pintasipulit korvaa puutetta.

Tähän sopii oikein hyvin tähteeksi jäänyt eilinen riisi. Tiesitkö muuten, että keitetty riisi on kohtuullisen nopeasti pilaantuva elintarvike koska siinä on niin paljon pinta-alaa? Siksi kannattaakin ylijäänyt riisi laittaa pakastepussiin ja pakkaseen heti sen jäähdyttyä, ellei ole heti huomenissa sitä syömässä. Mulla oli juuri tälläistä riisiä 1/2 l pussillinen ja jääkaapista löytyi vaikka jos mitä vihanneksia.

Niistä valmistui tämä iloinen ja värikäs ja hyvänmakuinen paistettu riisi. 

Oikea ruokalöytö tämä! Googlaillessani löysin nämä paistettu riisi uunipellillä- reseptit, niitä löytyy runsaasti erimoisia versioita tuolta Atlantin takaa, tässä nyt omani.



PAISTETTU PELTIRIISI
4-:lle
4-5 dl keitettyä riisiä
100 g pakasteherneitä
2 porkkanaa pieninä kuutioina
1/2 paprika pieninä kuutioina
nyrkinkokoinen pala parsakaalia pieninä paloina
3 rkl seesamiöljyä
4 rkl soijakastiketta
(2 rkl seesaminsiemeniä)
4 munaa

Pinnalle silputtua ruohosipulia tai kevätsipulia ja tuoreita yrttejä
Pöytään kannattaa kattaa myös soijapullo ja srirachaa tai jotain mieluista sweet and sour-kastiketta.

Levitä riisi ja pieneksi kuutioidut vihannekset uunipellille leivinpaperin päälle. Ripsauttele päälle seesamiöljy ja soija ja seesaminsiemenet. Paista 15-20 min 175 asteessa.

Nosta uunipelti pois uunista ja kääntele lastalla aineksia. Tee riisipetiin neljä kuoppaa ja riko kuhunkin kananmuna (voit ripauttaa hiukan suolaa ja pippuria pintaan) ka paista vielä 5-7 minuuttia, kunnes valkuaiset on hyytyneet (itsellä oli ehkä minuutin kaks liian kauan).

Ripottele lopuksi pinnalle ruohosipulia tai kevätsipulia, tuore korianterikin on poikaa.



Meillä oli muuten Rekosta todella isoja luomukananmunia, ja jos katsotte kuvia tarkkaan niin 3/4 munassa oli kaksi keltuaista!

Innostukaa kokeilemaan tätä koko perheen peltiruokaa! Isot peukut!

HEI ME LEIVOTAAN!

$
0
0

 Ja kyllä me on leivottukin! Ihania vanhoja klassikkoja, joita ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan,  kuten mokkapaloja ja unelmatorttua. Toisena pääsiäispäivänä leipaisin pupumaisen porkkanakakun, josta rakas Natasisko, suuri porkkanakakun ystävä, tuumas ja ihan kysymättä, että se oli TODELLA hyvää. Kelpaa siinä sitten leipoa.

Mullakin odottelee jääkaapissa tumma ja vaalea juuri ja niiden lisäksi  yksi tosi mielenkiintoinen leipäresepti (johon ei kaapissani ollut kuitenkaan tarvittavia jauhoja) sitä oikein paneutuvaa ja pikkutarkkaa ja pitkää leivontaprojektia. mutta parhaiten leivontahimoa sammutetaan hyvin yksinkertaisin reseptein. Niitä olen testaillut ja kehitellyt teidän iloksenne Lännen Median tänään ilmestyville ruokasivuille. 



PERUNARIESKA

Jos helpoimmista helpoimmasta aloitetaan niin se täytyy olla kyllä perunarieska. Itselläni homma lähti siitä, että valmistin ison kattilallisen muusia, kahden päivän tarpeiksi, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat ja sitä jäi yli. 
Perunarieskat on niin ylihyviä lämpöisinä syötynä ja niin yksinkertaisia, ettei kai näissä voi epäonnistua, ihmettelen miksi teen näitä näin harvoin. Tästä lähtien mä teen aina liikaa muusia. Ihan vaan perunarieskoja varten.


SIEMENLEIPÄ

Siemenleipä on nerokkuuden huippu. Ainekset vaan kevyesti sekaisin ja paistetaan vuuassa. Eikä näihin tuu lainkaan minkäänlaisia jauhoja. Tässä mun versiossa on aika reilusti kaurahiutaleita (niitähän löytyy gluteenittomana), mutta reseptejä löytyy ihan pelkillä siemenillä ja pähkinöilläkin. 

Vastapaahdetut siivut jollakin levitteellä on kyllä eksoottisen rapea herkku!



AMERIKAN TÄDIN VOISÄMPYLÄT

Nämä pehmoiset ja aah niin vehnäisen valkoiset sämpylät tunnistaa noista hiukan revityn näköisistä reunoistaan, sämpylät paistetaan vierekkäin ja toisistaan irroittaessa syntyy tuo reuna. Näiden kuori on ohut ja pehmeä, uunista ottamisen jälkeen voilla voideltu.

Dinner-rolls sämpylät on mulle kotoisen tuttuja USA:sta, siellä nämä katetaan aina perusamerikkalaisella family-dinnerille.

Ovathan ne ihan melkein kuin pullaa, mutta vastaleivottuina aika jumalaisen hyviä.

Ja yksinkertaisia tekotavaltaan.



MARJANUPOTUSPIIRAKKA

Tiedän, että tiedätte, että nyt on juuri se aika jolloin on luotava kriittinen katsaus pakastimessa mahdollisesta majailevaan marjojen kotivaraan. Jos siellä marjoja on, niin keitä kiisseliä, marjapuuroa, tee smoothieta,mehua ja hilloakin voi tehdä, ellei sinullakin ole niitä jo muuten, ja maistuvat ne ihan sellaisenaankin ja puuron ja jugurtin kanssa.

Mutta kaikkein parasta on tietysti marjapiirakka. Varsinkin jos se on sellainen, ettei erillisiä vaahdotuksia ja vatkauksia tarvita. Aineet vaan sekaisin marjojen kanssa ja uuniin. Tämä piirakka on tosi kostea, käytetyistä marjoistakin riippuen ja sopiikin lusikan kanssa syötäväksi. Älä unohda vaniljakastiketta!


PIKAISET VIINERIT

Ja jos mietit, ettei tämän helpommaksi voi mennä, niin ehkä voi. Jos ostat nimittäin valmista lehtitaikinalevyä ja tuunaat siitä viinerit vaniljakreemin ja vadelmahillon kera. Ihan mielettömän hyviä.

Mutta näitäkin kannattaa tehdä suoraan uunista suuhun, ei säilytykseen, sillä parhaimmillaan nämä ovat parin tunnin sisällä leivonnasta.

Nämä reseptit löytyvät tänään siis sanomalehdistä, joihin  Lännen Media tuottaa sisältöä (lista lehdissä täällä). Olkaapa hyvä. 

Leivotaan!




ROPA VIEJA

$
0
0

Ropa vieja. Vanhat, revityt vaatteet. Ruokalaji on tuttu useimmista espanjankielisistä maista, mutta minä kokkaan nyt kuubalaista versiota. Ropa vieja on nimittäin Kuuban kansallisruoka.

Ropa vieja tarkoittaa vanhoja vaatteita. Tarina kertoo miehestä joka oli niin köyhä ettei hänellä ollut varaa ruokkia perhettään. Niinpä hän repi vaatteensa riekaleiksi, pisti pataan, keitti ja keitti ja rukoili ja keitti ja kuinka ollakkaan, pata muuttui lihamuhennokseksi ja perhe sai vatsansa täyteen.

Ropa vieja on ainakin 500 vuotta vanha resepti Iberian niemimaalta, jossa sefardijuutalaiset keittelivät tätä pitkään ja hartaasti ja ovelasti koko sapattia edeltävän yön, että heillä oli sapattinakin hyvää syötävää, silloin nimittäin ruuanlaitto oli kielletty.

Espanjalaiset konkistadorit toivat ruuan sitten mukanaan Kuubaan ja Karibian maihin, jossa se tänä päiväkin on voimissaan ja suosittua. Ja miksei olisi? Se on nimittäin tosi hyvää.


Minä pääsin maistamaan ropa viejaa Kuuban matkan ensimmäisenä iltana ravintolassa.Siellä missä kokkina toimi eläinlääkäriksi lukenut hemmo ja missä Maitotyttö tilasi alkuun Capuccinon, hän oli puhunut siitä jo vuorokauden, Moskovan kentältä alkaen, mistä lie oli saanut päähänsä, että sitä nyt kuuluu saada näin matkalla. No eihän se sitä juonut, nukahti sohvapenkille pää mun sylissä- tai taisi olla jalat, pää kuulostaa kyllä romanttisemmalta- räävittyään muutaman lusikallisen meidän yhteisestä annoksesta. En muista mitä se meidän annos oli, ihan hyvää kyllä mutta ei niin mahtavan maukasta kuin pöytätoverin ropa vieja. Klassinen keissi annoskateutta heti ensimmäisenä iltana.

Se oli kuitenkin mielettömän hyvää. Suussa sulavaa lihaa ja sellainen mahtava vihreän paprikan maku, tai en oikein osaa analysoida, enhän voinut syödä koko annosta kun se ei ollut minun. Ravintolassa se oli tehty naudasta. Aika jännä juttu, että jos googlaatte kuubalaisia ropa vieja reseptejä, lähes kaikissa se tehdään naudasta, oikeasti Kuubassa nautaa saa lähinnä ravintoloissa, normi ihminen ei saa käsiinsä kuin possua ja kanaa. Mutta hyväähän se on noistakin.


Lihaksi soveltuu siis varsin hyvin myös possun kassler mutta minullapa oli Lakeuden Highlandin luomua briskettiä eli naudanrintaa, tuollaista pitkän haudutuksen jälkeen erinomaisen herkullista lihaa, josta lähdin tekemään tätä. Kaikki pitkään haudutettavat palat ovat tähän hyviä.

Ja oli mulla pari muutakin ässää hihassa. Ostin kadun kasvismyyntikärrystä ennen Havannasta lähtöäni noita ihania pieniä paprikoita. joita siellä käytetään, varsin samanlaisia ei löydy täältä,. Niiden maku on erilainen, omanlainen verrattuna tavalliseen paprikaan, eivätkä ne chilejäkään ole, vaikka oikeasti näyttävätkin pikku habanero- chileiltä (habanero = havannalainen espanjaksi). Mutta eivät nämä tulisiakaan ole. Kotiin päästyäni laitoin ne kokonaisina pakkaseen, sieltä niitä on aika kiva käyttää, kun leikkaa ne vielä kohmeisina ja lisää ruokaan ei tiedä onko käyttänyt tuoretta vai pakastettua.

Nuo isommat vihreä paprikat ovat noin kananmunan kokoisia.

Toinen aseeni on vino secco, siskoni toi minulle jo aikaisemmin pullon, koska sitä laitetaan useimpiin ruokiin Kuubassa. Se on ruuanlaittoviiniä, tai melkein etikkaa, jotain siltä väliltä. Mutta periaattessa sen kai voi korvata kuivalla valkoviinillä1:1 tai lisätä ruokaan 1-2 rkl valkoviinietikkaa.

Älkää siis jääkö itkemään kuubalaisten pikkupaprikoiden perään, pärjäätte kyllä paprikallakin (kunhan muistatte käyttää myös vihreää) ja sama juttu tuon vino seccon kanssa.


Ropa vieja

n. 1 kg lihaa naudanrintaa tai muuta pitkään rauhalliseen kypsennykseen sopivaa lihaa
suolaa, pippuria lihan maustamiseen
2-3 rkl öljyä
1 iso sipuli hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 vihreä paprika suikaleina
1 punainen paprika suikaleina
1 tlk tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyreetä
1, 5 dl vino secoa
1 lihaliemikuutio
1 rkl oreganoa
2 tl juustokuminaa
2 laakerinlehteä
vettä
pinnalle tuoretta, hienonnettua persiljaa

Suolaa ja pippuroi liha ja ruskista se padassa. Lisää pataan sipuli, valkosipuli, paprikat, tomaattimurska ja -pyre, vino seco (tai vastaava määrä kuivaa valkoviiniä tai 2 rkl valkoviinietikkaa). lihaliemikuutio,oregano, juustokumina, laakerinlehdet ja sen verran vettä, että liha juuri ja juuri peittyy.

Kansi päälle ja 150 asteeseen uuniin 4-5 h eli tarpeeksi kauaksi, että liha hajoa riekaleiksi jo haarukan hipaisusta.  Tämän voi valmistaa myös vielä miedommalla yön yli (tai miten olisi haudutuspata). Tarkista aina välillä, ettei meste haihdu kokonaan ja lisää vettä tarvittaessa. Kun liha on kypsää, nyhdä se kahdella haarukalla pitkiksi säikeiksi. Nyhtöliha on kosteaa vaan ei kastikemaista.

Tarjoile valkoisen riisin ja salaatin kanssa, tai riisin ja papujen tai congrin kanssa. Paistettu keittobanaani sopii hyvin myös samalle lautaselle.


Ihminen saattaa tulla hulluksi (olen vakuuttunut,  ja sen voi merkata diagnoosiksi papereihini "sekosi googlatessaan autenttista reseptiä") yrittäessään löytää autenttisen reseptin jollekin tietylle ruualle. Ohan se nyt selvä, että kaikille ruuille, kaikissa kulttuureissa, löytyy aina tuhat ja yksi oikeaa tekotapaa riippuen kylästä ja suvusta ja kokista ja tuulen suunnasta ja mitäs niitä muuttujia onkaan. 

Vaikka googlailin sekä espanjaksi, että englanniksi on näinkin vähäaineksisessa reseptissä paljon muuttujia. On kuubalaiset ja sitten on amerikan kuubalaiset, joiden hevonen on lähtenyt vuosikymmenten kuluessa aivan eri suuntiin. 

Minä päädyin tällaiseen tekotapaan, toinen on, että liha kypsennetään ensin yksin nyhdöksi, kastike tehdään erikseen ja lopussa vasta sekoitetaan. Siinä on puolensa, paprikat ainakin jäävät kauniimmin näkyväksi (muistan että siinä parhaassa annoskateusannoksessa vihreä paprika näyttäytyi kauniina). Yritimme Natasiskon kanssa kysellä kuubalaisilta ystäviltämme (Luen siis siskoni ystävätkin omikseni... mi casa, su casa-tyyliin... minä tunnen tasan yhden), että miten he tekevät ja kyllä sitten kuulemma tekevät myös tähän kaikki pataan -tyyliin myös.  
  

Lopuksi on pakko vielä sanoa, että jälkkäriksi oli mämmiä, koska oli pääsiäislauantai.

Mämmiini kuuluu sokeri ja rasvaton maito. Ja mämmi mämminä, en minä siitä tuulihattuja halua tehdä!



PARHAAT PERUNARESEPTIT x 65

$
0
0

Pelastetaan peruna!

Tällä viikolla korviini kantautui hälyttäviä uutisia. Koronaviruksen aiheuttamista poikkeusolosuhteista johtuen perunan kysyntä on romahtanut ravintoloiden, ruokaloiden ja suurtalouskeittiöiden tilausten vähyydestä johtuen. Se tarkoittaa, että viljelijöillä on jäämässä käsiin suuri määrä viime vuoden perunaa ja nyt näyttää vahvasti siltä, että suuri osa on päättymässä kompostiin. Tämä ei ole yksin Suomen ongelma, luin juuri, että Yhdysvalloissa joku tuottaja jakoi ilmaiseksi miljoonia kiloja perunaa, voitte kuvitella, miten siellä on käynyt kysynnälle kun koko ranskanperunabusiness on käytännöllisesti katsoen yhtäkkiä pysähtynyt!

Perunansyönti on ollut Suomessa laskussa muutenkin (jopa Ruotsissa syödään enemmän!) ja Koiviston Satu lanseerasi jo syksyllä #perunahaasteen perunansyöntiä buustatakseen. Peukutan tätä täysillä.

Peruna on kuulunut nimittäin vahvasti ruokaperinteeseemme viimeisen yli kahden vuosisadan ajan (peruna tuli Suomeen 1730-luvulla). Perunapohjaiset keitot ja ruskean kastikkeen kanssa syötävät perunat ovat olleet jokapäiväistä ruokaa ja ovat yllättäen vahvasti vieläkin maaseudulla ja iäkkäämmän väestön keskuudessa.

Peruna on erittäin monipuolinen, se on kevyttä ravintoa mutta täyttävää, se on myös edullista ruokaa. Ja peruna on hyvää.

Murskatut grilliperunat Kuva Heli-Hannele Pehkonen 

Me kotitalouksien kuluttajat olemme kyllä ostaneet perunaa nyt korona-aikanakin, mutta emme ole pystynyt kompensoimaan suurtalouspuolen kokonaiskysynnän romahdusta.

Voisimme siis ryhdistäytyä ja rakastua uudelleen perunaan, viettää pienen kuherruskuukauden ja tutustua uudestaan sen monipuolisiin käyttömahdollisuuksiin. Kotimaisen perunan kysyntään vaikuttavat myös, tottakai, esim. kotimaisten perunapakasteiden ostaminen, eli käytä ranskiksia, perunasuikaleita, viipaleita, keittoperunoita häpeilemättömästi, niistä saat tehtyä todella nopeasti aterian. Ja kuten Kape Aihinen sanoo, ei se perunoiden keittäminenkään kestä kuin 20 min.


Poroton käristys ja perunamuusi kuva Ida Tokola 

Mietippä seuraavalla kerralla, voisiko pastan tai riisin sijaan käyttää perunaa (ja tämä on hankala rasti ainakin minulle, koska tykkään niistäkin molemmista, mutta oikeasti RAKASTAN perunaa ja haluan turvata kotimaisen perunan tuotannon myös tulevaisuudessa)?

Pyysin ruokabloggaajia mukaan tähän perunareseptikoosteeseen ja voinkin ylpeänä esitellä upean listauksen ystävieni parhaimpia reseptejä. Olen ryhmitellyt niitä ehkä vähän hassusti, mutta se ei ollut aivan suoraviivaisen helppoa. Linkit johtavat suoraan resepteihin ja päädyin lataamaan vain muutaman kauniin kuvituskuvan, ettei postauksesta tule liian raskas.

Joukossa on varmaan ihan uusia juttujakin teille. sovitaanko, että ens viikolla tehdään jotakin ihanan tuttua perunasta ja sitten laitetaan sitä myös aivan uudella tapaa! Minä ajattelin itse ainakin kokeilla Libanonilaista sitruunakanaa, jossa perunat kypsyvät ihanasti samassa vuoassa sekä perunapizzaa. Sitten teen jonkun kastikeruuan perunan kanssa ja ainakin yhden perunaisen keiton ja, ja ...

Kiitos kaikille mukaan lähteneille!


Porokiusaus Kuva Hannele Hyvärinen 

Aterioita perunasta

Fenkolilla maustettu lohilaatikko Viikonloppukokki
Herkkutatti-perunapaistos Sillä Sipuli
Italialainen perunalaatikko Ripaus tryffeliä
Libanonilainen sitruunakana
Siskot kokkaa
Muhennetut perunat ja kirjolohenmäti Viikonloppukokki
Peruna-tonnikalavuoka Kär
Peruna-korvasienikroketti Sillä Sipuli
Porokiusaus Kokit ja Potit
Pommes de terre coquilles Maalaisbistro
Taivaallinen täytetty perunamuussi Ripaus tryffeliä
Täytetyt uuniperunat Kär
Tonnikala-uuniperunat Kär
Silakkalaatikko Sillä Sipuli
Vanhanajan lihaperunalaatikko Haarukkavatkain

Mites olis merimiepihvi, perunamuusilaatikko, tonnikalavuoka, perunakasvispaistos?


Toscanalaiset ranskalaiset 

Peruna osana ateriaa

Hasselbackan perunat gratiinissa Maalaisbistro
Hawksmorin perunat Kär
Keitetyt kermaperunat Kär
Lämmin perunaterriini Maalaisbistro
Marinoidut uudet perunat Kär
Omenainen Pommes Anna-perunakakku Maalaisbistro
Paahdetut punaiset perunat Kär
Paistinperunat Kär
Parhaat valkosipuliperunat Kär
Perunarösti ja sienisalaatti Kär
Toscanalaiset ranskalaiset Kär
Uunissa paahdetut uudet perunat Ripaus tryffeliä
Vuohenjuusto-kermaperunat Cecibin keittiö


Muista myös muusi, uunilohkot, uuniranskikset, tuppipotut, persiljavoiperunat, murskatut perunat, hölskytysperunat, uuniperunat, perunalantit, douchesseperunat, tikkuperunat, pariisinperunat, aurajuustoperunat, juustoperunat ja mitä niitä nyt onkaan...

Myllymäen perunasalaatti kuva Anne Forsten 

Perunasalaatteja moneen menoon

Grillattu perunasalaatti Voita ja suolaa
Grillattu perunasalaatti fetavinaigretillä Hannan Soppa
Myllymäen viettelevä perunasalaatti Maalaisbistro
Paahdettu perunasalaatti Reseptini Makuja ohjelmasta
Perunasalaatti Cecibin keittiö
Peruna-varsiparsakaalisalaatti pekonilla Kokit ja Potit
Sitruunainen perunasalaatti Kär
Suomalainen nizzansalaatti Sauvajyvänen
Svaabilainen perunasalaatti Kär


Perunapizza Kuva Anni Paakkunainen 

Peruna pääosassa

Feta-pinaattivatruskat Cebicin keittiö
Gnocchi Viikonloppukokki
Härkisvatruskat, perunapizzat, peruna-tillipesto-aurasalaatti ja murkatut grilliperunat Beach house kitchen
Perunacurry Siskot kokkaa
Perunakukko Cebicin keittiö
Perunapasta Vaimomatskuu
Perunapizza Annin uunissa
Perunarisotto Hannan soppa
Saunamakkaraperunat Kär


Vanhanajan lihaperunalaatikko Kuva Minna Rautio-Pakaste 

Peruna keitossa

Mummolan maitoperunat Kär
Nyhtökaurakeitto Idas cozy corner
Peruna-purjokeitto pekonilla Kär
Purjoperunakeitto ja perunasipsit Ripaus tryffeliä
Villiyrteillä silattu parsakeitto Vaimomatskuu
Nyhtökaurakeitto Idas cozy corner


Äläkä unohda nakki-, makkara-, liha-, jauheliha-, siskonmakkara-, gulasch-, lohi-, kesä-, kala ja muita ihania keittoja.

Overit Ras-el-hanou- perunat kuva: Hanna Hurtta 

Nämä kelpaa takuuvarmasti myös kasvissyöjälle

Bosnian perunapiirakka Sokerivaltakunta
Hasselbackan perunat korvasienillä Sokerivaltakunta
Korealaiset ryppyperunat Gamja Jorim Kär
Perunanachot Kär
Perunatäytteiset kesäkurpitsat vegaaneille Sokerivaltakunta
Poroton käristys ja perunamuusi Idas cozy corner
Rapeiksi paistetut perunatacot Kär
Sadonkorjuupiirakka Tartex-täytteellä Vaimomatskuu
Täytetyt paprikat Sokerivaltakunta
Vegaaniset perunanachot Vaimomatskuu
Överit ras-el-hanou lohkoperunat Hannan soppa


Ja on niitä kasvisyöjille kelpaavia tuolla muissakin ryhmissä!


SYÖDÄÄN ENEMMÄN PERUNAA!


Sadonkorjuupiirakka kuva Jella Bertell 


RUOKAA KORONAN AIKAAN IV

$
0
0


Minkälainen oli meidän etäilyviikko 16 ruuan suhteen? Ensimmäisessä kuvassa aloitellaan juuri pääsiäissunnuntain lammasateriaa, joka valmistui grillissä. Muutenkin viikko oli taas ihan erilainen kuin edelliset, su ja ma vietettiin vielä pääsiäistä, tiistaina alkoi koulun noutoruokailu. Ja fiiliksissä mentiin morkkiksesta toiseen...

Kalastus ontuu taas pahoin tällä viikolla. Kasvisruuat  myös harvat mutta leivottu on. Ei ole haettu noutoruokaa ja tunnen syyllisyyttä siitä, että ravintolat kuolevat nyt minun käyttäytymiseni takia. Mutta en minä ole mikään noutoruokafani muutenkaan, ravintolaruuan syön mielellään vastatehtynä ravintolassa. 

Sitten tuli hirviä perunamorkkis. Meillä on viimeaikoina ollut liian usein riisiä tai pastaa, olen ollut olevinani vaihtelunhaluinen yrittänyt tarjota monipuolisesti erilaisia aterioita, vähän varmaan perunan kustannuksella. No more! Sanon minä. Täältä 65 x perunaresepti.

Edellinen kirjaamani ateria taisi olla siis lankalauantain Ropa vieja.

SU
myöhäinen aamiainen
ateria
16 hengen etädinner
Meksikolaista lammasta eli Barbacoa de borrego, kotitekoiset maissitortillat
Jälkkäriksi hedelmä- marenkirahka



Sunnuntaina kokoonnuimme Google hangoutsin myötävaikuttamana yhteiselle perheaterialle 16 hengen voimin, kukin perhe omassa kodissaan, omin ruuin. Vaikka osallistujilla olikin osittain ennakkoluuloja (toimiiko tekniikka, onko pikkupojille liian rauhatonta ja päästäänkö tunnelmaan?), kaikki onnistui loistavasti. Eino7v ja Eemi5v.viihtyivät pöydässä tekniikasta hurmioituneena paremmin kuin koskaan ja minä naljailin MunKälylle, että mitä hän oikealla tunnelmalla tarkoittaa: Sitäkö, että minä itken, Mumma on villinä, Natasisko loukkaantuu jostakin ja pikkupojat istuu pöydän alla (siinä nimittäin aika yllätyksetön perhedinnereidemme peruskaava).

Viihdyimme hienosti kaksi tuntia pöydässä, aikuiset ainakin. Oli kiva vertailla myös ruokia, Porvoon Nikoveljen perhe oli hakenut Sinne-ravintolasta 3 ruokalajin hienon menuun. Nuuttiveljellä oli parsaa ja lohta alkuun ja sitten ihanaa kokonaista grillattua varraskanaa, Mummalla, papalla ja Natasiskolla taas Papan Devil's eggs ja perinteinen nyhtölammas. Minä kun en viitsinyt tehdä samaa niin meillä oli tuota lammasbarbacoaa ilman erillistä alkuruokaa, siinä kun tulee samalla keitto ja lammastortillat.


Jälkiruoka valmistui ilman turhia kommervenkkejä. Kokosin lautasella kermavaahdolla jatkettua passionhedelmärahkaa, tuoretta ananasta ja mangoa sekä noita ihanan pastelleja marenkeja ja muutaman mintunlehden. Lopputulos keveä raikas ja hedelmäinen! Vaikeuskerroin 0.

MA 2. pääsiäispäivä
aamiainen
pilvimunia ja pekonia
ateria
raclette
Jälkkäriksi suklaamousse 
Pupukakku


Toisena pääsiäispäivänä fiilisteltiin vähän aamiaisella. Pakkasesta "tuoreet" voisämpylät , pekonia ja Sillä Sipuli- blogista löytämäni Pilvimunat ja lasillinen vastapuristettua puoliveriappelsiini(sellaisiakin on!)mehua. Pilvimunat ihan sulivat suuhun ja saa tehdä toistekkin kuulemma.

Meidän perheellä piti olla pitkästä aikaa yhteinen Lapin loma rakkaiden ystävien kanssa pääsiäisalusviikon  lauantaista lauantaihin. Tarkoitus olisi ollut herkutella yhtenä iltana racletella, kuten kunnon laskettelulomalla kuuluukin. Koska tämä meni koronakotoiluksi niin vielä viimeisenä lomapäivänä katettiin raclette tykötarpeineen esiin. Tällä kertaa juuston kanssa syötiin uunilohkoja, pikkuisia coctailkurkkuja, paprikaa, herkkusieniä, artisokkaa, kanaa ja Schwarzwaldin kinkkua.




Korkkasin viimeisen lomapäivän kunniaksi myös pullon lahjaksi saamaani alkoholitonta kuohuvaa, jolla me sitten koko perhe kilisteltiin. Oli muuten hyvää!



Jälkkäriksi kaikkien maailman (pussista tehty) lasten herkku, suklaamousse,josta saatiin muutamalla pikkumunalla hyvinkin ajankohtainen.

Ja bonuksena vielä pupukakku, joka oli Natasiskon mielestä niin hyvää, että olen roudannut sitä hänelle pala kerrallaan. Ihana kun joku joskus kehuu kunnolla ja varsinkin kun se on kriittisen suorapuheinen siskoni: " Parastakoskaan, mehevää, mahtavaa kookoksen kanssa, en oo koskaan syönyt näin hyvää... täyte ja kuorrute oli täydellinen, joskus se on niin öklöä...".

Kakku oli täysin hetken mielijohteesta tehty, kun mulla oli jo vuoden lojuneet nuo pupunkorvat. Ajattelin, että pupukakkuun sopii sisälle porkkanakakku ja niinpä vähän googlailin ja yhdistelin oman versioni muutamasta reseptistä. Puputurkin kookoshiutaleisiin sain idean aiemmin tekemistäni pupumuffineista.

Ehkä mä teen tästä jonkun kauniimman  ei pupu -version vielä niin voin jakaa reseptin.



TI
lounas
koululaisille nakit ja muusi, aikuisille makaronisalaatti
kello 5 ruoka
Leftover tostadas: ropa viejan ja kanan lihaa ja loput tortilloista



Tiistaina meillä alkoi kouluruoka. IsoHoo hakee valmiiksi annostellut lämpimät annokset koululta klo 11-11:15 välillä pienellä kylmälaukulla. Nouto on ilmeisen hienosti järjestetty ja porrastettu, ruuhkia ei synny vaan hyvin nopeasti hän sieltä aina palaa. Ruuat on pakattu muovirasioihin, joten pikkuisen tästä muovijätettä tulee. Annokset on heti syöntivalmiita ilman lämmitystä, salaattia ei annoksiin kuulu, pitää yrittää tehdä lapsille vähän kasvistikkuja tai muuta (mun tekemä salaatti ei laske). Aloituspäivänä nakit ja muusi.

Illalla paistoin sunnuntain aterialta ääneet tortillat öljyssä rapeiksi, lämmitin purkista frijoles refritos eli paistettuja papuja ja laitoin pöytään leftover kanaa, naudanlihaa ja  muut tykötarpeet ihaniin tostadoihin.




KE
lounas
koululaiset: perunat ja possukastike, aikuisille sunnuntain lammaskeittoa
kello 5 ruoka
Maitotytön kokkausvuoro: Juustofondue!


perunaa ja possukastiketta

Viikko kului sitten hyvinkin juustoisissa tunnelmissa. Maitotytön ruuanlaittovuoro siirtyi tiistailta keskiviikkoon mun hammaslääkäri ajan takia, koska Maitotyttö oli valinnut vähän erikoisemman arki-illallisen, juustofonduen nimittäin. Tämä idea syntyi hänelle raclettepöydässä ja en sitten aitoa innostusta ruvennut teilaamaan vaan lupasin, että näin hän saa tehdä. Toki helpotimme touhua kaupan valmisversiolla, Maitotyttö kyllä leikkasi leivänpalat ja kuumensi juuston padassa koko ajan sekoittaen. Tämähän oli sitäpaitsi, jos ei nyt kasvisruoka (koska mitään kasvista ei myöskään ollut), niin ainakin lihaton!

TO
lounas
Koululaisilla kasvissosekeitto, karjalanpiirakka ja juusto
aikuisille vispipuuro (omena-punaherukkamehusta keitetty)
kello 5 ruoka

Urho kokkaa: Kanaa Jalfrezi


Koulusta saapui aurinkoista kasviskeittoa, karjalanpiirakka ja juuston siivu. Minä keitin meille aikuisille vispipuuroa.

Urho teki omalla kokkausvuorollaan Sweet food o'Mine blogista bongaamaani helppotekoista hyvää curryä, Kanaa Jalfrezi.



PE
lounas
koululaisille kanapasta

Illalla itsetehtyä pitsaa


Koululaisten kanapasta
Ja illalla ratsastuksen jälkeen leivoin oikein onnistuneita pizzoja, kukin sai valita täytteet. Monet täytevaihtoehdoista olivat viikolta jääneitä jämiä, herkkusienet, artisokat, nahistuneet pikkutomaatit, pakkasesta otettu pikku kinkkupussi ja mozzarellajuustot, tacojen hirvenlihatäyte jne.  eli varsinaista hävikin estoa tämä perjantain pitsailukin.




LA
Toiveena "äijäruokaa" (Urho toivoi ja isänsä kokkas): Pyttipannu makkaralla ja useammalla munalla.


Äitidille aseteltu Pyttipannu. Nämä olivat lautasannoksia...

Äiti yritti vielä illalla vetää pisteitä kotiappäin leipomalla korvapuusteja ja aivan sairaan hyvää leipää.


Korvapuusteista tuli kertakaikkisen rumia, mutta onneksi kuitenkin syötävän hyviä!

Kaikkia ruokailun tavoitteita ei tälläkään viikolla saavutettu. Lapset saivat kuitenkin hyvänmakuisen koululounaan, eikä aina edellisen päivien tähteitä kuten me aikuiset joka himputin lounaalla. Toisaalta hävikin minimointi oli huipussaan: Melkein kaikilla aterioilla hyödynnettiin toisista aterioista jääneitä raaka-aineita tai uudelleen lämmitettiin entisiä, varsinkin ne vanhempien lounaat kuuluivat jälkimmäiseen. Lapset saivat perunaa 3/4 lounaista. Koko perhe sai perunaa barbacoassa, racletessa ja pyttipannussa, kun nyt sitäkin pitää miettiä. Toisaalta riisiä oli vain kerran ja pastaakin vain kerran lounaalla sekä koululaisilla että vanhemmilla.

Kas, jännä nähdä mitä kuluva viikko tuo tullessaan ja kauanko kehtaan näitä vielä paljastella...

RAIKKAAN HEDELMÄISET JÄLKIRUUAT

$
0
0

Kesä on vasta ihana lupaus, mutta kesäiset tunnelmat saa tuotua kotikeittiöön käyttämällä nyt sesongissa olevia hedelmiä. Passionhedelmä, ananas, mango, sitruuna elävät juuri nyt parasta kauttaan ja vaikka ne tuontihedelmiä ovatkin, niiden vitamiineista ja raikkaudesta on oikea aika nauttia juuri nyt, ennenkuin saapuu kesä ja sen myötä ihanat raparperi, mansikka, mustikka, vadelma... 


Ja nyt, ehkä enemmän kuin koskaan, sallittakkoon pieni hemmottelu myös ruokapöydässä. Ethän ole unohtanut jälkiruokia? Makea lopetus aterialle tuo hyvän maun suuhun, muutenkin kuin kirjaimellisesti.


Jos maltat kurkistaa tänään sanomalehtiin, joiden teemasisällöstä vastaa Lännen Media, löydät viisi ihanaa jälkiruokareseptiäni kauden hedelmistä. 

Passionhedelmällä maustetun Mangobowlin (ensimmäinen kuva) surautat kokoon pikavauhtia ja se kuuluukin valmistaa vasta juuri ennen syöntiä, koska se sisältää myös jäätelöä.

Uunipäärynät (toinen kuva)on taas vähän kuin siirtyma-ajan jälkiruoka. Vielä viimeiset makeaksi uunissa paahtuneet herkut ennen kesän värikkäämpää iloittelua.

Ananas-banaanipannukakut tuossa yllä ovat taas sen verran tuhtia tavaraa, että ovat paikallaan keittoruuan jälkkäriksi tai vaikkapa erikoisaamiaiseksi. Makuyhdistelmä on aivan ihastuttava.


Aasialainen herkku on Sticky Rice & Mango, jossa tahmea riisi valmistetaan kookosmaidon kanssa ja annosta raikastaa tuore mango. Jälkiruoka - ainakin Suomiversioni, jossa ei keitellä erikseen kookosmaitoa ja höyrytellä riisiä - on todella helppo valmistaa. Tämän jälkiruuan valitsen, jos pääruuassa on tulisuutta. 


Piña Colada kerrosrahka on lempiversioni näistä purkkiin tai lasiin koottavista jälkiruuista, jotka ovat aina sekä herkkuja, houkuttelevan näköisiä ja niin helppoja valmistaa. Mielikuvitus ja rohkeus kulkekoon kanssasi kokeillessasi erilaisia makuyhdistelmiä.

Ja mun sanoma oli? 

Älä unohda jälkiruokaa!


KUKKAKAALIBOLOGNESE

$
0
0

Spaghetti bolognese on meidän perheen suosikkiruoka, luultavasti ihan numero ykkönen, varsinkin hirven jauhelihasta. Kasvisbolognese valmistuu kukkakaalista ja sienistä ja on sekä ulkonäöltään että suutuntumaltaan hämmentävän bolognesemäinen. 

En tehnyt asiasta sen kummempaa numeroa, siis siitä, että nyt lapsoset, nyt syödään KUKKAKAALIbologneseä ja kovin nälkäisinä tyytyväisinä kaikki sitä söivät. Ainoat poikkipuoliset sanat tulivat ruuan tulisuudesta ja se oli kyllä vähän hotimpi kuin oli tarkoitettua. Joskus kokin käsi lipsahtaa (tai ei erota ja/tai sanoja toisistaan...).



Reseptiin törmäsin Bon Appetit -sivustolla, sienenä käytin hyvin mietoja tuoreita herkkusieniä, kun niitä sattui olemaan valmiina. Alkuperäisessä suositeltiin esim. siitakkeita. Varmasti tämä on hyvää myös kaikilla kotimaisilla metsäsienillä, suppilovahverot antavat varmasti vahvan maun, josta tykkäisin.

Pastana käytin ihan spaghettia, kun meillä sitä syödään aina bolognesekastikkeen kanssa. Ja muutenkin muuttelin vähän määriä.


KUKKAKAALIBOLOGNESE
6:lle

200g tuoreita herkkusieniä tai vastaava määrä jotain muuta, pakkasestakin käy
1 keskikokoinen kukkakaali 
n. 1 dl oliiviöljyä
4 rkl voita
1 sipuli hienonnettuna
6 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 chili tai 1/2 tl chilijauhetta (ei todellakaan molempia)
1 tl kuivattua rosmariinia tai 1 rkl tuoretta hienonnettua
3 rkl tomaattipyrettä
2-3 dl parmesania raastettuna
3 rkl tuoretta, hienonnettua persiljaa
1/2 sitruunan mehu
suolaa

420 g pastaa (70 g per henkilö)

Hienonna sienet niin pieneksi kuin saat. Aja kukkakaali muutamassa erässä "riisinjyviksi" tehosekoittimessa, saa olla osin karkeampaa joukossa.

Kuumenna puolet öljystä ja voista, freesaa siinä herkkusienisilppua 4-6 min. Lisää sipuli ja jatka kunnes sipuli pehmeää, 6-8 min. Lisää valkosipuli, chili ja rosmariini ja freesaile vielä muutama minuutti.
Mausta suolalla ja pidä lämpimänä miedolla lämmöllä

Keitä sitten pasta minuuttia vaille valmiiksi. Lisää pasta soosiin parmesanin kanssa ja n. 2-3 dl keitinvettä sekä loput voista. Nosta lämpöä (keskilämmölle)  ja sekoita pasta kypsäksi. Kastike tarttuu kiinni pastaan ja suurustuu.

Mausta suolalla, sitruunamehulla ja persiljalla. ja jos olliviöljysi on tosi hyvää, voit ripotella sitä vielä pinnalle.

Nautiskelkaa erinomaisesta kasvispastasta.




PERULAINEN KALA-ÄYRIÄISPATA

$
0
0

Pitäis varmaan ympätä sana korianteri tuohon otsikkoon. Jotenkin, että perulainen korianteri- kala- äyriäispata tai korianterilla ryyditetty perulainen kala-äyriäispata tai perulainen kala-äyriäispata korianteriliemessä. Mutta kovin kömpelöltä taitavat kuulostaa. Mutta tehtäköön selväksi, että tämä ruoka on todellista korianterinrakastajan ruokaa ja juuri sitä parhautta, jonka päälle korianterista intohimoisesti tykkäävät ymmärtävät. Koko ruuan hienous on iloisen vihreä, korianterinen mausteliemi.



Meillä tätä syötiin eilen. Tuli oikein juhla-ateria lämmittämään lauantain kylmän kirkasta ilmaa. Juhla-ateria tämä on siksikin, että nämä käyttämäni raaka-aineet, kaupan kalat ja äyriäiset ovat aika arvokkaita hinnoiltaan. Onneksi reseptissä on myös edullista perunaa ja porkkanaa ja korianteripuskat, vieläpä melko tuuheat, olivat cittarissa tarjouksessa 0,99. Ja sitäpaitsi, jos kukkaro huutaa edullisempaa versiota (itse kalastetut kalat ja peruskatkaravut laskevat jo hintaa ja kampasimpukat voi jättää poiskin), voi padan valmistaa myös kikherneillä kasvisversiona tai kanasta. Voitte kuvitella, että tuo korianteriliemi on ihastuttavan makuista molemmissa.

Mutta, meillä oli nyt tällainen luksusversio (koska tilipäivä) ja mieli huusi hemmottelua. Ja rakastan äyriäisiä. Ja korianteria. Ja sitä perunaa. Ja okei, itseasiassa kyllä porkkanaakin, nyt kun tuli puheeksi.

Ainut harmitus oli, että tästä kuvauksellisesta ruuasta olisi saanut todella kauniita kuvia (ja chilit unohtuivat pinnalta näissä kuvissa), mutta kaikki olivat nälkäisiä ja piti tyytyä steppailemaan siinä ruokapöydällä vain pienen hetken muiden jo valmistautuessa ateriaan.

Netistä löytyy ruuasta monenlaista toteutusta, minä mukailin melko tarkkaan Feasting at home- blogin versiota.



PERULAINEN KALA-ÄYRIÄISPATA (KORIANTERILIEMESSÄ)
6:lle (ainakin)

2 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli pilkottuna
1- 2  tuoretta vihreää chiliä tai jalapenoa pilkottuna
1 vihreä paprika pilkottuna
6 valkosipulinkynttä rusennettuna
1 rkl korianteria (jauhemaista)
2 tl juustokuminaa
1 l kanalientä (tai kasvis) (1 l vettä ja 2 kanafondia)
0,5 l vettä
1 l kuutioituja raakoja perunoita
3 porkkanaa kuutioina
2 +1 tuuheaa puskaa tuoretta korianteria
n. 1 kg kalaa ja äyriäisiä, esim:
250 g ahvenfileitä paloiteltuna
250 g kuhafileetä paloiteltuna
200 g kampasimpukoita
500 g tiikeriravunpyrstöjä (keitettyjä)
suolaa ja mustapippuria
2-3 limeä
 tarjoiluun korianteria siitä kolmannesta puskasta, chiliä, ranskankermaa ja rapeakuorista leipää

Kuumenna öljy padassa. Lisää sipuli ja kuullota 2-3 minuuttia sekoitellen. lisää chili ja paprika ja jatka miedommalla lämmöllä kuullotusta 10 min. kunnes paprikat pehmenevät. 

Lisää valkosipuli ja paista vielä pari minuuttia kunnes tunnet valkosipulin tuoksun.
Laita kaikki kuullottamasi blenderiin odottamaan.

Kiehauta kanaliemi. Lisää peruna ja porkkana ja anna kiehua lähes kypsiksi, 10-15 min.

Sillä aikaa lisää kaksi korianteripuskaa varsineen tehosekoittimeen, sekä puoli litraa vettä. Aja aivan sileäksi liemeksi.

Kun perunat ovat lähes kypsiä, lisää kalat ja äyriäiset, kypsymisjärjestyksessä ( mulla esim ravunpyrstöt kypsiä, joten ne vasta aivan viimeisenä).

Muutaman minuutin kuluttua, kun kalat ja äyriäiset sopivan kypsiä. lisää tehosekoitinmesta korianteriliemi ja kuumenna. Älä keittele tai menetät kauniin värin. Purista mukaan ainakin kahden limen mehua ja mausta suolalla ja pippurilla. Lohko loput limestä tarjoiluun. Lisäksi tuoretta chiliä ja extra korianteria.

Varaa rapeakuorista leipää, että saat kaiken liemen imeytettyä lautaseltasi.



Huomioi: 

  • Vaikka kutsunkin tätä padaksi, lientä on runsaasti ja se on aika lievää, eli tämä on hyvin keittomainen. Jouduin itse vaihtamaan padan lopussa suurempaan kattilaan, kun pataan ei mahtunut. Tarjoiluun sitten takaisin pataan.
  • Mieti kuinka tulista haluat. Itse mulla oli 1 jalapeno ja sitten lisää siivuja pinnalle. Tämä ei ollut tulista lainkaan. Tästä ruuasta voi tehdä kylläkin hyvinkin tulisen jos kaikille syöjille sopii.
  • Ja muista tosiaan muunteluvinkki: kalan ja äyriäiset voit korvata kikherneillä tai kanalla! Pakko kokeilla!


Tämä on muuten tulisempana versiona kuulemma perulaista krapularuokaa. Että pienenä vinkkinä, kun on vappukin tulossa... ja varsinkin jos se on viileä!

RUOKAA KORONAN AIKAAN V

$
0
0

Totisesti toivon, että nämä poikkeusoloviikot  loppuvat ennen kuin mun taitoni kirjata niitä roomalaisin numeroin.

Viikkoa 17 rytmitti taas lasten kouluruoka. En tiedä onko sattumaa, vai tarkoituksellista, mutta perunaa syötiin 5/5! Muusina, keitossa, kiusauksena ja kokonaisena keittoperunana. Ruuat maistuvat lapsille suhteellisen hyvin ja annokset ovat riittävän kokoiset. Lapset syövät hyvällä halulla muovirasioista, no onhan siinä tavallaan jotakin jännää retken tuntua. Esteettisesti ehkä maistuvammin voisi annokset asetella kotona lautaselle, mutta siinä taas lisää tiskiä...eli otetaan nyt sitten kaikki irti tuosta muovirasiasta.

Meidän aikuisten lounaat oli sitä ja tätä. En jaksa jankuttaa ison miehen syömärytmistä, jos aamiaisen syö kympiltä, ei ehkä lounas maistu vielä puolilta päivin. Siksi ollaan vähän erkaannuttu ja IsoHoo saa syödä koska tykkää, itse olen pyrkinyt olemaan lounasseurana Maitotytölle. Äiti lähetti alkuviikosta meille aikuisille tulista kanabiryania ja se edes toi vaihtelua vähän tähän ikuiseen jämien kierrätykseen.

Ja jee, maanantaina hairahdimme Burger Kingin autokaistalle.

Jos olenkin ollut huono käyttämään ravintoloiden noutopalveluita, niin kerrankin olen päässyt rekoilemaan kunnolla. Reko koontuu n. kahden viikon välein perjantaisin, joka on minulle ollut aina ihan superhankala päivä noutojen suhteen. Nyt kaiken karsiutuessa tämäkin on onnistunut paremmin. Pääsiäisrekon jätin välistä, kun ajattelin siellä olevan paljon porukkaa ja edellisestäkin satsista oli vielä tavaraa syömättä.
Nyt perjantaina ostin taas reilusti. Reko on minulle sopivin tapa tukea paikallisia lähituottajia.


Kummasti sieltä nousee itselle omat suosikkituottajat. Ei rekoa, etten ostaisi Katteluksen luomumunia Kuortaneelta. Me ollaan kovin suuria kananmunan syöjiä ja 30 munaa kuluu äkkiä. Edelliskerralla oli tarjolla erikseen suuria munia ja kyllä ne olivatkin suuria! Varmasti 25/30 oli tuplakeltuainen.

Leipätaivaan Anja myy samana päivänä leivottua leipää ja pullaa. Häneltä otan aina 1-2 Aurinkoista, ihanan rouheaa vuokasekaleipää ja joko hiivatonta juureen leivottua ruislimppua tai ruisreikäleipää. Tajuttoman hyvää leipää ja tuo ruis varsinkin kestää hyvin myös pakastuksen.


Lihantuottajista tulee ostettua eniten Lakeuden Highlandin ylämaankarjaa tai lammasta tuosta Jalasjärveltä tai sitä Laidun Herefordin kuuluisaa tinderlihaa Teuvalta. Nyt lähti mukaan ylämaankarjan valmisboksi jossa oli flanksteak, pari sisäfilepihvia ja palvirouhetta, lisäksi ostin palapaistia. Koskahan on sellaista tullut tehtyä viimeksi? Teuvalta tilasin vappua silmällä pitäen makkaralajitelman sekä jauhelihaa ja raakoja hampurilaispihvejä.


Yritän kyllä vaihdella tuottajia myös ja mieluusti kokeilen  aina uutta. Tilasin herkkumunakassin (värikkäät munat, ankanmunat ja viiriäisenmunat) ja kalkkunachorizoa Kuuselan tilalta Jämijärveltä ja hienompaa ja karkeampaa vastajauhettua luomua ruisjauhoa Mannilan tilalta Virroilta. Sieltä sain myös, kun erikseen kysyin, kilon pussin ruisjyviä, joita olen jo hetken metsästänyt. Takataskussa on pari reseptiä. Koodinimi "juurileivonta".


Tunnelmarin Kimchiä ja karhunvatukkahilloa Daisyltä vielä otin kokeiltavaksi.

Apua ja tärkein meinasi unohtua: 5 kg pientä Rosamundaa Ritalan tilalta Kortesjärveltä. Ja Ohriluoman luomutilalta Karijoelta 2kg Pink Mulberry Beauty ja  5kg jotakin muuta lajiketta. Kyllä nyt on perunaa.


Ruokaviikko 17 meni suurin pirtein näin, taidettiin lopettaa viimeksi lauantain äijäruokailuun:



Su
Tapamme mukaan "myöhäinen aamiainen", mutta muistaakseni ei ollut mitään erikoista nyt.
Sunnuntairuuaksi tuo ylemmän ja postauksen eka kuvan lammaspitat tykötarpeineen. Hyödynsin tuossa vielä pääsiäiseltä jääneet lampaan jämät. 
Olen alkuvuodesta kerännyt ruokatarinoita keskusteluilloissa maa- ja kotitalousnaisilta. Mukana on ollut paljon naisia, joilla on vielä tarinaa entisaikojen ruuanlaitosta, viime vuosisadan alkupuoleltakin. Yksi juttu, mitä en ole tiennyt, oli, että usein kypsä liha jauhettiin ennen kuin se laitettiin vaikka lihakeittoon tai sallaan. Vähän sillä periatteella hienonsin kypsän lampaan "jauhelihaksi" meidän pitaleipiin.


MA
lounas Koulu muisti muusilla ja kalapihvillä. Minä söin sunnuntainjämistä koostetun salaatin.
illallinen No se Burger King! Kaikilla herkuilla eli myös Oreopirtelöllä!



TI
lounas 
Vanha kunnon makkarakastike ja keitetyt perunat, minä söin kasviskeittoa pakkasesta.

illallinen Kasvisnuudeliwokki
Maitotytön kokkausvuoro: En aivan suostunut kuuman veden kaatamiseen Mamanuudelipussin sisällön päälle ja lopulta kompromissina kasvisnuudeliwokki. Kanaakin olis ollut, mutta tämä oli nimenomaan neidin toive. Sain suostuteltua mukaan kolme eri kasvista: porkkanaa, keltaista paprikaa  ja parsakaalia kun ensin sain Maitotytön ymmärtämään, että pelkkä nuudeli ei käy, se ei ole varsinaisesti kasvi. Mulla oli just kaksi nuudelipussin loppua, jotka sai käytettyä tähän. Tyttö kuori porkkanat ja veteli ne julieneleikkurilla pieneksi. Minä taisin keretä sillä väli pilkkomaan muut kasvikset. Wokkiin ensin öljyä ja sitten inkivääri- ja valkosipulitahnaa ja kasvikset. Freesattujen kasvisten sekaan lisättiin kypsät nuudelit, soijaa  ja seesamiöljyä sekä salainen ase, kasvisliemikuutio. Tuli niin hyvää, että kokki sanoi vaatimattomasti ettei ole koskaan syönyt parempaa. 

Oli kyllä hyvää. Ja yksinkertaista valmistaa. Itse töräytin pintaan vielä tuoretta korianteria ja srirachaa.





KE 
lounas 
Lapsille oikein hyvää lihakeittoa ja yllätysnumerona banaani. Aikuisille mummolan keittiöstä lähetetty tulisen maukas kanabiryani.

illallinen Keitetyt perunat ja broilerkastike
Oli sovittu, että Urhon kokkausvuoro olisi tällä viikolla keskiviikkona treeniohjelman joustavuuden takia, mutta se jousti niin, ettei tullut ruokaa ei treeniä. Minä tein sitten Urhoa varten ostamistani hunajamarinoiduista kanansuikaleista kastikkeen ja keitin perunat. Kyllä nyt on syöty perunaa! (no, eilenkin nuudeleita ja riisiä...eli siis ihan sopivasti).

TO
lounas Lapsille muusi ja nugetit, olen unohtanut ottaa näemmä kuvan. Mun kohdalla lukee, että kootut tähteet.

illallinen Parsaa ja perunaa
Pistin lohkoperunat ja parsan uuniin ja vielä perunarieskat. Ihmettelin ensin tätä kirjoittaessa, että mistä ihmeestä sain muusia, mutta nyt muistankin, että muussasin edellispäivän perunat muusiksi vielä haaleina kun ne olivat niin rikki menneet keitettäessä... Parsaa kokeilin hiukan uudella tavalla:


Parsaa ja Mozzarellaa

Katkaise parsoista puiset varret ja laita parsat uunivuokaan. Pirskottele pinnalle öljyä ja suolaa. Paahda 220 asteessa 10 min. Revi pinnalle mozzarellaa ja laita takaisin uuniin kunnes juusto kuplii ihanasti. Viimeistele basilikasilpulla.



PE Hurraa!
lounas Koulun kinkkukiusaus. Mulle edellisen päivän parsan jämät salaatissa.

illallinen Paistetut silakat ja muusi
Rekonoutoa tehdessäni kävin nopeati katsomassa läheisen Minimanin kalatiskin, josta haaviin tarttui kuhafilee ja kokonaisia silakoita. Silakat ovat mun herkkua! Ja niiden pitää olla kokonaisia, ei fileitä.



LA
Päivän ruoka Perulainen kala-äyriäispata
Lauantaina herkuteltiin ihan luksusraaka-aineilla, kotimaisella kuhalla ja ahvenella sekä pakastealtaasta noudetuilla kampasimpukoilla ja tiikeriravun pyrstöillä. Kaiken kruunasi ihanan vihreä, korianterinen liemi, jonka viimeinenkin nokare pyyhkäistiin parempiin suihin rapeakuorisella leivällä. Joskus pitää olla luxia!

SU
PäivänruokaUunihapiirakka (nakeilla)


Sunnuntain teema oli sitten edellisviikonlopun pyttipannun jäljillä Äijäruoka. Erotuksella, että äijäruoan valmisti äiti. 

Olen tehnyt aiemmin lihapiirakoita friteeraamalla, mutta luvallanne, nämä ovat vielä parempia. Ja ilman käryä! Suosittelen.

Pehmeästä taikinasta ja hyvästä luomuliha-riisi-sipulitäytteestä, joka maustettiin mm. maustepippurilla sai helposti niin hyvät piirakat. Puolen litran taikinasta leipoo isoja piirakoita 16 kpl, eli pakkaseenkin riitti.

20 minuutin paiston jälkeen piirakoiden kuori on aika kova, mutta ne voidellaan molemmin puoli voisulalla ja hetkisen levättyään leivinliinan alla niissä on juuri oikeanlainen, pehmeä ja hyvänmakuinen kuori. Olen myyty. Isohoo sanoi, ettei ole elämässään syönyt kahta lihapiirakkaa (nakeilla). Mutta kun oli niin hyvää!



Sunnuntain toiveleivontana (Urho)vielä Kinderpiirakka. Ajatelkaa, tein sitä ensimmäistä kertaa elämässäni. Tunnelmat vähän kuin Cola-Ollilla: Liian hapokasta makeaa!


Mutta aika hyvä ruokaviikko. Paljon perunanpelastusta, sunnuntaita lukuunottamatta joka päivä. Kaksi kalaruokaa ja lapsille vielä kolmas koulusta. Kaksi kasvisruokaa, ei huono. Ja kaksi täydellisen ihanaa mättöä! Nappisuorituksiksi valitsen tällä viikolla Maitotytön kasviswokin ja Perulaisen kalapadan. Ja lihapiirakat. Kouluruokakisa viikon voittaja oli muusi ja nugetit. Äidin mielestä se olisi ansainnut sijan numero 5.

Makuja on monenlaisia, vai miten se menee?






SCHIACCIATA - UNELMIEN LEIPÄ

$
0
0

Voihan se olla, että kyseessä on vahingonlaukaus. Että kerran vuosisadassa tähdet oli kohdallani oikeassa asennossa ja uunista tuli ulos leipää, jonka kuorelle, maulle, ja rakenteelle tekis mieli antaa aivan täydet pisteet. Että en pysty toistamaan tätä onnistumista. Mutta perjantaina aion kokeilla.

Tässä leivonnan huumassa ja buumissa jokainen kokee onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä, viime aikoina useimmat juttuni ovat tuottaneet suurta tyydytystä (no, kinderpiirakka oli ehkä sittenkin liian makeaa). Se, mihinkä ihmisillä tuntuu juuri nyt olevan aikaa ja tarmoa, on juuri juurileivonta. Minäkään en ole tässä poikkeus, vaikka en ole päässyt kyllä  viime viikolla roskiin heitettyä taikinan alkua pitemmälle. Olen varsinainen juurentappaja: tanskalaisen huippukokin hellästi kasvattama ja mulle lahjoittama juuri, Iisalmen Pirkon, armoitetun ruisleivän leipojan antama juuri, ICA:sta ostetut juuret, juurileipomosta ostetut juuret, omatekemät juuriviritelmät omenasta tai hapanruisleivän muruista tai hapankorpun muruista, kaikki tapettu eikä ruumiita ole löydetty.

Minä kyllä haluaisin kovasti ja olen teoriassa kovin lukenut, mutta en nyt vain tahdo päästä vauhtiin. Viime viikot olen kateellisena ihastuneena seurannut instagramissa ystävieni jumalaisen näköisiä juurileipiä. - Hups, heti eka kerralla tuli täydellinen! Tai - Minulla on tuo juurileivonta niin hyppysissä, että näiden lähes päivittäisten limppujen lisäksi on tosi näppärää leipoa myös pulla, pannukakut, sima ja perunalaatikko taikinajuureen.



Katsokaa tätä leivän rakennetta! Minussa siinä on juuri oikeanlaista kuplintaa. Paahtuneessa kuoressa on myös oikean ohuinen rapsakkuus ja sisältä leipä on pehmeän sitkasta, pieni määrä ruista tuo siihen armoitettua makua, niinkuin taikinanesteen jugurtti ja sopiva määrä suolaakin. Leipä on ohut laatta, sitä syö sorkoina vaikka dipattuna hyvään oliiviöljyyn ja balsamicoon, mutta se on tarpeeksi paksu myös halkaisuun, jolloin se on omiaan kaikenlaisiin täytettyihin eväs- ja piknikleipiin. Ja siis vetelin kyllä myös pelkällä voilla. Aina vaan oli leikattava uusi siivu. Ja taas.

Leipä, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen reilu kuukausi sitten, on kotoisin Toscanasta ja nimeltään Schiacciata (Lausutaan  skiaTSAAta, ainakin Volterran kylän murteella). 

Minä löysin reseptin seuraamastani Lady and the Pups- blogista, joka on sekoitus mystisen kiehtovia kuvia, tarinoita ja reseptejä. Mystisen kiehtova luonnehtii siis sekä kuvia, tarinoita että reseptejä.

Elämäni ensimmäistä kertaa myös mittasin leivonta-aineet grammalleen, koska blogissa niin voimakkaasti siihen kehotettiin. Oli nimittäin kosteusprosentit laskettu ihan prosentilleen. Vaikka se minulle onkin hepreaa, niiin alistuin leipomaan joka gramman ohjeistuksen mukaan.

Ja tulos on historiaa! Tai no, ehkä tuo liioittelua, mutta pirun hyvä ainakin!



SCHIACCIATA

330 g vettä
60 g maustamatonta jugurttia
385 g vehnäjauhoja
75 g ruisjauhoja (tai tattarijauhoa)
9 g hienoa merisuolaa
4 g kuivahiivaa
1 rkl oliiviöljyä

Sekoita yleiskoneessa tai sähkövatkaimen taikinakoukulla vesi ja jugurtti. Lisää jauhot, suola ja hiiva ja sekoita hitaalla teholla kunnes hyvin sekoittuneet. Nosta sitten yleiskoneen tai vatkaimen tehot keskinopeuden paremmalle puolelle ja jatka sekoittamista 12-15 minuuttia. Taikina on alussa todella märkää ja tarttuvaa, mutta viimeisten minuuttien aikana se kehittää sitkon, joka saa sen silkkimäiseksi ja irtoamaan pohjasta ja reunoista.

Kun lopetat sekoittamisen taikina tarttuu heti takaisin reunoihin, mutta irtoaa siististi nuolijalla rapsiessa. Sekoittamiseen suositellaan koneen käyttöä. Käsille kova vaiva.

Peitä kulho leivinliinalla ja kokota huoneenlämmössä kaksinkertaiseksi, n 1,5 - 2 tuntia (tai jääkaapissa aina 24 h asti).

Laita uunipellille leivinpaperi ja sen koko pinnalle reilusti jauhoja. Kumoa taikina kulhosta tähän. Taittele lempeästi taikinan sivureunat 1/3 osaa kaksinkerroin suorakaiteen muotoon (leivän koko on n. 25x30 cm, pitkä sivu n. uunipellin mittainen).

Jauhota leivän pinta taas reilusti ja peitä leipä tuorekelmulla ja liinalla. Kohota taas kaksinkertaiseksi 45 min - 1h.

Esilämmitä uuni täysille tai 300 asteeseen. Käytä kiertoilmatoimintoa, jos on.

Poista liina ja kelmu. Painelle keskisormien rystysillä  (tai siis sormen päästä toinen nivel) taikinaa lempeästi levittäen leipää ulospäin muotoonsa, käytä jauhoja jos tarvit. Leivän paksuus on n. 2cm. painele sitten  samoilla nivelillä leipään kuoppia (pohjaan asti) n. 5  cm välein, ettei leivän kuori ala pullottamaan uunissa.


Suihkuta leivän pinnalle suihkupullolla ohut vesikerros ja ripsauttele pinnalle oliiviöljy.

Paita uunin keskitasolla 12 -17 minuuttia kunnes kuori on kauniin tumma ja vähän "rakoilla". Anna jäähtyä ritilällä 30 min.







MEKSIKOLAISTA LAMMASTA KAMADO-GRILLISSÄ

$
0
0

Barbacoa  de borrego on tämän ruuan meksikolainen nimi. Barbacoa on itseasiassa ruuanvalmistustapa, jossa liha haudataan maakuoppaan hiilien kera paahtumaan, hyvin samaan tapaan kuin meidän rosvopaistimme. Sanomalehtien sijaan paisti kääritään agaven lehteen (banaaninlehteäkin voi käyttää), jouduin siis oikomaan mutkia ruuanvalmistuksessa ronskiin tyyliin, enkä pelkästään roudan takia.

Barbacoa de borrego (borrego tarkoittaa siis lammasta) on Meksikossa juhlaruokaa, jota tehdään silloin kun kokoonnutaan yhteen (eli ei korona-aikaan). Ruokaa voi tarjoilla useammassa osassa: samalla valmistuu herkullinen lammasliemi/keitto ja lihan voi sitten nauttia tacojen kanssa.


Minä pähkäilin, että kamadogrillin pitkään hautuvat olosuhteet voisi olla mainio valmistustapa tälle ja sellaista versiota lähdin sitten toteuttamaan muutama aika takaperin eli pääsiäissunnuntaina.


Kamadon hoidellassa valmistuspuuhat oli aikaa valmistaa myös tuoreet maissitortillat. Sain äitiltä lainaksi tortillapressin, mutta minähän olen käynyt opastuksen ihan käsinkin tehtävään tyyliin(resepti maissitortilloihin täällä).

Barbacoassa liha kypsytetään liemipadan päällä (joo edelleen siellä kuopassa, siellä on niitä agaven lehtiä ja märkää kangasta suojana ja lopuksi vielä maata, niin kuin meilläkin), jonka höyryissä se pysyy mehevän mehukkaana. Minä siis pähkäilin, että laitan rautapadan suoraan kamadon pesään hiilille ritilän alle ja paistin siihen ritilälle padan yläpuolelle. Pata höyrystää lihaa ja sieppaa lihasta valuvat aromit ja nesteet. Muutaman kerran lisäsin pataan vähän nestettä. Ja hiilten sekaan heitin jotakin savupuupalaa. Hienoa punaista savurengasta lampaan pintaan tulikin.


Lihana mulla oli tuollainen luuton paisti, taisi olla vähän alta pari kiloa.  Se sai sitten vain pintaansa suolan. Meksikossahan ne tekee kaikkia osia ja yleensä koko eläimen kerralla (lammas, vuohi). 


Liemestä löytyy mm. sipulia, porkkanaa, perunaa ja kikherneitä.


Kun se vielä viimeistellään ennen ruokailua tuoreella korianterilla ja limellä, niin se on aivan järkyttävän hyvää. Liemeen pilkoimme mukaan myös kypsää lampaanlihaa tarjoiluvaiheessa.  Tämän kertainen lammas tykkäsi siitä erityisesti. Lammasbarbacoa lihastani tuli ehkä aavistuksen verran kuivaa. Ensi kerralla täytyy pitää vielä matalampi lämpötila ja asettaa liha tuohon liemen päälle suoraan tai kääriä niihin banaaninlehtiin. Mutta kyllä tästä hyvää tuli näinkin, mutta ei vielä ehkä täydellisen hekumaisen suussa sulavaa tacojen täytteeksi.




BARBACOA DE BORREGO - MEKSIKOLAISTA LAMMASTA
 4-6:lle
 1 iso peruna kuorittuna ja kuutioituna
 2 porkkanaa kuorittuna/pestynä ja kuutioituna
 1 sipuli kuorittuna ja viipaloituna
4 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja pilkottuna
1 tuore vihreä chili suikaloituna
4 rkl keittämätöntä riisiä
1 tlk kikherneitä
3 laakerinlehteä
1 rkl oreganoa
n 1, 5 kg lampaanpaisti, luuton(jos luu niin sitten vaan painavampi pala)
1 rkl merisuolaa
1,5 l vettä

Tarjoiluun
hienonnettua korianteria
silputtua hopeasipulia (valkoinen salaattisipuli)
limenlohkoja
2.3 lämpöisiä maissitortilloja/syöjä
lempisalsaasi

Laita pataan peruna, porkkana, sipuli, valkosipuli, chili, riisi ja kikherneet ja mausteet. Kaada päälle 1, 5 l vettä. Aseta pata suoraan savustuslämpötiloissa olevan kamadon hiilille, syvälle pesään. Hiero lihaan suola ja laita se padan yläpuolelle ritilän päälle. Käännä paistia n. kerran tunnissa. tarkista, että padassa on koko ajan runsas liemi ja anna kypsyä 3-4 h nyhdettävän pehmeäksi.

Lihan voit valmistaa myös uunissa. Laita silloin pataan tuollainen metallinen höyrytysritilä jonka päälle laitat lihan ja kannen päälle. Mikäli kansi ei mahdu, tee foliohuppu. Kokeile vaikka 150 lämpötilaa.



Tarkista liemen suola ennen tarjoilua ja revi tai tai leikkaa paisti pienemmiksi paloiksi.

Tarjoile lientä lihalla höystettynä. Muista laittaa pinnalle tuoretta korianteria, hienonnettua sipulia ja purista limelohkosta mehua päälle.



Tacojen kanssa tarjoillaan sitten vielä lihan ja edellä mainittujen lisukkeiden kanssa  myös salsaa. Tein kahdenlaista: ihan perus  punainen salsa fresca ja toinen salsa borracha, eli juopunut salsa, siihen tulee kuivatuista chileistä tehty tahna pohjalle ja vähän olutta sekä huikka tequilaa mukaan ja se tarjotaan meksikolaisen juuston kanssa, tässä fetan.





Ateria nautittiin  ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Sain huolettomasti alku- ja pääruuat tavallaan erikseen ja yhtäaikaa. Kokoonnuimme nimittäin neljän perhekunnan voimin sisarusteni kanssa etäillalliselle. Sehän sujuikin mahtavasti ennakkopeloista huolimatta ja vietettiin oikein tervetullut pari tuntia yhteisen vaikkakin erillisten pöydän/pöytien ääressä(lisää juttua dinneristä täällä).

Kamojen virittelyä. Suora näkymä veljeni  vielä tyhjään pöytään.

Kesällä ehkä sitten sitä kuoppaa kaivamaan.

Laitan tähän vielä aitomeksiko-logon. Vaikka paljon jouduin soveltamaan, niin kyllä tämän ruuan sydän on ihan sitä Meksikoa itseään.















RUOKAA KORONAN AIKAAN VI

$
0
0
Postauksessa puhutaan tuotenäytteinä saaduista tuotteista.


Ruokaviikon avauskuvaksi passaa hyvin grillauskuva, sillä Paha Poika aka Bastard kamadogrillini kuumeni ainakin neljästi. Työ- ja koulupäiviä vappuviikolle kertyi vain neljä. Kaikkea ylimääräistä herkutustakin oli, jätskiä, sipsiä, karkkia, mumman munkkeja, simaa.


Ma
lounas 
Koululaisten noutolounas oli tänään porkkanapihvit ja muusi. Millään en muista, mitä söin itse, ehkä Maitotytön jämät? Muistaakseni annoksessa oli peräti 3 pihviä.
klo viiden ruoka
Illalla porukka hajaantui syöminkien suhteen. Iso-Hoo ja Maitotyttö söivät kaupan verilättyjä, minä perulaisen kalapadan loput ja Urho sulatti harkkojen jälkeen itse tehdyn lihapiirakan pakkasesta  ja laittoi väliin pari nakkia. 

Kävin hakemassa näytepaketin Atrian kesän uutuuksista illalla ja se aikalailla rytmitti meidän tämän viikon ruokia. Mun mielestä on fiksua, että näytteet näin kotikeittiössä suunnitellaan oikeasti ateriaksi, tulevat sillä lailla aitoon koekäyttöön.







TI
lounas 
Lapsille muusi ja uunisei. Maitotyttö kutsui tätä sinappikalaksi(?), eikä suostunut syömään. Urho taas kehui, että nyt oli erikoisen hyvää ruokaa. Lämmitin Maitotytölle pinaattilätyt ja söin itse Maitotytön annoksen. Että ei menis haaskeelle. (Koin tehneeni uhrauksen.) 
klo viiden ruoka
Maitotytön ruuanvalmistusvuoro. Pakka alkaa levitä käsistä. Likka jossain tekemässä jotain, mutta ei ruuanlaittoaikaan asemissa. Grillasin Noita XXXL Colorado kanan fileepihviä kuten olin luvannut ja tein tytön suunnitteleman parsakaaliriisin lisukkeeksi. Oli mehevät kanapihvit ja molemmat lapset tilasivat näitä uudestaan, eli varmasti tulee löytymääm meidän kesän ruokalistalta. Nämä marinadit on kyllä kehittyneet, nopeuttaahan tämä nyt huomattavasti ruuanvalmistusta, varsinkin kun se usein tapahtuu ex tempore, eikä ole tullut laitettua kanaa marinaadiin ajoissa. Marinoimaton kana on aika haasteellinen maustettava grillissä, ainakin tällainen mehevän paksu.



KE
lounas
Koulun makkarakeitto näytti oikein hyvältä. Olis maistunut mullekin juustonäkkärin ja maidon kanssa. Kylkiäisenä lähetettiin vielä mandariini. Mutta siis tänään ei tarvinnut uhrautua. Minä taisin jättää lounaan väliin ja olin sitten iltapäivällä jo hyvin nälkäinen ja vihainen.
klo viiden ruoka
Pahantuulinen kokki ei todellakaan taida olla avain onnistuneeseen ruuanlaittoon. Lähtökohta oli ihan hyvä, mulla oli sitä hyvänmakuista jauhelihaa ja riisiä jäänyt lihapiirakan täytteestä ja ajattelin jatkojalostaa ne johonkin meksikolaiseen enchilada ta burrito-tyyppiseen. Vehnätortilloja ei kuitenkaan ollut, vähä mietin tekaisenko itse, mutta se jäi vähäiseksi miettimiseksi. Maissitortilloja, sinisiä, oli mutta epäonnistuin niiden lämmityksessä, sain ne rikki ja kuiviksi, eikä mulla ollut kyllä salsaakaan mihin olisin niitä kastellut. Lihatäytteeseen lisäsin kidneypapuja ja vihreää paprikaa, pinnalle ranskankermaa, tomaatteja ja juustoraastetta, mutta mikään ei pelastanut tortillavuokaani. Minä söin kyllä vielä annoksen seuraavanakin päivänä lounaaksi, mutta valitettavasti ja oikeasti, oli kyllä liian kuivaa. Aina ei voi onnistua.


Oon alkanut herkutella tällä Dalgona-kahvilla, johon tavallisen maidon sijaan pistän tuota Juustoportin Hyvin sokeroimatonta kaakaojumaa, siinä on myös kauraa seassa. Mun ykkösherkku näin koronaikaan. Myös lapset haluaa.



 TO VAPPUAATTO
lounas
Riisiä ja kanaa. Tämä on koulun ruuista Urhon ykkösherkku. Odotettu oikein, että koska sitä tuloo. Urho meinas kyllä että Maitotytön koulun keittiön resepti (josta nämä haetaan) oli erilainen kuin Lyseon. Tiedä sitten häntä. Maistoin ja oli kyllä hyvän makuinen. Maitotyttö kieltäytyi toistamiseen syömästä lounastaan. Ruoka ei kuitenkaan mennyt tällä kertaa parempiin suihin, koska se lojui pöydällä niin kauan. Sääli.
klo viiden ruoka
Urhon ruoanlaittovuoro. Kävin sytyttämässä Urholle kamadon (ensi kerralla täytyy opettaa myös se) ja sen kuumennettua annoin grillattavat ja ohjeet. Urhon herkkua on kanavartaat ja nyt meillä oli noita Atrian merisuolattuja vartaita ja firecracker kanapaistipaloja. Lisukkeksi grillissä kuumeni valmiit parmesanilla ja valkosipulilla maustetut grilliperunat.

Urho selvis ensi grillauksestaan mainiosti. Nuo perunat olivat aivan älyttömän hyvän makuisia, mulla ei vaan tahdo antaa luonto periksi ostaa noin valmista tuotetta (kun pitää olla niin kokki). Mutta jos sorrun, sorrun noihin. Kanat olivat mehukkaita ja hyvän makuisia ja kanojen puuvartaat tarpeeksi paksuja. Koneellinen seivästys ei kyllä ollut osunut aivan kohdilleen ja osa paloista ei ollut vartaassa. Mutta muuten nopea vaihtoehto just vaikka Urkkia ajatellen. Ja grilli maustoi ihan tarpeeksi näitä marinoimattomia vartaita.


Ruuan päälle maisteltiin vielä vappuaaton kunniaksi Lidlistä ostettuja pakastechurroja. Yllättäen maistuivat lapsille.


Vappupäivänä heräsin kuudelta, koska halusin  tehdä kaksi vappukoria läheisille. 

Vappupäivän kori
Inkiväärisima
Vadelmasima
Espanjalainen perunatortilla
Nuudelisalaatti
Schiacciata
Artisokkatahna
Nisusiat

Korin herkkujen lisäksi sai kukin sitten vaikka grillata lihaa tai makkaraa. Meidän perhe sai mummolassa lisäksi grillattua kanaa, makkaraa ja kasviksia.

Ajatus hyvä kymmenen, mutta vadelmasima ei ollut lainkaan makeaa, tortillaan tuli pikkuisen liikaa suolaa ja kahdesta schiacciata leivästä onnistuin polttamaan toisen. 

Mutta sen sanon, että nisusiat oli täydellisiä. Mumman omenahillolla täytettyjä.





LA

Grilli kuumeni jälleen. Laidun Herefordin raa'at jauhelihapihvit  paistuivat hampurilaisiin. Tällä kertaa kokeilin karamellisoida punasipulin. Lisukkeena eilistä nuudelisalaattia ja kaapin päältä pölyttymästä pelastetussa Airfryerissa rapeutettuja pakasteranskiksia.

Ja jälkkäriksi aikuisille ohrapirtelö! Se on kuulkaa herkkua. Lapsille normi suklaaversio.


Illalla isä ja poika paistoi vielä noita Atrian ohuita sinappi-hunaja kaslerpihviä ja perunatortillaa. Minä olin ratsastamassa, niin en päässyt maistamaan.


SU

Maitotyttö olisi halunnut, että teen aamiaiseksi taas pilvimunia, mutta tyytyi sitten munakokkeliin. En vielä uskaltanut maustaa sitä maapähkinävoilla mutta se on  to do-listalla.

Sain houkuteltua Maitotytön  reilun 6 km metsälenkille ja sen jälkeen olikin hyvä taas kuumentaa grilli. 
Atrian Viljaporsaan fileepihvit ovat nyt kätevässä maustamispussissa. Lihat ei siis loju päiväkausia marinadissa vaan pakkauksen marinadi "rullataan" sinne lihapakkaukseen puoli tuntia ennen paistoa. Lue pakkauksen ohjeet, se onnistuu juuri niin kuin ohjeet sanovat. 

Näin se viiikko 18 hurahti, kolmella vapaapäivällä. Viikonloppu tuntui tavattoman pitkältä, mutta ei kumminkaan kun eihän se paljon eroa muista päivistä. Vähemmän työtä tietokoneella, enemmän ruuanlaittoa ehkä. Meillä ei ole kummoisia vapputraditiota, varmaan 15 vuotta on useimmiten ollut koiraleiri ja sitä ennen aina huippukova työviikonloppu ravintolassa. 

Muistan aina sen erityisen kolean vapun 90-luvulla Vaakunahotellin aulabaarissa LouLou'ssa, kun keski-ikäinen lakkipää, joka tuli noutamaan kuumaa rommitotiasanoi, että on se likka hyvä, että oot lukenut sen verran, että oot päässyt sisätöihin.

Hyvin todennäköisesti mulla oli kuitenkin useampi ällä plakkarissa kuin hänellä.

Ai että vieläkin kaihertaa.

Seuraava Ruokaa koronan aikaan VII valaiskoon, myös kaappien tyhjennys/siivousprojektia. Tällä kertaa ei tämän kummempaa. Heti kun keskittyminen herpaantuu, meillä syödään lihaa, lihaa, lihaa... 


ÄITIENPÄIVÄKSI OMA PORO

$
0
0

Minulla on ollut ilo toteuttaa tämä postaus vaikuttaja auttaa pro bono - yhteistyössä Reindeer Journey'n ja Indieplacen kanssa.

Tässä on Pumba. Lapin Hakuna Matata. Nuori vuorsa, eli kolmevuotias poikaporo. Seurallinen velikulta, koirien kanssa keväthippaa leikkivä. Ensimmäisenä talvenaan pieni ja heikkokuntoinen vasa, joka pääsi erikoistarkkailuun ja - hoitoon, reipastui ja pääsi kuin pääsikin aloittamaan rekiporokoulun.

Pumba on kooltaan pieni, mutta luonteeltaan oikein ihmisrakas, utelias ja ystävällinen. Se on aina ensimmäisenä ihmistä vastassa ja söpönä poikana ottanut itselleen porokoulun maskotin roolin.

Supersöpis Pumba on meidän perheen uusin tulokas. Me nimittäin adoptoimme sen. 

Antakaas kun kerron:



Kuukausi sitten meidän perheen piti olla odotetulla Levin reissulla. Reissaamme niin paljon pikaluistelun merkeissä talvella kotimaassa ja ulkomaillakin, että aikaa Lapin matkailuun ei tahdo löytyä, vaikka ollaankin innokkaita laskettelemaan koko perhe.

Tuli korona ja lopun tiedättekin. Loman peruuntuminen otti tietysti jokaista perheenjäsentä pattiin kovasti, mutta isossa kuvassa se on olematon juttu. On terveyttä, on työtä (no, itseasiassa Iso-Hoo on lomautettuna) ja kalenterissa paljon tilaa, mahdollisuus ikään kuin vaivihkaan vähän hidastaa elämää ja keskittyä oleelliseen.

Ravintolat ja matkailuyrittäjät. Yllättäen heilahtanut korona-korvapuusti on lennättänyt useimmat päin seinää. Vahvimmat ja energisimmät jaksavat ideoida selviytymiskeinoja, neuvotella vuokrista, järjestellä henkilökunnan asioita. Selviytyä edes osasta juoksevista kuluista poikkeustilan aikana. Jokainen tarina on erilainen ja inhimillinen, selviytymissabluunoita ei ole. Osa ei jaksa, vaikka välttämättä jaksamisella tai halulla ei ole asian kanssa kauheasti tekemistä. Pystysuoraa muuria on vaikea nousta ylöspäin paljain käsin tai edes apuvälineiden kanssa.



Reindeer Journey on lappilainen perheyritys n. tunnin matkan päässä Rovaniemeltä pohjoiseen. Se on aito porotila, jossa porot laiduntavat vapaana ympäri vuoden. Porotila järjestää räätälöityjä retkiä ja kursseja, joiden kivijalkana on aidon porotilan konstailematon arki ja juhla. Puhdas villi luonto, ympäröivä hiljaisuus ja vuodenaikojen kierron mukaan vaihtuvat porotilan askareet luovat puitteet joiden tarjoamia elämyksiä myös suomalainen kaipaa (sen täytyy olla geeniperimässä).

Reindeer Journey on lanseerannut  vuoden vaihteessa hienon aineettoman lahjan, poron adoption. Voit yksin tai yhdessä adoptoida vuodeksi valitsemasi poroveijarin (sillä veijareilta ne hulvattoman hauskojen esittelytekstiensä perusteella todellakin vaikuttavat). Aineettomien lahjojen listoilla, jos verrataan nyt vaikka kuun kraaterin ostamista tai puun adoptoimista (no sekin on kyllä aika bueno metsänsuojelun tukeminen), niin tässä on monella tapaa hieno lahjaidea, monessa perheessä kaivataan omaa lemmikkiä, ja oma poro, vaikka vähän etäadoptionakin, on kiva idea. Saat adoptiotodistuksen ja pääset oman porosi yksityisille sivuille seuraamaan sen elämää kuvin ja tarinoin. Pari kertaa vuodessa adoptoijille järjestetään tapaaminen tilalla ja toki voit sopia vierailuretkestä myös silloin kun olet tuolla suunnalla käymässä.

Minä ja Maitotyttö ollaan adoptioporosta tosi innoissamme, Maitotyttö omista söpöysnäkökulmistaan  ja minä eritoten myös siksi, että näin saan mahdollisuuden tukea suomalaista yrittäjää, jonka toimintaan koronapoikkeustila on  radikaalisti vaikuttanut tänä keväänä. Pieni pala lappia ja oma poro, parasta matkatonta matkailua, hitaamman ja ympäristöystävällisemmän matkailun edistämistä. Lahjan voi lähettää minne tahansa päin maailmaa, yrityksellä on hienot sivut myös englanniksi.


Pumballa oli jo näin komeat sarvet ennenkuin kevättalvella ne pudotti.

En malta olla mainitsematta parista muustakin persoonasta, joita adoptioporojen listalta löytyy:



Herra Näkkälä

"Isäporo. Ei tee töitä. Vetää talvet lonkkaa ruokapisteen tuntumassa. 

Herra Näkkälä osaa ottaa elämän juuri sopivan rennosti, turhia hötkyilemättä. Talvisin se vetää lonkkaa ruokapisteen tuntumassa, näkemättä tarpeetonta vaivaa arkensa suhteen. Kesäisinkin se majailee useimmiten lähellä kotia, hyvän räkkäsuojan äärellä.

Rykimäaikana syksyisin Herra Näkkälä ryhdistäytyy ja hoitelee kunnialla asiaan kuuluvat rykimähommansa. Reilun kuukauden ajan se elvistelee komeana ja vahvana metsän kuninkaana omaa parttiotaan tiukasti varjellen. Rykimän loputtua se palaa kipin kapin kotiin lepäämään.

Pari kuukautta vuodesta Herra Näkkälä on komea ja sarvekas hirvas, metsien uljas kuningas. Muun ajan se on ilmiselvä porojen Homer Simpson."



Juro

"Sympaattinen jääräpää, jonka opinpolku rekiporoksi oli työntäyteinen.

Juro on jääräpäinen, mutta sympaattinen nuori rekiporo. Luonteeseen viittaavan nimensä Juro sai jo ensimmäisenä talvenaan. Se on perusluonteeltaan aika kesy ja tuttavallinen, mutta erityisesti talutettuna kulkeminen vaati siltä huomattavasti tavanomaista enemmän opiskelua. Vasana pienikin narusta vetäminen sai Juron välittömästi joko pötkähtämään makuulle tai haraamaan kaikin voimin vastaan.


Juron koulutus kysyi pitkämielisyyttä, aikaa ja erityisesti tämän poropojan persoonaan perehtymistä. Lopputuloksena Jurosta kuoriutui kuitenkin kelpo rekiporo ja sen kouluttajista aimo annoksen osaavampia tekijöitä. Kun kouluttaja oppi ymmärtämään Juroa, oppi Juro rekitöihin. Se valmistautuu parhaillaan elämänsä ensimmäiseen työsesonkiin."


Aika velikultia!

Ja tässä ihan tuore kuva nuppopäisestä Pumbasta. Sanotaanko poroista nuppopää?

Porotilan juttuja on kiva käydä lukemassa ja avartamassa samalla tietoutta perinteisestä pohjoisen elinkeinosta. Mitä tarinoita ja mikä sanasto! 

Oma adoptioporo on ihana lahja vaikka äitienpäiväksi. Me äidithän usein toivotaan lahjaksi maailmanrauhaa tai vähintään kilttejä lapsia. Niihin verrattuna adoptioporo on kyllä paljon konkreettisempi vaihtoehto. Tai hanki poro ilahduttamaan kummipoikaa tai siskontyttöä tai pohjoisesta etelään muuttanutta tai ystävää maailmalla.  Hyvän mielen saa kaupan päälle, tuethan lappilaista elinkeinoa ja matkailua tänä vaikeana aikana.

Sitten kun päästään, mennään tervehtimään Pumbaa ihan paikan päälle!




Postauksen kuvat ja osa teksteistä on lainattu Reindeer Journey'n sivuilta. Postaus on toteutettu pro bono yhteistyönä, tila lahjoitti meille kuitenkin valitsemamme adoptioporon vuodeksi. Voit seurata näitä symppiksiä otuksia myös  instagramissa @reindeerjourney tai @reindeerjourneysuomi.



KINKKU-MAKARONISALAATTI

$
0
0

Pastasalaatit ei oo oikein mun juttu. Ne vois olla, koska pastastahan mä tykkään, mutta jotenkin vaan, en tiedä, ne on usein niin mitään sanomattomia ja mauttomia. Vaikka olenkin kova juhlia järjestämään ja poikkeuksetta niissä on jonkinlainen ruokatarjoilu, isommissa juhlissa noutopöytä (jos olisin hävyttömän rikas, tai edes normaalirikas, järjestäisin mielelläni kyllä sadan hengen juhlat pöytiintarjoiluna, mutta se ei nyt taida olla millään muotoa mahdollisuuksien rajoissakaan), en ole koskaan ikuna tainnut laittaa pastasalaattia pöytään.

Projektilistalla on kauan ollut itseni rakastuttaminen makaronisalaattiin. Moni niistä tykkää hirveästi, joten jotain niissä täytyy olla. Jotakin mitä en vain itse ole vielä löytänyt. 

Ennen etätöitä olin päättänyt myös kunnostautua työeväsrintamalla. Tosi turhautuneena ympäristöni työpaikkalounaisiin ja siihen, että noihin saa helposti upotettua viisikymppisen viikossa (Musiikkiopiston kahvilan lounaisiin en kyllästy ikinä. Alusta asti tehty maistuva keitto, kotitekoiset tuoreet sämpylät ja tee tai kahvi, 5.50€, sopiva 5 min kävelymatka ulkoilmassa). Kannattaisi kunnostautua edellispäivän kotiruuan tähteistä kootusta  eväsannoksesta, tehdä mukaan kunnon sandwichit (mähän voisin elää pelkällä leivällä) ja jotain rouskuteltavaa hedelmää ja kasvista tai tehdä vaikka vartavasten burritoja (niitä voi tehdä ison satsin, pakastaa annoksiin ja ottaa aamulla lounaaksi sopivasti sulava burrito mukaan),  rakentaa kippoon lisää vesi- nuudelikeittoja (jotain vihannesta ja protskua mukaan, ei pelkkää pussinuudelia), tehdä salaatti ja salaatista eritoten huomioida PASTAsalaatit. Ainakin mun keho huutaa hiilihydraattia!



Pastasalaatti on siis todellinen moniottelija. Se sopii evääksi, lounaaksi, illalliseksi, noutopöytään, arkeen ja juhlaan. Se on riittoisa ja ruokaisa elikkä täyttävä. Lisäksi se on aivan loputtomasti muunneltavissa ja resepti on yksinkertainen pasta + lisukkeet + kastike. Salaatin voi helposti koostaa juuri niistä aineksista, joita on tarjolla. Jos ei oo kinkkua, olisko tonnikalaa jne. Pastasalaatti ei ole kuitenkaan vihannesten suhteen mikään hävikkihautausmaa (ellei niitä sitten paahda uunissa uuten olomuotoon) siinä mielessä, että jo vähän nahistuneet vihannekset kannattaa mieluummin upottaa keittoihin ja kastikkeisiin ja käyttää pastasalaattiin tuoreita ja hyvälaatuisia, sellaisia, joita mieluusti pistelisit poskeen myös paljaaltaan.

Pastasalaatinrakentajan muistilista:


  • Varioi pastalaatuja. Eri muotoiset pastalaadut saavat saman perussalaatin näyttämään aina uudelta. Pikkupennet, simpukat ja perhospasta ovat esimerkiksi oikein mainioita salaattiin. Väreilläkin saa leikkiä. Ja jotakin hävyttömän retroa ja houkuttelevaa on myös tuossa ihan tavallisessa pienessä kyykkymakaronissa, eikö olekin. Anna mielikuvituksen lentää.
  • Koska pasta itsessään on niin pehmeää ja täyteläistä, vihannekset tuovat mukaan hyvää rouskua ja usein myös kaivattua särmää makuun, hapokkuutta ja raikkautta. Punasipuli, kevätsipuli tai purjo, eriväriset paprikat ja kurkku, tomaatit, parsa, parsakaali, kukkakaali, herneet, omena, maissi, varsiselleri. Miksei porkkana ja muutkin juurekset, halutessasi voit kevyesti ryöpätä niitä.
  • Proteiiniksi sopii ((kylmä)savu)kinkku, broileri, vähärasvainen jauheliha, tonnikala, savukalat ja kaikki pavut ja linssit.
  • Kapris, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, erilaiset chilit, suolakurkku ananas, yrtit, pähkinät ja siemenet, feta, sinihomejuusto, cheddar, savujuusto ja itseasiassa kaikki muutkin juustot ovat ihania maun täydentäjiä.
  • Yksi tärkeimmistä asioista on kastike. Ellei tärkein. Kylmä pasta itsessään ei maistu oikein miltään, joten kastikkeen tehtävänä on luoda koko salaatille oikeanlainen luonne. Kastike ja pasta saisivat kylpeä toisissaan mielellään jo yön yli ennen tarjoilua. Kastikkeen päätyylit taitavat olla kirkas  ja kermainen:
  •  Kirkas on öljypohjainen, johon tuodaan hapokkuus haluamallasi etikalla, sitruunalla tai limellä. Itse tykkään hurjan hapokkaista. Mausta kastike käyttäen suolaa, sokeria, (dijon)sinappia, yrttejä(myös kuivatut käyvät), valkosipulia jne. Muista hyödyntää esim fetapurkkien tai aurinkokuivattujen tomaattien öljyt, jos ne ovat hyviä. Ota äkkilähtö aasiaan ja mausta inkiväärillä, chilillä, valkosipulilla soijalla tai kalakastikkeella ja mirinillä.
  • Kermainen kastike perustetaan  kermaviiliin, majoneesiin, jugurttiin tai ranskankermaan  tai niiden yhdistelmiin. Kirkkaan kastikkeen tavoin sekin tarvitsee happoa ja mausteita, suolan ja sokeriripauksen  lisäksi sillekin sopii hyvin dijon  ja valkosipuli (puhun nyt pienistä määristä, toki valkosipulia voi valkosipuliin hullaantunut laittaa rankemmallakin kädellä. Itse kyllä pidän tuosta kohtuukäyttäjän roolista. Melkein kaikkeen, mutta useimmiten aina niin, ettei se koskaan nouse dominoimaan. Tuoreet yrtit ovat ihania myös kermaisissa kastikkeissa.
Mulla on kyllä yllättävän paljon sanomista makaronisalaatista ihmiseksi, joka niitä harvoin syö. Ja kun näitä tähän kirjoittelin, niin oikein inspiroiduin ja tuli monta toteuttamisideaa mieleen.

Tässä reseptini perus kinkku- makaronisalaattiin. Siitä tuli oikein hyvä ja herkullinen. Hyvät ainekset ja hyvä kastike. Jaksoin syödä useampana päivänä hyvällä halulla.Voi olla, että arvioidut määrät ovat vähän sinneppäin, koska en kirjoittanut näitä  tehdessäni muistiin. Herneitä saattoi olla koko pussillinenkin eli 200 g. Mutta tehkää niin kuin silmämääräisesti hyvältä näyttää. Kannattaa muistaa, että kun on paljon erilaisia aineksia, niin niistä tulee yhteensä yllättävän reilu määrä.



Kinkku-makaronisalaatti

5 dl keitettyä makaronia
1 pieni punasipuli hienonnettuna
100 g pakasteherneitä
150 g hyvää savukinkkua, (kuutioitua, rouhetta, suikaletta)
1 pieni maustekurkku kuutioituna
1/2 punainen paprika kuutioituna.
1 dl silputtua ruohosipulia

Se kastike:
1/2 dl majoneesia
1/2 dl maustamatonta jugurttia
1/2 dl valkoviinietikkaa
 2 tl (dijon)sinappia
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Sekoita salaatin ainekset toisiinsa. Sekoita kastikkeen ainekset. Sekoita kastike salaattiin.

Anna maustua ainakin muutamia tunteja, mieluummin yön yli.

Olipa helppoa!


RUOKAA KORONAN AIKAAN VII

$
0
0

Ruokaviikon maanantai-lounas meille aikuisille ei ollut huono. Valkoista saksalaista parsaa, joka on ihan oma herkkunsa ja vaatii vähän enemmän huomiota valmistuksessa kuorimisineen ja pitempänä kypsymisaikana. Mutta onhan se sitten kyllä hyvääkin. Hollandaise tuli tällä kertaa purkista (eikä tule toiste, ainakaan tältä brändiltä).
Olin myös tosi iloinen lasten puolesta, sillä heillä oli spagettia ja jauhelihakastiketta. Lapset olivat hiukan nihkeämpiä ja maistettuani huomasin, että se oli, noh, erilaista. 


MA 
lounas 
Koulusta spaghetti ja jauhelihakastike, aikuisille valkoinen parsa ja hollandaise.
kello 5 ruoka
No tämä! Mulla oli vähän kiirus joten laitoin IsoHoon grillaamaan makkaralajitelman. En oikein ehtinyt syömäänkään, joten tämä kuva mun lautasestakin on vähän villi. Tuossa taitaa olla Atrian leppäsavuinen raakachorizo ja Laidun Herefordin grillimakkara sekä pala jämerää lihaista uutuutta Atrialta, Wilhelm lankkua. Minä en oikeasti ole mikään grillimakkaran suuri ystävä ja kolme on jo vähän liikaa. Lankusta tykkäsin erityisesti.



Kaikenlaisia innovatiivisia juttuja etätapahtumien muodossa on ollut tarjolla. Minä en ole kyllä ehtinyt osallistua niihin kovinkaan. Yhtä kalakukkoliveä katselin kerran ja kukkienasettelua, mutta jälkimmäinen oli kyllä liian hidastempoista.

Juuri ennen vappua osallistuin Tony's Chocolate suklaan virtuaalilanseeraukseen. Nyt tätä  hyvin hyvin vastuullisesti tuotettua (pitkä tarina), hyvin camelboots tyyppistä suklaata saa myös Suomesta, K - ryhmästä ainakin. Suklaahan on hollantilainen ja maassaan markkinajohtaja, eli ei mikään turha suklaa. Urho15v. suklaan hyvin tiesi Hollannista ja olin melkein vihainen, miksei ollut mulle kertonut. Vaaleanpunainen kevään uutuus on vadelma-valkosuklaa-poksukaramelli. Saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta oli hyvää. Niin hyvää, että söin toisen levynvähä niin kuin yksinään, mistä seurasi lähes perheriita.



Suklaata ja virtuaalitapahtumia oli  tarjolla maanantai-iltanakin. 

Pääsin kerrankin osallistumaan MG- Klubin (molekyyligastronomia) tapaamiseen. Tällä kertaa arvioimme miten erilainen musiikki vaikuttaa suklaan makuun. Tässä sai siis luvan perästä vedellä överit Suomen (ja minulle tietysti samalla maaailman) parasta suklaata eli Fazerin sinistä.


TI
lounas
Kanakeitto ja omena koulusta. Taisin skipata lounaan itse. Se on aina hyvin, hyvin huono idea.
Kello 5:n ruoka
Iskän lempparia eli spaghetti carbonaraa. Keltuaisilla, ei kermalla. Ei kuvia.



KE 
lounas
Koulusta keitetyt perunat ja todella hyvänmakuiset jauhelihapihvit, joita 3 kpl! Tuhti annos. Lisäksi riisifrutti.
Viiden ruoka
Hiljan ruuanlaitto: Hilja otti toisinnon ja teki jauhelihatacoja.

TO
lounas
Koululaisille pinaattikeitto ja banaani. Nyt täytyy kyllä sanoa, että oli paksua ja suolaista, eli ei aivan herkkukeittoa. Ajattelin heti, että pitääpä tehdä kohta itse, koska pinaattikeittohan on hyvää. En näköjään onnistunut ottamaan kuvaakaan.
Viiden ruoka
Urhon treenitauon loputtua meillä on vähän nämä ajat ja ruokailut mennet sekaisin. Urhon pitää syödä jo kolmelta ja mä en ehdi välttämättä tehdä ruokaa siihen mennessä. Ja sitten jos kouluruoka ei oo maistunut, on maitotytölläkin nälkä, niin kuin tänään.
Kuumensin nopeasti siis Lidlin kana-chorizo tuoreraviolit ja niille tomaattikastikkeen. Olin jo laittanut hyvissä ajoin palapaistin hautumaan ja tein sille sitten muusin vielä viideltä. IsoHoo tykkäsi ja Urho söi sitä vielä treenien jälkeen, mutta vaikka liha olikin mureaa, ei luvannut syödä uudestaan, koska olin keksinyt laittaa sinne kokonaisia roseepippureita.


PE
lounas
Koululaisille lohikiusaus. Minä kumosin lautaselle jotkut salaatin jämät, Atrian Vuolu savupossua, paistoin uudestaan maanantaisia punaisia paahdettuja perunoita ja kananmunan. Kyllä vain ihmisen kannattaa syödä lounas.


Iltaruoka
Mitähän se poikaraukka söikään ennen treenejä? Oliko se tämä päivä kun paistoin sille  pakastimeen tekemäni lehtipihvin kanan jauhelihasta? Varmaan, koska eilen tein muusia ja tarjosin pihviä sen kanssa, kun ei se palapaisti laskenut.

Ratsastusvalkasta tultuani pistin hulinaksi ja leivoin kaksi pellillistä pitsaa. Koska perjantai. Täytteet tuli sen mukaan mitä jääkaapissa oli.  Toisesta pitsasta tuli varsinainen Meat Lovers Supreme. Tacojauhelihan loput, pepperonin loput ja Vuolu savukinkku sekä vihreä paprika. 



Toisen tein ihan itseäni ajatellen. Anjovis, punasipuli, oliivi, kapris, valkosipuli. Kysyin Urholta, että onko ihanaa kun äiti tekee kotona ravintolatasoista pitsaa. 

Tuli aika lakonisesti murkkuäänellä:"No ei tää kyl oo."

Mun mielestä oli kyllä hyvä. Teen nykyään todella ohutta pohjaa ja paistan korkeassa lämpötilassa, vähäkin paksumpi pohja, niin se ei kypsy. 


LA
Pitkään olen haaveillut lohiburgereista. Pilkoin lohta pienemmäsi veitsellä, lisäsin mausteet, ruohosipulia, kaprista ja munan. Pyöritin pankojauhossa ja paistoin. Tykötarpeeksi avokadotahnaa, salaattia, retiisiä, mummon kurkkuja.

Lohipihvit olivat hyviä. Mutta jotakin jäin kaipaamaan. Tavallinen purilaissämpylä oli kalapihville jotenkin liian mauton ja höttöinen ja toisenlainen leipä olisi voinut olla avain onneen. Ehkä pyöreä rukiinen reissari. 



SU
Äitienpäivä
Sain kutsun valmiiseen aamiaispöytään ja lehtietuoikeuden.



Millään en meinannut antaa periksi kun Maitotyttö kinui, että saisko cokiksen aamiaiseksi, kunnes tajusin, että hän tarkoitti voisinko MINÄ hakea sen hänelle, meillä kun on cokikset varastossa. No siellä oli hieno lahja äidille, perus 3-vaihteinen polkupyörä syksyllä kadonneen tilalle. Maitotytöltä sain myös itse maalatun sydäntaulun ja kouluohjeiden mukaan tehdyn kännykkäkotelon (sori ei kuvaa, kun en nyt muista minne sen panin), sain sen kyllä jo pari viikkoa sitten, hyvissä ajoin. Tyttö pyyteli siihen jotain trikoota materiaaliksi ja annoinkin vanhan tunikan (joka oli laitettu sivuun, että siitä voisi tehdä niitä barbin vaatteita). Kotelo oli näppärästi tehty liimaamalla saumat ja kääntämällä sitten nurinpäin, joten se oli oikein siistin näköinen. Kaulanauha oli leikattu avainnauhasta ja vaaleansininen kännykkäpussi oli koristeltu mustin palloin. Ne oli leikattu mun uusista leggareista.




Omalle äitilleni valmistin mansikkapiirakan Urhon toimiessa mansikkavastaavana. Tiedän, että äitini rakastaa mansikkatartaletteja, sellaisia, joita Sveitsissä söi. Niissä on keveä muropohja, jokin creme mansikoiden päällä ja ihana kiille. Tätä lähdin hakemaan, mutta ei tämä vieläkään ole aivan se oikea ohje. Urho toimi mansikkavastaavana, paloitteli ja asetteli mansikat mumman mansikkatorttuun.

Mummolassa saimme sitten vielä papan grillaamaa kanaa tykötarpeineen ja siskon tekemää sitruunamarenkipiirasta.

Illalla pyöräytin vielä pizzan, perjantailta  jäi nimittäin yksi pala taikinaa odottamaan jääkaappiin. 48h pohja siis. Päälle kinkku aurajuusto ja vihreä paprika. Oli kuulemma niin hyvää. Siitä en mitään tiedä, koska jätin kännykkäviestillä paisto-ohjeet ja painoin itse talliterapiaan. 


Mitä jäi käteen tästä koronaviikosta?
Kouluruuista suosikkeja olivat kanakeitto ja jauhelihapihvit. Minä skippasin turhan monta lounasta. Kalaakin syötiin vähän ja kasvisruokaa vähän. 

Vähän ehkä koronaväsymystä havaittavissa ilmassa siis. Taisin luvata kertoa kaappien siivoilusta, mutta en nyt jaksa. Olen niitä kyllä siivoillutkin, ainoastaan pakastin tuntuu pullistelevan päivästä toiseen (kiitos reko-ostot ja leipomomyymälästä tehdyt edulliset suurostot), ettei tartte jatkuvasti hakea sitä leipää kaupasta. 

Juurileipää en ole leiponut tälläkään viikolla.

NYT OTTI OHRAPIRTELÖ!

$
0
0

Niinhän sitä sanotaan, eikös? Vai oliko se ohraleipä? Mutta anyways, minä ainakin otan ohrapirtelön vastedes aina kun siihen on mahdollisuus. Ja nyt puhun oikeasti ohraPIRTELÖSTÄ, en muista lasissa kuohuvista olusista.

Maistoin ohrapirtelöä tai beer shakea eka kerran melkein kaksi vuotta sitten. Olin projektissa, jossa meillä oli kumppanin Uumajan yliopiston ravintolakoulu, kolmen vuoden aikana tuli tehtyä aika monta työmatkaa sinne. Uumaja on erittäin mukava kaupunki ja kun projektikin liittyi ruokaan, niin tuli syötyä myös kivoissa paikoissa, kun se oli kaikille tärkeää.

Meidän vakihotellin U&Me, vieressä oli heti erittäin kiva Tapas Bar Deli, jonka keittiömestari on Espanjasta kotoisin. Yksi meistä, Sandra on opiskellut Uumajassa ja hän osasi menusta suositella Beer shake´n jälkkäriksi. Ja olipas se hyvää. 


Tässä oma versio kaikessa yksinkertaisuudessaan. Olueksi sopii hyvin tumma stout. Tällä kertaa kaupan hyllyltä tarttui mukaan virolainen. Kävi niin kun Oil of Ulay´n kanssa (muistatteko?).


Beer shake eli ohrapirtelö
2 annosta
1 pullo stout-olutta
n. 7 dl vaniljajäätelöä
ripsaus kaakota pintaan...

Kaada jäätelö ja olut blenderiin ja aja pirtelöksi. Hyvältä suhteelta vaikutti 1 osa olutta, kaksi jäätelöä, mutta voit toki testata muitakin suhteita.

On kyllä hyvää. IsoHoo tykkäsi oikein erityisesti. Ainut miinus puoli oli, että tasapuolisuuden nimissä tämän jälkeen täytyy perheen alaikäisille valmistaa suklaapirtelöt.

Tai mikä miinus se ny on? Vähä vaan viittimistä!


RUOKAA KOIRONAN AIKAAN VIII

$
0
0

Välillä tuntuu, että pää pehmenee. Kuvan ruuastakin unohtui yksi todella tärkeä elementti.

Silti joka päivä syötiin myös viikolla 20, paremmin tai huonommin. Lasten koulu alkoi torstaina ja jotenkin se tuntui suurelta helpotukselta. Eihän nuo lapset nyt varsinaisesti enää häiriköi tätä etätyöskentelyä, mutta heidän etäkoulunsa vahtiminen ja tsemppaus on ollu kyllä suuri tehtävä ainakin meillä. Ei jotenkin pysty keskittymään omaan työhönsä, kun koko ajan pitää miettiä saako ne nyt juttunsa tehtyä.

Helppoja lauseita etäkoulukäyttöön:
  • Joo, joo = Äiti, sä häiritset mun pelaamista
  • Mulla on teams kesken! = chättään kavereiden kanssa
  • Kyllä mä tiedän mitä mun pitää tehdä = täytetään työkirjaa hulluna arvosanojen antoa edeltävän päivän iltana
  • Se opettaja ei osaa etäopettaa = opettaja uskaltaa kysyä tehtävien perään
  • Mulla alkaa just liikan etätunti! = makaa bokserit päällä peiton alla
  • Sä et tajuu mitään! = Aiti, mä rakastan sua! (tai näin olen tulkinnut)



MA
lounas 
Son muusi ja olisko tuo sitruunakalaa koululaisille.
Kello kolmen ruoka
Lammasragu tai bolognese karitsasta
Mitähän mä oon pihtaillu tämän spaghetti bolognesen kanssa? Se on kuitenkin meidän kaikkien takuuvarma suosikki. Nyt mulla oli pakkasessa karitsanjauhelihaa, joten ensimmäistä kerta tein siitä. Ja voi jeevana kun oli hyvää! Niin täyteläiset maut, avasin oikein punaviinipullonkin tätä varten. Maustamaan lammasraguuta, siis, nyt huomaan, että en ole juonut (muistaakseni) ainuttakaan lasia viiniä koko korona-aikana, yhden oluen olen ottanut, ja olutpirtelön ja yhden viime kesästä asti jääkaapissa olleen siiderin. Pitäiskö tästä mun alkoholinkäytöstä jo huolestua?



Illalla paistoin vanhasta maidosta vielä upouudella pannulla lättyjä.




TI
lounas
Kasviskeitto
Tiistain kouluruokakuva ei näytä hirveän houkuttelevalta. Se on ehkä jonkun sortin kasviskeitto? Ainakin paksua. Minä kuittasin lounaan parilla hyvin päällystetyllä ruisleivällä.
Kello kolmen ruoka
Lammasragu uudelleen
Syötiin uudelleen eilistä lammasraguuta hyvällä halulla. Urkin treenien takia kaikki ruoka oli näin aikaisin,  mutta syötiin kaikki  kun nälkä oli jo kaikilla. 
Otin iltapalaksi sulamaan tekemiäni uunilihapiirakoita.



KE
lounas 
Perunat ja kastike
Mun ruuantunnistustaidot heikkenee heikkenemistään. Olisko kyseessä keitetyt perunat (no niistä olen varma) ja kanan jauhelihakastike? Koko noutoruoka-ajan odottelin pinaattilättyjä jauhelihakastikkeella tai hernekeittoa, joita en kumpaakaan uskaltanut tehdä kun ajattelin, että koulusta tulee kohta samaa. Ei niitä kumpaakaan sitten tullut ikinä. 
Illallinen
Katkarapuja kahdella tapaa ja riisiä
Urho ei ollut panostanut ruoanlaittovuoronsa suunnitteluun ollenkaan. Mutta onneksi äiti oli. Urho valmistikin meille todella hyvän aterian. Olin ostanut Lidlin pakkasesta katkaravut piri piri  ja valkosipulipersilja. Urho keitti lisukkeeksi riisin, pisti uuniin ciabattan ja kypsensi nuo rapupakasteet (ravut olivat raakoja, kuorittuja). Minä tein kylkeen vielä salaatin. Kyllä olikin hyvää.

Illalla oli vielä tarjolla kuvausherkkuja. On niin ihanaa kun kuvausaikaa on myöhäiseen iltaan!




TO
lounas
Toast skagen
Sain lapset kouluun ja tein meille aikuisille luxuslounaan korvaamaan kaikki edellisten päivien jämät ja lounaan kuittaukset. Vaikka tämäkin jäi kyllä edellisen illan kuvausherkuista. Lisäsin mukaan vähän keitettyä kananmunaa massaan, että sain kummallekkin kaksi leipää. Ei kun hitsi, teinköhän mä nämä vaan ittelleni? IsoHoo söi illalla näitä, mutta söikö enää tänään?

Pää pehmenee...

Kello viiden ruoka
Välimäen Teresan herkkupelti
Tämän Teresan tekaiseman somereseptin arvelin hyväksi ruuaksi Hiljan ruuanlaittovuorolle. Ja niinhän se olikin. Varsinkin pekonin asettelu ja munan rikkominen. Mulla oli myös pieniä ruotsalaisia uusiaperunoita keitettynä reseptikuvauksista ja ne Hilja littasi pellille. Minä pilkoin parsakaalia ja porkkanaa ja nostelin muutaman parsan siihen vielä ja vähän öljyä ja suolaa päälle. Tämä on ihanan nerokas resepti, helposti hyvää 20 minuutissa (200 astetta)! 
Mutta unohdettiin sitten se ihanin loppusilaus (joka korvaa suolankin). Päälle olis pitänyt ripotella fetaa, olin sitä ostanutkin.

Pää pehmenee.

Illalla Hilja kävi tädin kanssa Mäkkärillä ja sitten vedeltiin reseptikuvauksiin tekemäni mansikkaraparperipavlova parempiin suihin, osa lähetettiin mummalle ja papalle.


PE
Lounas
Tein itselleni ihanan salaatin, jossa oli paljon marinoituja tomaatteja, mozzarellaa, vihreää parsaa ja vierellä mun herkkua, possua tonnatokastikkeella. Nämä olivat tämän viikon iltatöiden, eli reseptikuvausten satoa kaikki.
Iltaruoka
Chicken wings ja sinihomejuustodippi
Perjantai-ilta. Kuka syö muusia ja jauhelihakastiketta tai nakkikeittoa? No ei kukaan. Eikä mekään. Heitin Hornetit ja hunajamarinoidut wingsit uuniin, tein oikeasta sinihomejuustosta ja kermaviilistä dipin, pilkoin varsiselleriä, kurkkua ja porkkanaa ja tarjosin loput marinoiduista kirsikkatomaateista.

Tuli ihan perjantaifiilis.

Harkoista tulevalla tein vielä jauhelihaburritoja ja laitoin osan pakkaseen pahan päivän varalle.


LA
aamiainen
Paistoin aamulla (no, kymmeneltä...) väelle munia ja pekonia. Omani löysivät kinkun ja ja chilicheddarin kanssa leipien päälle.

Hienossa säässä olin Meimin ja Siskon kanssa pitkällä lenkillä (juoksukoulua takana jo kolme viikkoa, eli 1/4. We can do it!)


Lauantairuoka
Savulohta
Haettiin kaupasta lohifilee ja mummolasta sähkösavustin. Helpompaa herkkua ei olekaan.
Pikkuisia rosamundia puolitettuna uunissa, parsaa ja viiriäisen munia wanna be-uppomunina (Viiriäisen munia on tosi vaikea rikkoa niin, että säilyvät ehjinä. Veitsellä napautin, niin hups, aina meni veitsi koko munan läpi)


Ja sitten oli vielä tämä maailman ihanin kaalisalaatti:

  • ohueksi suikaloitua varhaiskaalta
  • murusteltua pekonia
  • kermaviiliä
  • sinihomejuustoa
Ja tämä on niin jumalaisen hyvää. Ei ehkä laikkein kevyin salaatti, mutta niin hyvä. Voitte arvata, että kastike tuli eilisen kanadipistä ja pekoninjämät aamiaiselta.



Su
Ei kuvia. Vähän epäonnistunut ruokapäivä. 
Heräsin kahdeksalta, söin ja kävin ratsastamassa, olin puoliltapäivin kotona, jolloin oli tarkoitus lähteä Paukanevan pitkospuille makkaran ja lätynpaistoon ja keväisen luonnon ihailuun koko perheen voimin.

Suunitteleppa sinä pikku äiti ihan issekseen jotakin kivaa tekemistä koko perheen voimin niin KETÄÄN EI KIINNOSTA.

Olin niin vihainen ja pettynyt, että lähdin Paukanevalle sitten siskon ja koiran kanssa ilman eväitä. Mennessä jo laitoin sitten viestiä kotiin, että syökää näläkäänne kaupan eineshampurilaisia kun tiesin, että ruuan kerkiän laittaa vatsa viiden jälkeen. 

Sitten huomasin siellä pitkospuilla, että ittekkin oon jo ollu viis tuntia aamiaisen voimin ja sentään ratsastanut ja nyt siellä suolla tarpomassa (no, on siellä koko ajan ne pitkospuut, mutta tuo kuulostaa kyllä huomavasti paremmalta tarinalta), alkoi vähän heikottaa. Natasisko antoi ensiavuksi myslipatukkaa ja jotain pussismoothieta.

Kotona olin sen verran leppynyt, että sain grillin tulille. Mulla oli pekoni-aurajuusto-herkkusieniä, maksapekonivartaita ja sulamaan ottamaani naudan sisukkaa 500 g ja tein vielä uuniin sellaiset öljyiset valkosipuliperunat ja vanhoja siipiä torstailta lämmittelin. Kaikki paloi tai tuli liian kuivaa.

Parhaani yritin. Kai.

Pää pehmenee



PARAS IKINÄ SAVULOHIKEITTO

$
0
0


Väitän, että paras ikinä lohikeitto, tai paras ikinä mikä tahansa ruoka, ei ole välttämättä kiinni reseptistä.

Kyllä, kyllä, hyvä resepti ohjaa ja tukee epävarmuuden hetkellä ja auttaa taatusti lopputuloksen onnistumisessa, mutta kun tiedät syöneesi parasta ikinä -lohikeittoa, tai mitä tahansa muuta supersuperherkullista on kyse kyllä monen muunkin palasen napsahtamisesta kohdalleen. Nälän laatu, seura, miljöö, onnistumisen tunne, raaka-aineiden laatu tai vaikka tyytyväisyys siihen, että on keksinyt jalostaa jääkaapin sisällöstä, jotain, mitä ei edes olllut suunnitelmissa.

Mun ruuanlaiton kaksi tärkeintä ohjenuoraa on rakkaus ja rohkeus. Rakasta sitä, mitä teet, käsittele raaka-aineita rakkaudella ja rakasta heitä joille ruokaa teet. 
Ole rohkea. Maista, kokeile, muuntele, sovella. Jos sulla sattuu olemaan kukkakaalia, niin laita siihen keittoon sitä kukkakaalia, äläkä ala itkemään reseptissä pyydetyn purjon perään. Tee erilainen.

Etätyön lomassa lounaaksi tehty  lämminsavulohikeitto maistui yllättäin ihan parhaalta ikinä. Viikonlopun savustuksesta oli jäänyt pala lohta, oli tietenkin perunaa ja porkkanaa ja sitä kukkakaaliakin ja olisi ollut jopa sitä purjoa, mutta koska meillä asuu mielensäpahoittaja, joka ei tykkää minkäänlaisista keittosipuleista (voi miten minä rakastaisinkaan maitopohjaisessa keitossa sipulinpalasia...) tyydyin laittamaan soppaan sipulijauhetta. Oli pieni pala aurajuustoa, kermapurkkia en viitsinyt avata vaan lurautin mukaan täysmaitoa.

Täydellinen on näin helppoa. 

Mutta tee rohkeasti toisenlainen, jos haluat. Saattaa tulla parasta ikinä.


LÄMMINSAVULOHIKEITTO
4:lle
4- 6 perunaa 
2 porkkanaa
kourallinen kukkakaalin kukintoja
kala- tai kasvisliemikuutio
1 rkl sipulijauhetta (tai pieni oikea sipuli tai pala purjoa)
vettä
n. 300 g lämminsavulohta
50 g aurajuustoa (ei pakollinen)
2 dl maitoa 
valkopippuria
suolaa
tilliä reilusti

Kuori ja lohko perunat ja laita kattilaan kiehuvaan veteen(ehlä n. 5 dl vettä). Kuori (jos porkkana vaatii kuorimista) ja leikkaa porkkanat lanteiksi, lissää kattilaan ja lopuksi lisää sinne myös kukkakaalit. Mikäli käytä sipulia, suikaloi se ja lisää perunan kanssa. (Oikein viitseliäs kuullottaisi kaikkia edellisiä hiukan voissa, mutta en alkanut moiseen mahottomuuten.) Lisää liemikuutio ja tarkista, että vettä on sopivasti, eli niin, että kasvikset reilusti peittyvät.

Kun perunat ovat napakan kypsiä lisää paloiteltu lämminsavulohi, aurajuusto muruina ja maito (minulla oli sopivasti täysmaitoa). Kuumenna keitto kuumaksi.

Tarkista maku ja mausta valkopippurilla ja suolalla. Lisää mukaan silputtu tilli.


Sillä hetkellä, höyryävän kuumana lautasellani, voilla ja kurkulla päällystetyn ruileivän kanssa, paras lohikeitto ikinä. 

PIENEN PORUKAN JUHLAT

$
0
0


Koronakevät muutti monet, monet juhlasuunnitelmat tänä vuonna. Itse olen onnekas, Urhon rippipjuhlat vietettiin viime kesänä, eikä muita isompia juhlia ole näköpiirissä normaalia syntymäpäivätoimintaa enemmän.

Tykkään järjestää ja olla mukana järjestämässä juhlia. Hetki on aina ainutkertainen, sekä sankarille, että kutsutuille vieraille. Muistan yhä omine rippijuhlieni tunnelman ja sen kuinka maailman tärkeimmät juuri silloin olivat omat ylioppilasjuhlani tai häittemme suunnittelun. Juhlia on monenlaisia, pääasia, että ne kuvastavat juhlakalun toiveita. Paljon on traditioita, vaikka yo-lakitus koululla tai konfirmaatio kirkossa, jotka kuuluu "pakettiin", mutta paljon on myös sellaisia asioita ja yksituiskohtia, jonka avulla juhlista tulee juuri sinun näköisesi.



Minä olen vähän suurien juhlien ihminen. 100 vierasta menee isossa suvussa (ja laajassa sydämessä?)  rikki tuosta nuavvaan. Jotenkin nautin siitä maharottomuudesta ja siitä haasteesta, että saa juhlat onnistumaan. Mutt aivan yhtä tärkeät ovat pienet, intiimit juhlat lähipiirin kesken. Jokainen valitkoon juhlansa ja tehköön niistä juuri sen kokoiset kuin hyvältä tuntuu.

Paitsi nyt. Jokin ulkopuolinen rajoittaa toimintaamme ja suunnitelmiamme vahvasti. Ainoa lohtu kevään ylioppilaille (ja muille valmistuneille), lienee, että joka ikinen on samassa tilanteessa. Kaikki retket ja matkat ja juhlallisuudet on muutettu, eikä perinteisenä lakkiaispäivänä ole  annettu mahdollisuutta avata juhlapaikan ovia kaikille. Se on vaan käsittämätöntä. 

Entä kesän hääparit? En pysty edes kuvittelemaan tuntoja ja tuntemuksia. Rippileirit ja nuoret. Kaikki isot, kauan suunnitellut tasavuotissynttärit, hautajaiset...

Mutta tässä tilanteessa me olemme, eikä tarkoitus ollut lietsoa epätoivon mielialaa. Juhlat vuonna 2020 tullaan muistamaan aina ainutkertaisina ja spesiaaleina koronavuoden juhlina. Juhlien luonne ei muuta saavutusten ja merkkipaalunjen ainutkertaisuutta tai vähennä rakkauden määrää. Nyt täytyy heittää paskaviittaharteilta ja ottaa tilanteesta irti kaikki mahdollinen.


Koska vierasmäärät  ovat rajoitetut, voi hyvillä mielin panostaa kokonaiseen ja tyylikkääseen juhla-ateriaan koko väelle voileipäkakkujen ja pikkuleipien sijaan. Kerrankin kattaa jokaiselle istumapaikka pöydän ääreen, panostaa kattaukseen ja kukkiin. Saada jokainen vieras tuntemaan olonsa erityisen tervetulleeksi.

Ruuan voi kattaa myös noutopöytään, jos sillä lailla on helpompi levittäytyä istumaan turvavälit huomioiden.

Minä olen aina panostanut kaikissa järjestämissäni juhlissa ruokatarjoilun nimiin, oli se sitten keitto, kokonainen palvattu sika, kylmä buffetpöytä tai jokin näiden sekoituksista. Erilaista niksiä ja juttua on tullut opeteltua kantapään kautta ja ruokalistalle on noussut monta kestosuosikkia, joiden ympärille useimmiten tarjoiluni perustuvat.


Juhlamenu, joka sopii niin pienemmälle porukalle, mutta on laajennettavissa vaikka sadan hengen noutopöydäksi voi olla vaikka tällainen.

Juhlamenu

Vihreä salaatti
Toast skagen
Marinoitu kirsikkatomaatti- ja mozzarellasalaatti 
Paahdettu parsa ja aioli
Marinoidut uudet perunat
Possu Tonnato
xxx
Juustoja, keksejä, hilloa ja pähkinöitä
xxx
Mansikka-raparperi Pavlova



Omasta mielestäni tämä menu on loistava. Keveä mutta runsas. Ohjeet ruokiin löytyvät tänään Lännen Median sanomalehdistä.

Salaattina käytän nykyään aina pelkkää vihreää vihersalaattia, useita lajeja, vähän kuivattua karpaloa, ehkä pähkinää tai siemensekoitusta ja kastikkeeksi vadelmavinaigrette.

Possu tonnato, voi olla myös kanasta tai kalkkunasta tai kasvisversio jopa paprikasta, kuten Urhon rippijulissa. Toast skagen on juuri sellaista näpertelyä, jota tekee pienelle porukalle vielä, isommassa pöytäseuruessa massan voi tarjota kulhosta ja leivät tai ruisnapit tai patonginsiivut erikseen. Marinoituja uusia perunoita löytyy aina kesän juhlista.

Tähän  menuuseen sopii hyvin lisättäväksi myös savukala (tai graavi) ja meidän pöydästä löytyy kyllä aina myös hirven routapaistia.

Jokainen tuntee väkensä ja heidän ruokavalionsa parhaiten ja voit miettiä minkätyyppistä ruokaa laitat eniten tarjolle. Tässä ikään kuin "yleismenu". Laktoosittomuus ja gluteenittomuus eivät tänä päivänä tuota ongelmia ja mielelläni rakennan koko menun, niin, että kaikki sopii kaikille ainakin ruuan osalta.


Juustotarjoilu on aina menestys. Muista rajoittaa valikoima vaan kolmeen, oikeasti enempää et tarvitse. Tai pelkkä briekiekko koristeltuna hedelmin ja pähinöin ja ja hunajavirralla on upea.

Kaiken kruunaa tietysti jälkiruoka. pavlovaa suosittelen aina kaikkiin juhliin. (Gluteenittomat!) pohjat saa valmistettua helposti etukäteen, maultaan se on keveä ja raikas ja ulkonäöltään aina kaunis vaikka periatteessa vain paiskit marjat pohjan kerma-rahka seoksen päälle, jotain vihreää tai kukkia ja lopuksi tomusokeri.

Suosittu nykyään on myös kakkubuffa... koska tiedän...ei sitä vain pysty valita. Juustokakku, suklaakakku, perinteinen täytekakku (ja se Pavlova ja se on siinä. Yksi lajia pikkuleipiä ja ehkä kotijuusto (paisti jos on jo juustotarjotin).

Älä unohda juhlavia juomia, samppanjaa, kuohuviiniä, lehtikuohua, raparperi- tai vadelmasimaa tai mehua...

Ooo... ollapa juhlat joita suunnitella.
Jos haluat vinkkiä, ihan mihin juhla-asiaan tahansa: Kysy, mä kyllä vastaan ja mielipiteitä riittää.

Mutta muista, että ne on sun juhlat, eikä kenenkään muun!

Ihania ja ikimuistoisia juhlia rakkaiden parissa!



MIKÄ HERKKU, OSTERIVINOKAS

$
0
0

Tein niin herkullista pastaa osterivinokkaista, että oksat pois. Juuri sellaista yksinkertaista, vain muutama raaka-aine, mutta silti lähtee jalat alta kun on niin hyvää.

Kaikki lähtee tietysti ensiluokkaisesta raaka-aineista. Tykkään todella paljon sienistä ja vaikkei minulla olekaan mitään koordinaatit piilossa pidettävää kantarellipaikkaa, niin käytän ja kerään ilolla niitä mitä löydän, suppilovahveroita, rouskuja ja kehnäsieniä. Nyt tänä keväänä on kantautunut huhuja, että huhtasientä olisi taas ja siihen olisi ihana törmätä. Sen sukulainen (morel ja false morel englanniksi) korvasieni olisi meilläpäin ehkä viikon päästä kuosissa, kertoo luotettava korvasienitahoni Soinista. Toivon pääseväni itse noukkimaan niitäkin.



Kun suomalaiset metsäsienet ovat niin hurmaavan aromikkaita, en ihan kauhean usein osta kaupasta sieniä. Paistetut ja grillatut herkkusienet ovat kyllä itse asiassa myös hirveän herkullisia, että niitä tulee ostettua silloin tällöin. Purkkiherkkusienten osto on kärsinyt meillä inflaation. Joskus niitä oli aina, mutta nykyään ei yleensä ollenkaan ruokakomerossani, jossa saattaa olla kyllä 4 pakkausta perunajauhoa, tai kolme purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja. Olen nimittäin pantrynä suhteen hyvin varusteltu, korona tai ei.

Viime viikolla luin sanomalehdestä jälleen kerran yhden koronatarinan. Österhankmolainen Gourmet- sienien kasvattamo Näckrosgården kertoi kuinka yhtäkkiä vuorokaudessa heidän sientensä menekki romahti, he nimittäin kasvattivat
sieniä nimenomaan suoramyyntinä ravintoloille.

Olikohan seuraavana päivänä, kun luin, että he tarjoavat sieniään nyt myös rekossa, perjantain jakoon oli tarjolla 4 kilon laatikkoa kuningasvinokasta ja 30 kilon laatikkoa osterivinokasta. Kuningasvinokas tilaukseen en ehtinyt mutta osterivinokalaatikon sain.


Ja voi mitä sieniä! Kotona kurkistin laatikkoon, mitä kaunottaria! Puhtaita komeita silkinhohtavan harmaanruskeita, isoja kämmenen kokoisia lakkeja ja pienempiä ryppäissä. Nämä sienet poimitaan käsin ja ilman mitään ylimääräisiä aineita, eivätkä ne kasva mullassa, joten ne ovat heti käyttövalmiita. Tälläisia kaunottaria ei ole koskaan tarjolla meidän kaupassa, jos siellä joskus on osterivinokkaita ollut.

Sieni on siis kaunis, kuiva, hyvin miedosti tuoksuva. Paistettaessa sen lakista tulee lihaisa, vieläkin mieto mutta hurmaavan makuinen mietoisuudessaankin. Mauton se ei ole missään tapauksessa, vaan hienovarainen. Olen ymmärtänyt, että tuo nimi tulee hiukan osteria muistuttavasta ulkonäöstä, mutta kun leikkasin sienet reiluiksi suupaloiksi ja paistoin voissa, suolasin ja pippuroin, minulle tuli varsinkin lanteiksi leikkaamistani jaloista ihan kampasimpukkafiilis, niin maultaan kuin purutuntumaltaankin. Ja tehän tiedätte millaista herkkua on kampasimpukka! Ohjaako tuo nimi alitajuisesti merellisiin fiiliksiin, mutta tällainen elämys minulle tuli vahvasti.

Sienet olisi voinut vaan paistaa koko kilon ja pistellä poskeensa sellaisenaan. En halunnut käyttää heti kaikkea, joten tein sienispaghetin. Huomenna paistan loput kuhan kaveriksi.



Osterivinokkaat spaghetin kera
nippa nappa 3:lle
400 g tuoreita osterivinokkaita
voita 
suolaa
pippuria
1 valkosipulinkynsi
3 kevätsipulia
210 g spaghettia 
tuoretta lehtipersiljaa
tarjoiluun parmesaania

Leikkaa sienet reiluiksi suupaloiksi. Koska jalat voivat olla sitkaampia, ne kannattaa siivuttaa pienemmiksi. (Kiekot toimivat hyvin, tuli se kampasimpukkafiilis).

Laita pari ruokalusikallista voita pannulle ja kun voi alkaa sihistä ja suhista heitä sienet mukaan ja paistele rauhassa niihin kaunis väri. Keskilämpö riittää. Tämä sieni saa kypsyä hetken. Lisää voita jos siltä tuntuu.

Raasta puolikypsien sienten pinnalle muhkea valkosipulinkynsi. Hienonna kevätsipuli varsineen päivineen ja lisää se joukkoon viime minuuteilla ja mausta lopuksi mustapippurilla ja suolalla.

Pasta kannattaa keittää suolavedessä sienten paistuessa. Valuta se ja lisää sinnekin mukaan vähän voita. Kumoa pannullinen sieniä päälle ja hienonnettu lehtipersilja pintaan.

Lisäksi parmesania.



Hitsi miten hyvää! Jos saatte käsiinne näitä kaunottaria, niin nauttikaa!










Viewing all 934 articles
Browse latest View live