Quantcast
Channel: Kaikki äitini reseptit
Viewing all 934 articles
Browse latest View live
↧

Kimchi Bokkeumbap

October 22, 2013, 1:17 pm
$
0
0

Ja mitäpä tapahtui sille Bo ssämeistä ylijääneelle pikakimchille? Sillä toisin kuin fermentoitunut esikuvansa, pikakimchiä tuskin kannattaa jättää fermentoitumaan.

Lopusta tehtiin tietysti Kimchi Bokkeumbapia, tuota korealaisten ikiomaa kotoista lohturuokaa, Korean ehdokasta paistetun riisin laajalle kisakentälle. Huokeaa, nopeatekoista, pirun tulista. Juu ja sitten tosi muunneltavaa myös. Tee kasvisversiona ujuttamalla mieleiset kasvikset sekaan, tai ota mukaan kanaa, possua, tonnikalaa, nautaa. Milloin se tietenkin poistuu kasvisaterian genrestä.

Roolituksen pääosasta vastaavat kuitenkin kimchi ja kypsä riisi.


Jotakuin näin sen tein:

Kimchi Bokkeumbap
3-4:lle

2-3dl kimchiä
1 sipuli kuutiona
6-8 dl kypsää (eilistä) riisiä
2dl kypsää kananlihaa, tai jotain muuta, kasvista, tai ei mitään....
1 rkl oljyä
1 rkl voita
3 rkl sesamöljyä
1 rkl sesaminsiemeniä
 1 paistettu muna per ruokailija

Kuumenna öljy pannussa ja kuullota  siinä kimchi ja sipuli. Lisää riisi, mahdollinen kana tms. voi ja sesamöljy. Lopuksi ripottele sekaan sesaminsiemenet (mielellään paahdetut) ja nosta paistamasi kananmunat annosten päälle.

Pitkään aikaan en ole syönyt mitään näin tulista. Tulisuus oli suoraan johdettavissa kimchini polttavuudesta. Useissa resepteissä mukaan laitetaan vielä tulista korealaista chilitahnaa, onneksi minulla ei ollut sitä.

Kuvitelkaas kuinka monta (miljoonaa) Korealaista syö parhaillaan bokkeumbapia?

Suomalaisia syöjiä, hoc momento,  ei liene järin monta, vahvin veikkaukseni potentiaaliseksi syöjäksi löytyy täältä. Ellei sitten vedä juuriBibimbappia.


↧
Search

Prässättyä hirvenposkea

October 25, 2013, 9:59 pm
$
0
0

Olen etuoikeutettu. Isäni käy hirvimetsällä. Vaikka hirviporukat suurenevat ja luvat vähenevät ja koko perheeni rakastaa hirven metsäisen kuivakkaa makua, ei sentään käsirysyyn ole vielä lihoista tarvinnut lähteä. Tosiasia on kuitenkin, että hirvestä löytyy jokaista ruhonosaa vain se tietty luojan suoma määrää ja kun sitä sitten aletaan paloitella porukalle, "hyvät palat" menevät välillä turhan pieneksi. Kuulostaa hullulta, mutta näin se vain on. On siis aika tähyty myös hirvessä käyttämättömimpiin ruhonosiin. Olen jo muutaman vuoden pyydellyt hirvenpotkaa, se vaan ei tunnu onnistuvan tämän porukan leikkaussuunnitelmissa. Sen sijaan tänä vuonna isäni kysyi, ottaisiko talteen vasanposket. OTA!

Niinpä sitten viime sunnuntaina sain muovipussin, jossa oli 4 vasanposkea, isäni irroittamaa. Kaksi vähän pienempää, "harjoituskappaleet", eipä noita ollut kukaan aiemmin irroitellut. Samanteni sain myös karvaisen vasanturvan, siitä luultavasti myöhemmin, ja pari kieltä.


No kädetönhän se olen minäkin tälläisten ruhonosien edessä. Hampaattomalta vaikutti myös google. Edes vasikanposkireseptejä ei tahtonut löytyä.
En oikein tiennyt olisiko minun jotenkin pitänyt putsata paloista kalvoa tms. Päädyin lopulta vain huuhtelemaan palat, taputtelemaan kuiviksi, asetin ne rautapataan, päälle suolaa, yks lohkottu sipuli kymmenkunta maustepippuria, muutama laakerinlehti, rosmariininvarsi ja vettä niin että lihat peittyivät. Liemeksi olisi voinut käyttä ehkä myös olutta, punaviiniä en koskaan sotke hirvenlihan kanssa, se on mielestäni aivan liian voimakasta hirvelle (paitsi tomaattisessa pastakastikkeessa), vaikka muihin lihapatoihin epäröimättä heitänkin desin jos toisenkin. Sitten uuniin kansi päällä, 110 astetta ja 12 tuntia. Ei ole hätähousun ruokaa tämä!


Hirvenposket haudutettuna uunissa

4 poskea
1 iso sipuli kuorittuna ja lohkottuna
10 maustepippuria
reilusti suolaa
2-3 laakerinlehteä
rosmariininoksa
vettä niin, että lihat peittyvät

Pistä kaikki ainekset pataan. Hauduta kansi päällä 12 tuntia 110 asteessa.

Lopputuloksena liha, joka haarukalla painaessa suli suorastaan alta pois. Poskiliha ei ollut ollenkaan niin kuivaa kuin hirvenliha yleensä, eikä myöskään suurisyistä. Liha oli lähes tahnamaisen pehmeää. Halusin kuitenkin nyhtää poskipalat pieneksi, koska ne olivat niin epämääräisen näköisiä erikokoisia.


No mitäs sitten? Muistin prässätyn häränlihan ja päätin itsekin vuorata pikku vuuan kelmulla ja painelin lihat sinne tiukkaan. Päälle paino ja päiväksi prässiin. En kaatanut mukaan lientä, enkä rasvaa, liemi olisi hiukan ehkä jähmettänyt  massaa ja helpottanut leikkaamista, viipaleet kun tahtoivat kumminkin särkyä hiukan leikattaessa. Leikkasin siis paketista viipaleet, jotka kieräytin vehnäjauhoissa ja paistoin  niihin voissa rapsakan pinnan yhdessä tuoreiden salvianlehtien kanssa.


Mikäs siinä oli sitten nauttiessa prässätystä hirvenposkesta, uunikasvisten (puna- ja keltasipuli, punajuuri, porkkana, maa-artisokka ja peruna reiluina paloina, öljyttynä, suolattuna ja timjamilla maustettuna) ja äidin valmistaman aroniahillon sekä rapeiden salvianlehtien kera.
↧
↧

Luomua leipää ja porkkanavoita

October 31, 2013, 4:30 am
$
0
0

Minulla oli muistikirjansivunmittainen luettelo leivontaideoita lokakuun MyllärinLuomun  Lumoudu Luomusta - teemaan. Jostakin syystä jauhopussin suu ei ole kuitenkaan pöllähtänyt auki ja eilen huomasin lokakuun olevan loppusuoralla. Pakko on paras pakote.

Illan hämärissä  nostelin sitten ainekset pöydälle, nyt mentäisiin taas simppelin kautta.   Luomuporkkanoita, -piimää ja voita ja Myllärin kuituinen talonleipäaines, jonka olin valinnut testattavaksi jauuhoseokseksi ja jonka sitten vasta leivonnan jälkeen tajusin olevan ei-luomua. Voi hyvää päivää! No tämän lähemmäksi en nyt sitten luomua tässä kuussa ehdi. Jauhoseos on kuitenkin joutsenlippumerkillä varustettu, eli varmasti toiseksi parasta heti luomun jälkeen. Anteeksi tämä sekaannus.

Kuituinen talonleipäaines kuulosti kuitenki taikinajuurineen niin hyvältä, että sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Varmuuden vuoksi käytin nesteenä luomupiimää, ajatteli sen vielä komppaavaan juuren makua. Ja tosi makuisia pikku leipäsiä tulikin. Tein pikkuannoksen, 10 pientä leipää, oheen pyöräytin luomuporkkanoista ja luomuvoista makean aromikkaan levitteen.



10 pientä talonleipästä ja porkkanavoita

3,5 dl kädenlämpöiseksi lämmitettyä luomupiimää
500g Myllärin Kuituista Talonleipäainesta (eli 1/2 pussia)
 1 tl kuivahiivaa
2rkl siirappia
1 tl suolaa

Liuota hiiva lämpöiseen piimään ja sekoita mukaan muut ainekset. Vaivaa taikinaksi.  Anna nousta liinalla peitettynä puoli tuntia. Leivo taikinasta jauhotetulla pöydällä ensin pötkö, jonka leikkaat 10 osaan. Taputtele kukin pala sitten leivinpaperille lituskaiseksi pikku pyöryläksi. Kohota vielä liinan alla toiset puoli tuntia, pistele haarukalla ja paista 225 asteessa n. 15-20 minuuttia.

Porkkanavoi

3 keskikokoista luomuporkkanaa
50g luomuvoita
Keitä porkkanat vähässä suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ja soseuta ne sauvasekoittimella. Kun sose on hetken jäähtynyt, sauvo mukaan myös huoneenlämpöinen voi. Levitä halkaistulle leivänpuolikkaalle, syö ja hymyile



Loppukaneettina eteläpohajalaanen sanoo, että kylloli nättyjä teherä!

Ja marraskuussa päästetään sitten mun sisäinen jauhopeukalo villisti valloilleen! Tämä on lupaus! (..watch me break it!)

 
Postauksessa käytetyt jauhot lahjoitti Myllärin.
↧

Juhlasta juhlaan

October 31, 2013, 2:21 pm
$
0
0

Tai sitten vain sattui, että loppuvuoden juhlakimara, tasan 2 kpl, asettuu viikon sisään. Enempää ei vanha ehkä jaksaisikaan.

Viime lauantaina olin Soppaa ja Silmukoita Marjan sekä puolisonsa (Sini)Jaakon isännöimässä blogimiitissä. Paikalla oli reilu toistakymmentä blogaania. (Blogaani= yksilö lajista, jota löytyy sankoin joukoin paikoista, jossa tarjolla herkullista ruokaa ja joka saa erikoista tyydytystä kertoessaan syömistään ja valmistamistaan aterioista sosiaalisessa mediassa) Ylläoleva kuva kertoo karua tarinaa tarjottavista... Campasimpukan grissinit ja cheddarkeksit. Masutoitemun ananassalsa, tyttötrion tequila-vesimeloni alkudrinkki, meikäläisen lohikakku ja Anton&Antonista hakemani Teemun ja Markuksen maalaisleipä.


Palvattua kiukkuista hevostakin jouduttiin syömään ja Italiasta rehattua Parmesania varsisellerihillon kera, kiitos Merituulin.


Täs mun mozzarellat jugurtissa.


Näkkäriä ja kylmäsavusilakkatahnaa, Sipulan Jukan terveiset.


Lanttulaatikkoa- ei kun sairaan hyvää mustapapu-bataatti dippiä. By Riitta Masutoaitemu.



Soulkitchenin Annan katkischeviche. uuh, nam.


Suolaa ja hunajaa Jonna oli ahkeroinut totopoksia ja pyöräytti vielä paikan päällä masaharina jauhoista minitortillat. Nuan vaan pyäräytti, teki se ihanaa guacamoleakin.


Samoin Annalla oli pico de gallo tomaattisalaattia.

Tämmöiseltä se lautanen näytti siis alkupalavaiheessa. Ihan ministi otin vaan kaikkea.

 
Pääruuaksi ihan hirviän harvinaista ruokaa, pääemäntä Marjan etiopialainen kattaus. Tämä oli niin sattumaa, sain nimittäin juuri postissa pussin berbere- mausteseosta Jaelilta ihan Israelista asti. Se kun on etiopialaisen ruuan päämauste. Oi mikä makukokemus, oikeaoppisesti injera-lätyt ja perunamuhennosta, linssimuhennosta, jauhelihamuhennosta ja paikallista juustoa. Jonka siis Marja valmisti itse. Kuvaus meinas jo unohtua tässä vaiheessa.



Jälkiruokana HannanSopan kuvankaunis kurpitsapiirakka. Maku juurikin yhtä herkullinen.

 
Hayleyksen luumustruudeli....ei näitten makuja kyllä tartte mainostaa!



Vatsasekaisin Riikan omakuvapiirakkaa eli Blondies.
Ja eiköhän se Campasimpukka ollut vielä tehtaillut cantuccineja. Tarjoiltiin tietenkin Vino Santon kera.



Ja tästa kaikesta oli vain yksi seuraus. Porukan mahat asettuivat kaikki olkkarin lattialle ja pakkohan siihen oli mennä viereen maata!

Vielä tsekattiin isännän diskopallojen säihke alakerrassa ja sitten pikkuhiljaa blogaanit alkoivat vetäytyä omiin kotikoloihinsa. Paitsi minä kaukolainen, joka kellahdin vaan siihen alakerran sohvalle.

Jos tästä miitistä pitäisi jotain vielä sanoa, niin sen, että naurun määrä ja hirvittävän huonot ja meluisat ruokapuheet ylittivät taas kaikki odotukset. Ja että paikalla käväisseen Chez Jasun kuivaliha ja korianteritahna vei järjen.

Ja aamujunassa oli ehkä parhaimmat eväät ikinä, kylmäsilakkasavutahna ja jotain eksoottista juustoa sisältävät tähdeleivät.  Ja "keksipussi". Ja vettä. Paljon vettä.


Huomenna on edessä sitten toisenlaiset juhlat -jos Valtion rautatiet niin suo. Sain jälleen kutsun Glorian Blog Awardseihin, kiitos kaikki minua suosikkiblogikseen äänestäneet. Pakkohan sinne on lähtiä, voi olla ettei ensi vuonna vaikka kutsu enää käy. Aveccini golfaa Portugalissa, joten raahaudun paikalle yksin. Onneksi paikalle saapuu tuttua toisensa jälkeen, sekä monta vielä tapaamatonta.

Toivottavasti kukaan ei muista, mitä minulla oli viime vuonna yllä, sillä Halosmaisesti ylläni on viime vuotinen harmaa sifonkimekko.


Onpas noissa balleriinoissa sitten mukava  seisoskella ja minglata.
......oohps, ovatkin kokoa 25 ja siis ilmiselvästi kuuluvat taloutemme oikealla pinsellalle.


Joten itte kärvistelen sitten näillä. Pitääkä peukkuja, että varpaat jaksaa ja hymy pitää. Ja jos olette paikanpäällä, niin pliis älkää olko huomaavinanne, kun nostelen vaivihkaa alas rullautuvia sukkahousujani ylöspäin.

Mun toinen nimeni on ehkä eleganssi!
↧

Paistokas - mikä ihana sana!

November 3, 2013, 2:01 pm
$
0
0

Ja mikä ihana maku! Lisäksi omaperäinen (ja tällä kertaa, jo aiemmin syksyllä tämän kokkailtuani  kohdallani myös omavarainen) raaka-aine, mangoldi. Että toivottavasti nyt kaikki hakukoneet osaavat sitten ohjata tänne kun etsitte tuoreita ja uusia mangoldireseptejä. Kuinkas se hakukoneoptimointi tapahtuu? Huhuu hakukoneet, täällä tarjolla mangoldi- resepti!

Itse löysin tämän reseptin JaelinAppelsiinia ja Hunajaa -blogista, joka onkin ihan ehtymätön aarreaitta omaperäisiin kasvisresepteihin ja muihinkin kokkailuihin. Voin sanoa, että tästä blogista löydän ehkä eniten itselleni uutta ja tuntematonta, joka lukemalla oppii jotain.


Resepti on alunperin paljon kehutusta  Ottolenghin Jerusalem-kirjasta. Mangoldi yhdistetään valtavaan määrään yrttejä, sekaan vähän fetaa ja vihreydellä ei näy loppua. Jotenkin vaan omat kuvani paistetuista paistokkaista ovat kaikkea muuta kuin vihreitä, mutta kyllä ne syödessä ihan vihreiltä tuntuivat. Yksin näiden paistokkaidenkin takia jo heittelen kasvimaalleni ensi kesänäkin pussillisen mangoldin siemeniä. On sitten maailman helpoin ja satoisin kasvi. Ihan joutuu googlettelmaan uusia reseptejä, että sais kaiken käytettyä. Toivottavasti en ens kesänä päädy omaan blogiini.



Yrttiset mangoldi-fetapaistokkaat

200 gr mangoldin lehtiä (lehtiruodit jo poistettuna)
15 gr sileälehtistä persiljaa
10 gr korianterin lehtiä
10 gr tilliä
0,75 tl raastettua muskottipähkinää
1½ rkl jauhoa
1 murskattu valkosipulin kynsi
1 kananmuna
1/4 tl sokeria
40-50 gr fetajuustoa
2½ rkl oliiviöljyä paistamiseen
suolaa,mustapippuria
4 osaan leikattu sitruuna
 
Kiehauta kattilallinen vettä, lisää sinne suolaa ja pistä ruoditut mangoldinlehdet viideksi minuutiksi porekylpyyn. Kaada ne sitten siivilään, huuhtele kylmällä vedellä ja purista ylimääräinen vesi pois.
 
Laita mangoldi ja yrtit, mausteet, jauhot, ja muna tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi massaksi. Murustele sitten sekaan fetajuusto kauhalla sekoittaen.
 
Paista keskilämmössä öljytilkassa lusikallisen kokoisia lettuja pari minuuttia kummaltakin puolen. Voit muotoilla lettua tasaisemmaksi lusikalla. Lettupannu oli tässä tosi hyvä.
 
Tarjoile sitruunalohkojen kera ja ole ihan että jee jee, onpas trendikästä ja hyvää. Koska niin onkin!


↧
↧

Keittiö sekaisin- sikin sokin!

November 11, 2013, 3:33 pm
$
0
0

Otsikon olen varannut itselleni jo aikaa sitten. Siihen tulevaan -liekö koskaan tulevan?- postaukseen, jossa esittelen keittiöni. Jos se koskaan olisi esittelykunnossa. Ylempi keittiö ei nimittäin ole meikäläisen, vaan Vatsasekaisin Kilinkolin -Riikan keittiö, jonka graafisen tyylikkyyden onnistuimme saamaan kaaokseen ihan kolmeen pekkaan, Riikka, Kivistön -Mari ja minä.

Hauskaa oli kuitenkin kokata, ja vielä hauskempi syödä. Teimme kattauksen sekalaista sormiruokaa. Riikka teki meksikon suosikkejaan tacos al pastor ja Marin kanssa yhdistettiin voimamme, minä paistoin pohjanmaalla jo edellisyönä nyhtöpossun ja Mari hommasi tykötarpeet, kastikkeet ja kimchit sun muut salaatilehdet , Bo ssäm' iähän siitä tuli.



Pöytään ilmestyi myös Kungfu Girl, mikä myöhemmin ajatellen saattoi olla suuri virhe.


Niin tai näin, vietimme hauskan ja jännittävän helmikuisen iltapäivän kokaten, syöden ja nauraen parhaassa seurassa. Ja juuri nyt alkaa jännittää, että mikä se meitä niin naurattikaan. Ja tuleeko tänä iltana itku?


That's up yours, niinkuin Nykäsen Matti sanoisi sillä tänään tiistaina tulee Yle 2:lta Blogistania ohjelma kello 19.00. Jakso kertoo ihastuttavan ihanasta Vatsasekaisin Kilinkolin -blogista.
Jostain syystä vierailulle saapuvat myös Kivistö ja Kaikki äitini reseptit tyypit. Onneksi vaan 3x2 minuuttia. Arvatkaa oliko kiire syödä?
↧

Ressitöön viikonloppu

November 15, 2013, 2:58 am
$
0
0

Mä ensin teen koneella pari työjuttua. Sitten käyn viikonlopun ruokaostoksilla. Ja toivottavasti ehdin siivota, koska 19.00 ratsastustunnille on ehdittävä, oon joutunu taas perumaan useasti. Huomenna ollaan koko perhe pikaluistelukisoissa tekojäällä. Mä paistan makkaraa, IsoHoo ottaa käsiajanottoa sähköisen järjestelmän pettämisen varalta ja Urho9v pikaluistelee. Tärkeysjärjestys oletettavasti päinvastainen. Toivottavasti Maitotyttö pysyy tallessa koska en kyllä tiedä kuka sitä ehtii kattoa sielä.

Ja luuultavasti lauantai-iltana pitää vielä siisitiä, ja talokin on täynnä yövieraita, Merih, turkkilainen vaihto-oppilas on meillä viikonlopun, kun mumma ja pappa on Helsingissä. Jansku, tytärpuoleni saapuu myös pienen Miko-poikansa kanssa yökylään.

Sunnuntaina IsoHoo saa mennä itsekseen ottamaan niitä käsiaikoja sinne kisoihin ja Urho9v. luistelee vielä yhden matkan. Minä jään kokkaamaan karkkipossua ja muuta mukavaa kun kummipoika perheineen saapuu iltapäivällä kylään.

Tälläinen se on ressitöön viikonloppu meilläpäin.

Se voi olla myös toisenlainen. Herkkumessut on saanut kaveriksi viini-ja olutmessut sekä kirjamessut ja Seinäjoen Areena täyttyy kaikesta ihanasta siis. On olutkoulua ja sushikoulua, kirjailijavieraita, kokkausnäytöksiä ja kakunkoristelua. Ihan taas ovat päästäneet Nannankin estradilleviimevuotiseen malliin. Välillä Top Chef Akseli Herlevin kanssa ja välillä itekseni. Tämä RESSITÖN VIIKONLOPPU nimellä kulkeva tapahtuma siis viikon kuluttua 22-24.11 Seinäjoella.

Arvon kommentin ja sinne sähköpostinosoitteen jättäneiden kesken 5kpl 2 hengen lippuparia messuille. Vastausaikaa on maanantaihin 18.11 klo 12 saakka.  Ilmoita siis kommentissa, mikäli liput kiinnostavat.

Ressitöntä viikonloppua kaikille!
↧

Hän -ruokabloggaaja

November 21, 2013, 1:55 pm
$
0
0

Kyse ei ole hänestä. Kysehän on ruuasta. Ai niin, ja hänen kohdallaan myös kaikesta siihen liittyvistä silloista, joille uidessaan aasikin on jo ehtinyt hukkua.

Mutta hän ei ole viikkoon ehtinyt postaamaan. Eikä laittamaan ruokaa. Perhe soi sunnuntairuuan(karkkipossu) tähteistä kehiteltyjä erilaisia versioita 3 päivää. Tänään hän vei lapset  ja itsensä Mäkäriin. Huomiseksi on varattu purkkiraviolia.

Hän nimittäin aikoo laittaa ruokaa koko viikonlopun. Herkkumessujen näytöskeittiössä, koska hän on se ruokabloggaaja, vaikka ei ole ehtinyt viikkoon blogata. Sillä lailla epäonnistunut. Mutta kun on ollut. Makkaranpaistoa ja pikaluistelua ja esseen palautusta ja kurssitehtäviä ja ruokaan liittyviä järjestelyasioita jajaja. Ja vähän ratsastusta. Ja sekin kankikuolaimilla. Nyt hukkuu toinenkin aasi. Hän nukkui yhtenä yönä vain kolme tuntia. Seuraavana yönä hänen oli jo pakko nukkua.




Ensi yön hän nukkuu tai jännittää.

Ankerias jo kyseli häneltä  edellisen postauksen kommenteissa, että mitä tarkoittaa näytöskeittiön ohjelmassa hänen kohdalleen merkitty Penneä parhaassa seurassa. Hän sanoi syövänsä makaroonia itsensä kanssa. 

Jotta niin ei kävisi, tulkaa lähimmäiset katsomaan häntä ja nauttimaan messuista.


Hän kokkaa myös pitaleipiä ja lämmintä kikhernesalaattia Akseli Herlevin kanssa.
↧
Search

Iloa, oppia ja pettymyksiä

November 25, 2013, 4:12 pm
$
0
0


Onpahan viikonloppu takana! En voi sanoa, että aivan ressitön, sen verran jalkoja kivisti aamuisin, että tiesi koko päivän (ja kolme päivää) näytöskeittiössä seisoneensa.

Mutta hauskaa, sitä riitti ja toivottavasti tunnelma välittyi kokkailua seuranneisiinkin. Katselin kameraani kertyneitä kuvia, suurin osa vähistäkin niin niin huonoja, mutta pistänpä pari tunnelmapalaa kuitenkin.

Perjantaina mulla oli kaks omaa näytöstä, muina päivinä toinen oli Top-chef Akseli Herlevin kera, Akselipa sen korianterilla ryyditetyn kikhernesalaatin sinne lautaselle lopulta taikoi ja minä keskityin leipomaan ja jännäämään pitaleipien kohoamista. Jotka kyllä onnistuivat nappiin! Ja lopulta siinä kävi vähän niin, että taisin minä olla siellä keittiössä kokkaamassa Akselin kanssa risottoa ja sunnuntaina Akseli väänti mun vuorolla pastaa ja minä paistelin lisukeleipiä. Jos ei taitotaso  meillä nyt ihan olekaan yhtenäinen, niin luulen, että meitä yhdistää ainakin sama rento asenne. Siinä kun sitten Akseli loihti pastalle kastiketta, yllyin hyvien tuosujen saavuttaessa nenäni kehumaan kohteliaasti, että ei tästä varmaan ainakaan huonompaa tule kun minun alkuperäisestä reseptistäni, johon Akseli tokaisi ponnekkaasti: "Ei varmasti!" 
Että se niistä kokkaustaidoistani... (oikeasti Akselikin taisi mennä hämilleen yleisön -tai ainakin äitini- purskahtaessa nauramaan ja pyysi jälkikäteen anteeksi, ei ollut oikein kuullut mitä sanoin. No en kai minä tuommoisista!)
 Pastanvaihto juontui siitä, että paikalla oli  ihanat Italialaiset herkkupastan maahantuojat Vaasasta, samat, joitka tuovat maahan Hella ja Herkussakin löytyviä artesaanipastoja. Sovellettiin sitten vähän reseptejä. Ja Anna, ota heti sitä valkosuklaapistaasitahnaa myyntiin! To die for! 

Viikonloppu oli myös hieno oppimiskokemus. En nyt tarkoita esiintymistä, vaan sitä, että sain seurata ammattilaisia ihan aitiopaikalta. Enkä tarkoita vain Akselia, joka antoi aika monelle maistelemaan päässeelle ainutlaatuisen elämyksen valmistamalla risottoa uuden sadon Alban tryffelistä, jonka toi mukanaan. 60 euroa, tuo kallisarvoinen pikku pullukka! Ja minä sain huutia kun sekoitin risottoa liian rivakasti!

Siinä nyt sitten risoton päällä jauhettua kultaa...ja vihreä on pistaasijauhetta...

Akseli valmisti myös jumalaista japanilaista tataki-härkää, johon palaan vielä varmasti, kuvia ei kauniista annoksesta näytä olevan (varmasti otin kyllä?). Ja nyt huomaan, ettei ole ainoasta omasta annoksestakaan.

Närpesläisen keittiömestarin Raymond Wesanderin grillatessa lähialueen Simmenthal pihvikarjaa, tein hänelle pari kertaa päivässä myös maustevoita, ryttypottuja ja kasviksia lisukkeeksi. Raymond on niin kova puhumaan, että minäkään en saa sanaa väliin.

Myös 4 eteläpohjalaista keittiömestaria kävi vuorollaan näytöskeittiössä. Sain liittyä seuraan jutustelemaan ja kommentoimaan ruuanvalmistusta. Seurauksena uusi oppi  sisälläni ihan malttamattomasti odottaa kauhan varteen pääsyä.

Teemana oli tietysti lähiruoka, on hienoa että maakunnasta löytyy
ammattilaisia, jotka ovat asiaan paneutuneet ja joidenka keittiöiden tuotokset lähiruokaan ja sesonkiajatteluun perustuvat.

Linna-Hynnilän Jyrki Power Parkista valmisti taidokkaasti Lappajärven kuhaa. Taisi olla tillimajoneesia ja rapeaa palsternakkaa, porkkanahilloketta ja oliko selleripyrettä... joka tapauksessa taivaallista, myös se kuhan toinen puoli, jonka paistoin kotona Jyrkin oppien mukaan (kiitos!).


Juurella-ravintolan Jani Unkeri lähes kädestä pitäen opetti seuraavat annokset menuustaan.  Mutta voitte uskoa, että jos minä olisin päässyt roiskimaan tuota kastiketta tuohon sous videe- kypsennetyn sisäpaistirullan ja härkärilleten päälle, ei komia olis nuan komia! Ja lähilaitumiltahan nämä, melkeni sain pestin myös Janin lehtikaalin tuottajaksi.


Siikaa tartarina ja suolattuna filepalana tyrnin kanssa, annos kuin koru.


Uppalan Kartanon Joni Pukkinen otti ja kylmäsavusti, ihan vaan tavallisessa kattilassa, riimihärkää. Tätä muuten niin kokeilen kotona. Älyttömän hyvää. Älyttömän.


Härmän kylpylän keittiömestari  Pasi Holkkola puhui mun kanssa  samaa kieltä. Siis kirjaimellisesti. Me molemmat paistetHan liha ja käänetHän kun toinen puoli on valamis jne. Tämä hoon päälle puhuminenhan on Härmän ja Kauhavan murteitten ominaispiirre, harvoin vaan tapaa enää alle 80v puhujaa. Tai no ehkä Kauhavalla ja Härmäs...

Janin peuran paahtopaisti ja vuohenmaidosta tehty leipäjuusto ja äiteen keräämät kuivatut suppilovahverot...
Varmaan söisitte...


Viikonloppua piristi myös Campasimpukan ja Kammenpyörittäjän päräyttäminen paikanpäälle. Perjantai-iltana myös kyynelehdin  viinimessujen puolella, siitä jutusta mainitsen myöhemmin. Ne eivät olleet pettymyksen kyyneleitä.

Otsikon pettymys, se viittaa siihen surulliseen tosiasiaan, että yleisö ei löytänyt paikalle näille kolminkertaisille messuille. Ja niin kuin on kirjamessujakin odotettu? Samoin viinimessujen puolella oli nyt myös epasteria, mahdollisuus ostaa maakunnan keittiömestareiden pikkuannoksia 3 euron hintaan. Luultavaa, että messut olivat nyt tässä. Nyyh.

Että täällä olis yks  näytöskeittiökokenut ruokabloggaaja  tulevaisuuden estradia vailla. Voisin kokata vaikka, vaikka Harri Syrjäsen kanssa. Jos olis pakko....

Ai niin CV:hen vois vielä laittaa, että kokemusta myös isosta screenistä!


Ja kiitos kaikki paikalle ehtineet. Luulen, että näytöskeittiötä oli mukava seurata sekä maistella!
↧
↧

Chili-kanelibrownies

November 29, 2013, 12:34 pm
$
0
0

Ei voi valittaa. Priimaa tuli. Resepti yleisön pyynnöstä!

Vaikka viime yönä ehdin nukkua vain 2,5 tuntia ja manasin chilikanelibrowniet välillä alimpaan helvettiin, nyt on hyvä olla.  Reseptiä pyydettiin.

Chili-kanelibrownies
(resepti on uuninpellilliselle ja se on gluteiiniton.)
300g voita
4 dl sokeria
4 munaa
1 dl tummaa kaakaojauhetta
400g tummaa suklaata
2 tl chilijauhetta (Ancho chili powder)
1rkl kanelia
2 dl perunajauhoja

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi valkeaksi vaahdoksi. Lisää  mukaan chili ja kaneli.
Paloittele suklaa ja sulata se miedolla lämmöllä tai vesihauteessa. Kaada seoksen joukkoon sulanut suklaa. Sekoita.
Lisää sitten munat yksitellen hyvin sekoittaen. Lopuksi kaakaojauhe ja perunajauho.

Kumoa leivinpaperille vuoratulle uuninpellille ja tasoita. Rasvasin leivinpaperin tällä kertaa kun on ollut vähän viimeaikoina huonoja kokemuksia. Tai sitten olen sekoittanut voipaperi ja leivinpaperirullan...

Paista juuri ja juuri kiinteäksi ja anna jäähtyä täysin, vaikka ulkona jos on kylmä, ennen kuin alat leikkauspuuhiin. Browniet kyllä kiinteytyvät vaikka lämpimänä tuntuisi aika löllöltä vielä.

Brownien pintahan halkeilee, joten joskus paloja on mahdoton tosi vaikea saada nätisti leikattua. Tästä satsista halusin minisuupaloja ja koska moisten leikkaaminen keskellä yötä tuntui yliluonnollisen vaikealta, vaihdoinkin veitsen muottiin ja otin pikkupyörylöitä koko taikinasta. Tämä onnistuikin hyvin. Pellillinen on aika ohut eli sopii mainiosti minibrownieseihin, niistä tulee sopusuhtaisen kaunita ylipaksujen tornien sijaan.




Ulkonäköä kohentaa vielä kummasti päälle siivilöity kaakaojauhe tai tomusokeri, tai tässä kaakaotomusokeri, ja veitsellä huolettomasti rouhitut pistaasipähkinät.


Ja se chilikanelinen, kurkussa kaihertava jälkipotku, sese on ihana!


↧

Tapenade ja tomaattikakko

December 1, 2013, 1:17 pm
$
0
0
 
 


Jääkaapissani on varmaan litra tapenade-oliivitahnaa. Yritän keksiä sille kuumeisesti käyttötarkoituksia, sääli hyvää on hukatakaan. Omassa elementissään tapenade on tietenkin leivän päällä. Tutustuin pari viikkoa sitten  lähileipomo Pirjon Pakarin (ei, he eivät lähestyneet minua tuotenäyttein) oivallisen makuiseen tomaattikakkoon, sen tomaattinen maku aivan huutaa ylleen oliivihuntua. Kovasti ollaan Välimeren tunnelmissa näin ensimmäisenä adventtina, mutta miksei nämä sovi mainiosti jonnekin glögikokkareillekin pikkusuolaiseksi. Ja väristäkin tuli joltensakin punertava, kun käytin kalamata-oliiveja.
Anjovista en tällä kertaa käyttänyt reseptissä, käy siksi vegestäkin.

Tapenade
200g kivettömiä kalamata oliiveja
3-4 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl kapriksia
2 tl sitruunanmehua
1 valkosipulinkynsi
hiukan tuoretta timjamia
hiukan mustapippuria myllystä

Kaikki ainekset kulhoon ja survo pamixilla survoksiin tai käytä tehosekoitinta, oma sauvasekoittimeni on kyllä blenderiäni tehokkaampi tässä hommassa. Maistele ja lisää öljyä tai sitruunaa, jos siltä tuntuu. Nauti tuoreen vaalean leivän kanssa, paahdettuna tai ilman.


Reseptin määriä saa tosiaan muunnella maun mukaan, kunhan nyt kuitenkin oliivit ovat pääosassa. Minä tein sattuneesta syystä (mikä ei ole mielenterveyteni menetys) satsin 2 kg:sta oliiveja.

Nyt jäi siis hiukan ylimääräistä. Eilen tein illalla pizzaa ja levittelin tahnaa tomaattikastikkeen päälle. Olis varmaan yksinkin riittänyt päälliseksi juuston kera, tyhjentelin kuitenkin jääkaapistani unohtuneet artisokan sydämet, vihreän paprikan ja ilmakuivatun chorizon jämät samalle pellille. Ei paha.

Mielessä on joku tapenadella kuorrutettu uunilohi, tai kenties broileri. Ehdotuksia käyttöön otetaan pikaisesti vastaan.

Käykäähän katselemassa ihanaisia joulukalenteriblogeja Vatsasekaisin Kilinkolin ja Pumkin Jam sekä serkkuni Meerin kuvittamaa, omaperäistä joulukalenteria Facebookissa. Naamakirjasta löytyy nimellä Meerin joulukalenteri. Nauttikaa ja tykätkää.

Ihanaa. Nuo kalenterit aivan villaavat joulunodotukseen!
↧

Maailman kaunein menu

December 2, 2013, 2:26 pm
$
0
0

Ainakaan koskaan ei minun laatimani menukokonaisuus ole ollut näin hienosti esillä, kehyksissä vielä ja oikein paspatuurin kera. Isona tauluna. Sanokaa minua lapselliseksi, mutta jotenkin en onnistu kuin huokailemaan kun katson tuota Susan Seppälän menustani virittämää taulua. Että parin päivän kokkausurakka valmisteluineen päivineen on noin kauniisti tiivistetty yhteen kuvaan. Sopivan rosoisena, liitutahraisen rönsyilevänä mutta kuitenkin rytmikkäänä.

Ja mitenkä tuo taulu sai sisältönsä? BSTR Luova Konttori piti asiakkailleen 5v. synttärit ja uusien hienojen toimitilojensa tuparit. Oli VIP-passia, punaista mattoa, DJ:tä, valokuvaajaa ja tietenkin hyvää ruokaa. Tämä aasinsilta saattaa tulla teille yllätyksenä, mutta tässä vaiheessa minä astuin kuvaan mukaan. Yksi BSTR omistajista on nimittäin naapurini ja vielä synnyinpitäjästäni, ja ilmeisen vakuuttunut ruuanlaittotaidoistani. Tai ei ainakaan uskalla muuta olla.



Piti siis saada 150 hengelle näppärää sormisyötävää. Menun tuli pohjautua BSTR asiakkaiden raaka-aineisiin. Paikalle oli hankittava myös astiat, pöytäliinat, valittava viinit ja saatava paikalle tarjoiluapua.

Että apua! Jossain vaiheessa edeltävänä yönä ristin käteni ja ajattelin, että no, huomenna kello kuuteen mennessä kaikki on ohi, syteen tai saveen. (Moinen ajattelutapa erottaa minut ehkä perustavalla tavalla oikeasta catering-palvelusta...)



Tarjoilupöytä sai verhokseen "buffaliinoituksena", jos tiedätte mitä se tarkoittaa (liinat kauttaaltaan maahan asti), mustat lakanat liinat ja pöytä koristeltiin pikku timantein ja kultapaljetein, tuikuin sekä takareunan tyylikkäällä jouluvalosarjalla, tilaisuuden aikana tila oli nimittäin hämyisen tunnelmainen.  Kuvassa vielä valot päällä.

Tarjoilun piti olla tyylikästä, tietenkin herkullista, mutta siinä sai olla ihmisen (c'est moi?) käsityön leima. Tämä tarkoittaa hienosti sanottuna sitä, että esim. lohileivät olivat todellakin kaukana yhdellä muotilla otetuista, uniikkikappaleita toisin sanoen. Mutta maku oli yksi illan tähdistä. Resepti-idea on alunperin Safkaa-kirjasta ja moneen kertaan perhejuhlissa jo testattu. Pirjon Pakarilta löytyi mainio makeahko limppu, Puolukka-kaurakas, joka toimitti alusleivän virkaa, sitten reilusti piparjuuritahnalla maustettua voita, kylmäsavulohta ja kaiken kruununa siivu garia eli pikkelöityä inkivääriä. Leipäsen ulkonäköön antoi haasteen se, että minun oli siivutettava pienet limput käsin, enkä halunnut kauheasti hukata maukasta kuorta, joten leikkasin vain viipaleet suurin piirtein yhtä suuriin palasiin. Josta seurasi, että muodoltaan ne olivat hyvinkin erilaisia.



Kaksi asiaa hankin valmiina, tässä toinen eli juureslastut. Menuussä piti olla alunperin vain lehtikaalisipsejä, mutta kävikin niin, että juhlat osuivat juuri viimeiselle kotimaisen lehtikaalin saatavuusviikolle...lehtikaalta piti saada, mutta hirvet olivat ehtineet ensin. Yllätyksekseni  löysin  Cittarista 5 pussia ja ostin ne ja valmistin sipsit, mutta riittävyyden taatakseni hankin noita juuressipsejä myös. Rahkeet eivät enää riittäneet itsevalmistettuihin viime tipassa. Värikäs juuresputous näytti aika kauniilta lehtikaalisipseineen tarjoilualustalla, jotka ovat muuten kaikille tarjottaville Värimiesten suuria, lähes mustia ja epämääräisen metallinhohtoisia lattialaattoja. 



Kuvalaatu on paikoitellen hiukan heikko, kun kävin äkkiä ennen vieraita napsaisemassa kuvia. Ilmajoen Makkaramestarien jumalainen ilmakuivattu Chorizo sai  suhahtaa minifrittatoihin, jotka valmistin minimuffinivuuassa. Munia (hirveesti munia!),Kuusamon Savupaimenpoika-juustoa ja chorizoa. Tosi simppeli valmistaa. (Note to self: seuraavan kerran kun haluat valmistaa 200 minifrittataa, hanki edes toinen muffinipelti...)  Näistä tykättiin myös kovasti.



Ilmajoen Makkaramestareilta onnistuin saamaan myös ihanaa ilmakuivattua kassleria, joka menee kaikki yleensä ravintoloille. Sehän ei kaverikseen tarvinnut kuin melonikuution. Kuutioidut melonit ja oliivit toimitti Fresh Servant.

Pakko laittaa kuva tuosta kasslerista, se oli niin kaunistakin!Ylistetty olkoon lähituottajat!



Jukolan Juusto avaa kohta kotimaisen Cheddarjuustolan, Cheddaria ei vielä saatu, mutta sen sijaan Emmental Premiumia. Senkin laitoin tikunnokkaan. Kaveriksensa valmistin ihan noista lähiomenapuiden hedelmistä keittelemästäni soseesta omena-membrilloa, joka siis oikeastaan valmistetaan kvitteneistä. Silloin tietenkin omena-etuliite jää pois tuosta Espanjan lahjasta juustotarjottimille.



Ja tietenkin tarjolla oli myös tapenadea ja Pirjon Pakarin huikeaa tomaattikakkoa. Reikäleivän työstö palasiksi oli taas haastavaa, mutta tulipa sitä haluttua särmää...



Juomiksi vissyn lisäksi olin valinnut noutopöytään sattumalta mainiosti sopineet viinit, joiden hienot etiketit olivat vielä lisäbonusta.



 Kahvihuoneessa (joka ei kuitenkaan ollut konttorin "kahvihuone") oli katettu sitten kahvit ja teet. Tarjolla kahta makeaa, Ojalan Pakarin minibebejä (toinen valmistuote) ja Chili -kanelibrownieseja.




Voin rehellisesti sanoa, että minulla kävi mieletön tuuri kun hommasin Sedusta kaksi loppusuoralla olevaa kokkipoikaa kokiksi valmistuvaa nuorta miestä avukseni juhlapaikalle. Minä kun vääntelin tavaroita vadeille, pojat purkivat astiat, kattoivat, asiakkaiden tullessa hoitivat kahvinkeiton, viinien kaatelun, astioiden keruun, astioiden lisäykset, taisivat muutaman viinilasin tiskatakin. Aatulla ja Artulla mieletön asenne, työhön tarvittava silmä ja innostus. Puolta sanaa ei tarvinnut sanoa, kun asiat  jo hoituivat. Myös asiakaspuolella kohteliaasti, avoimesti, ystävällisesti ja ryhdikkäästi. Aikamoisen kultakimpaleen saa, joka nämä pojat joskus ravintolaansa töihin nappaa (luultavasti myös kelpo aviomiehiä/vävyehdokkaita...). En yhtään ihmetellyt kun A:t kertoivat, että olivat hommanneet itselleen paikat kohta alkavaan viimeiseen harjoittelujaksoon sellaisista erinomaisita ravintoloista kuin Seinäjoen Juurella ja Rauman Goto. Kiitos Aatu ja Arttu. Ja menestystä tulevaisuudessa!



Neljän tunnin juhlat päättyivät aikanaan, kuten edeltävänä yönä uumoilinkin. Vaikka paljon sanottu, olin lopulta tyytyväinen omasta puolestani ihan kaikkeen (paitsi nyt ehkä  siihen omaan pohjalaiseen suuruudenhulluuteen, minkä ansiosta tähänkin tuli suostuttua). Varsinkin Menutauluun. Mutta kivalle porukalle oli myös kiva laittaa juhlia!

Harmi vaan, että  BSTR Luova Konttorin sydän, Johnny Booster ei päässyt paikalle, enkä näin ollen päässyt kättelemään, saati yhteiskuvaan elävän legendan kanssa. Onneksi Johnnyn kehystetty kuva antoi edes osviittaa miehen karismasta.



Keep up the excellent work, BSTR!

(Vaikka tässä nyt onkin lueteltu paljon erilaisia yrityksiä, niin en ole saanut asian tiimoilta mitään sponsorointia, jottas tiedätte.)
↧

Jonkin sortin nuudelisoppaa

December 4, 2013, 1:01 pm
$
0
0
 
Ei hajuakaan ollaanko Pohjois-Vietnamissa, Keski-Laosissa vai Samuraiden teltalla, mutta kai tämä keitto jonnekin Aasian suuntaan suhaa, autenttisuudesta viis. Nyt ei keitelty luista herkullista lientä, eikä sitä löytynyt pakkasestakaan, joten fondit apuun ja pikaherkun tekoon. Nigella ehti jo ennen minua tämän pikakeiton tekoon, mutta eihän mulla tietenkään ollut kaapissa aivan samoja aineita. Koska eihän mulla oo sitä Nigellan kaappiakaan, sitä Pantry'ä, mutta Campasimpukallapaon.
 
 
Jääkaapissa oli sopivasti parin sadan gramman ulkofileepala ja lehtikaalta, nehän kiljui sieltä nuudelikeittoon pääsyä, joten armahdin ne. Kieltämättä keitto kevensi ja lämmitti ihanasti, oikein odotin pääseväni syömään sitä seuraavanakin päivänä.
 
Chilihärkä ja nuudelikeitto
3:lle
keittoon
100g riisinuudeleita
100g lehtikaalta
reilusti korianteria
 
liemeen
1l kanalientä (fondista
2 rkl soijakastiketta
parin sentin pala inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna
1 punainen chili
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
 
ulkofilee
200g ulkofileepala
3 tl soijaa
 1/2 tl kanelia
 1cm pätkä inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
 
Sekoita lihan marinadiainekset kulhossa ja pistä fileenpala sekaan marinoitumaan vähintään puoleksi tunniksi.
 
Laita liemiainekset tulelle, kiehauta ja jätä sitten hiljakseen porisemaan kansi päällä.
 
Valmista noodelit pakkauksen ohjeen mukaan, valuta lävikössä ja huuhtele kylmällä vedellä kun valmiit. 
 
Lämmitä pinnoitettu pannu tosi kuumaksi ja paista fileen pinnat kiinni joka puolelta. Sen jälkeen käännä lämpö miedommalla ja paista molemmin puolin vielä pari minuuttia, ota sitten leikkuulaudalle vetäytymään.
 
Kiehauta liemi uudestaan. Lisää pienitty ja ruodittu lehtikaali sekä nuudelit. Annostele kulhoon. Leikkaa filee poikkisyin mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja aseta kullekin syöjälle keiton päälle lihasiivut ja viimeistele reilulla määrällä korianteria.
 
Voisit äiti tehdä tätä iskälle joskus!
 
 
 
↧
↧

Yösyöntiä

December 7, 2013, 2:11 am
$
0
0

Onneksi se ei ole mun säännöllinen harrastus. Mutta joskus, ihan joskus vaan, tulee kauhea himo jääkaapille öiseen aikaan, kun muistaa, että siellä on jotakin tiettyä.

Kesken Tuntematonta sotilasta kipaisin jääkaapille, repäisin auki nakkipaketin, voitelin näkkärin voilla ja puserrin sinappivanan keskelle.

Ja lavastin kuvan kun tajusin, että haluan jakaa tämän hetken. Mutta vain yhden ainokaisen kuvan.

Atrian Kulinaari nakkipaketti (2kpl) oli jääkaapissani, kuin myös 1 kg Atria Kulinaari ulkofile (jota en sentään alkanut keskellä yötä paistelemaan), koska joulukinkunhimossani vastasin Jees Atrian ruokabloggareille suuntaamien Arjen nautintoja ja Juhlahumua - haasteisiin. Haasteissa kyseisistä tuotteista valmistetaan teemaan sopiva annos. Kummastakin kategoriasta valitaan voittaja-annos, joka palkitaan joulukinkulla, kaikilla Atrian joululaatikoilla, sekä Riddersheim Gourmet -valikoimalla. Lisäksi Juhlahumua annos pääsee toteutukseen Ravintola Graniittilinnan listalle ja nakkiruoka ravintola Palmion. 

Ja jokainen osallistuvasta 15 bloggarista saa joulukinkun. Pitäkää lukijat silmat auki tällä viikolla blogeissa esiintyvien reseptien varalta, aikaa toteutukseen on vain Lucianpäivään saakka. Ja parasta kaikesta, teidän ei tarvitse äänestää missään, otatte  vaan parhaat reseptit toteutukseen jos inspis iskee.

Ai niin, ja pitäkää mulle peukkuja!



Yhteistyössä Atrian kanssa. Atria toimitti käyttööni veloituksetta 2 kpl nakkipaketteja ja 1 kg ulkofilettä haasteita varten. Joulukinkku saapuneen lähempänä aattoa.
↧

Hra Heksagoni ja rouva Pentagoni.... (eli jalkapallokakku)

December 10, 2013, 3:32 am
$
0
0

 ...ne yhteen soppii! 

Niinpä. NIINPÄ sitä luulisi, koska tästä mustien viisikulmioiden ja valkoisten  kuusikulmioiden liitosta muodostuu tuo miljoonien intohimon kohde, nimittäin jalkapallo.

Kun lupaudut tekemään  naapurin 7v. syntymäpäiville jalkapallokakun itsenäisyyspäiväksi ja tekoajankohdaksi valikoituu aamuyön pikkutunnit* , saattaapi tuntua, että ne kuviot eivät aivan niin noin tuosta vain loksahda paikoilleen. Sillä sitä ne eivät tee. Jotenkin urakasta kuitenkin selvittiin, ei vähäisimpänä apuna Leipurin Putiikista löytämäni viisikulmio-muotti. Muotin sivut olivat 4,5 cm ja se taas tarkoitti (älkää kysykö mistä tämän tiedän...) että pallokakun halkaisijan tulee olla 25cm, että kuvio toistuisi oikeanlaisena.


Minulla on Ikeasta ostettu pyöreäpohjainen kakkukulho (iso, olisko 5l ainakin) Ja mittailin sitä, että jos teen siihen 5 munan kakkupohjan, se nousee aikalailla 25cm halkaisijan kohtaan. Ja näin suurin piirtein kävikin. Ei tässä nyt koko ajan viivaimen kanssa hääritty (mietin nyt, olisiko kuitenkin pitänyt?).

Tuon puolipallon kakkupohjan sitten kostutin ja täytin yksinkertaisesti toivomusten mukaan kermalla ja banaanilla (ja kinuskilla, oma lisäys). Täytetyn kakun vuorasin kauttaaltaan vaahdotetulla voilla, jotta kuorrutteen olisi mukava asettua paikoilleen kauniisti, eikä kakku falskaa. Koska sokerikuorrutteet ja tässä käyttämäni vaahtokarkkimassa ovat todella makeita, on aivan turha alkaa tehdä mitään voin ja sokerin sisältävää kreemiä, voin suola itseasiassa antaa sopivasti vastapainoa päällysteen makeudelle. Ja tämä on hra Leipurin Putiikin vinkki.


Kakku siis päällystettiin kauttaaltaan valkoiseksi kaulitulla vaahtokarkkikuorrutteella, ja siloiteltiin nätisti. Ohueksi kaulitusta  mustasta kuorrutteesta otin  muotilla viisikulmioita ja aloin liimailla niitä paikoilleen. Ja tyydyn vaan sanomaan, että oikean paikan löytäminen ei ole aivan niin yksinkertaista miltä se kuulostaa. Lopuksi viimeistelin kuusikulmioiden avonaiset sivut mustalla lakritsinauhalla, joka sekin on, piru vie, kippuraista tavaraa. Ja juuri kun suoraa tarvittiin.

Lopputulos oli kuitenkin kelpo mielestäni, vaikka hiukan hikeä ja kyynelitä vieritettiinkin. Eikä tämä nyt lopulta mitään rakettitiedettä ole, joten ehkä sinä onnistut paremmin, rohkeasti vaan. Tästä kakusta tykkää varmaan suurempikin sälli!

*Mistä moinen kakunteolle otollinen ajankohta? No, koska koko itsenäisyyspäivän aatto meni kokkaillessa ratsastusseuran pikkujouluun edellisvuoden malliin (tänä vuonna 42h ja karaokeisäntä) Ja sitten oli itse ne pikkujoulut, ja sitten piti tietysti pitkin iltaa tiskatakkin ja siivota keittiötä paikan päällä. Ja oli niin hauskaa, lauloimme ja tanssimme niin, että haalin katto oli varmaan metrin ilmassa. Eihän sieltä sitten kotiin malttanut lähteä ennenaikojaan, lopputiskien jälkeen taksilla kotiin, NaapurinUllan kellon mukaan kuulemma tasan kello kaksi. Ja sitten aloin leipoa. Olin ehkä pikkuisen väsynyt. Ehkä jopa pikkuisen huppelissa. Onneksi uunijuoppouden käsitettä ei tunneta...
↧
Search

Kolmen kaalin nakkiborssi

December 12, 2013, 5:31 am
$
0
0

Kyssäkaali, hapankaali, lehtikaali ja Kulinaari. Tämähän ryöpsähtää suorastaan runolliseksi. Kulinaari on siis Atrian lihaisa nakki, josta piti kehittää Arjen Herkkuja- teemalla sopiva ruoka. Elikkä kilpailuresepti.

Ai että mun tihkaisi. Nakki napsahti kyllä suuhun hyvinkin maukkaana ihan kylmiltään, enkä tuota muutenkaan pahalla silmällä katso mitä tulee arkiklassikoihin, nakkikeittoon ja - kastikkeeseen. Mutta jotenkin pääni on vain niin suppea, että sinne ei meinaa millään mahtua mitään kovin eksoottista ja uutta nakista. Nakin kavereita ovat peruna, sinappi, ehkä kotimaiset juurekset.




Ja ihan työpaikkalounasravintolan listallekin pitäisi sopia. 
Lähdin tuunailemaan vanhaa kunnon borssikeittoa nakkiystävälliseen suuntaan lisäämällä kasvisrepertuaaria, hapankaalta ja muodikasta ja extraterveellistä lehtikaalta. On siellä edelleen se punajuurikin.

Oi, että sopan keitin!



Kolmen kaalin nakkiborssi
8:lle
2 pakettia Atria Kulinaari A lk:n Herkkunakkia
3 punajuurta
2 porkkanaa
1/2 kyssäkaali
1 juuripersilja
1 palsternakka
1 sipuli
400g hapankaalta
3 lehtikaalen lehteä
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl hunajaa
2 kasvisliemikuutiota
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa 
mustapippuria
voita
vettä

tarjoiluun smetanaa

Kuori  kaikki juurekset ja paloittele ne ronskinkokoisiksi tikuiksi (koska en löytänyt julienne-leikkuriani, mutta äiti, se on aivan varmasti tallessa, vain jossakin väärässä paikassa). Kuori ja silppua sipuli. Sulata isolla paistinpannulla pari ruokalusikallista voita ja freesaile kasviksia siinä niin, että ne hiukan pehmenevät. Lisää tomaattipyre ja hunaja.

Kaada kasvikset isoon kattilaan ja kaada päälle noin pari litraa vettä sekä kasvisliemikuutiot. Kiehauta ja keittele sitten hiljalleen kasvikset pehmeiksi, n. 10 minuuttia.

Paloittele nakit ja ruskista pannulla.

Lisää keittoon hapankaali ja ruodittu sekä suikaloitu lehtikaali. Lisää punaviinietikka ja nakit. Kuumenna kiehuvaksi, ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Tarjoile smetananokareen ja ruisleivän kera.

Kaalinen nakkiborssi hyödyntää hienosti kauden vihannekset ja juurekset. Se maistuu niin kotipöydässä kuin työpaikkalounaana ja isossa kattilassa teet siitä oivaa kökkäruokaa. Kökkä taas ei ole mitään kökköä vaan talkoot pohjanmaaksi.

Oi että sopan keitin!




Yhteistyössä Atria Kulinaari. 

↧

Olipa kerran ihana ulkofilee

December 13, 2013, 5:01 am
$
0
0

Sen hartain toive oli päätyä juhlallisesti lautaselle ravintolassa, jossa juuri se kaikkien annosten joukosta oli valittu juhlistamaan erityistä hetkeä.


Siksi se ensin leikattiin pihveiksi. Se suolattiin ja pippuroitiin. Sen kimmoisat pinnat suljettiin tulikuumalla parilapannulla. Se sai ylleen tapenade-leipä-yrttitahnan ja siirtyi hetkeksi uuniin, jossa ankanrasvassa paistetut perunat, palsternakat ja juurisellerit odottivat. Pihvien saavuttaessa täydellisen kypsyyden ja levähtäessään vielä hetken, kokki viimeisteli hapokkaan sipuli-tomaattichutneyn, joka toimitti mehevälle pihville kastikkeen virkaa.

Ja sitten se oli valmis. Kaikessa yksinkertaisuudessaan komeudessaan.




Tapenade-kuorrutettu naudan ulkofileepihvi
Tomaatti-sipulichutney
Perunaa, palsternakkaa ja juuripersiljaa ankanrasvassa

Tapenade-kuorrutettu naudan ulkofileepihvi
6:lle

1 kg Atrian Kulinaari Pihvinaudan Ulkofilee
suolaa
pippuria
öljyä paistamiseen 
n. 5dl Tapenade-kuorrutetta

Ota liha ajoissa huoneenlämpöön. Siisti filee poistamalla kalvot ja leikkaa se poikkisyin 6:ksi pihviksi. Suolaa ja pippuroi, sekä öljyä pihvit ja paista kuumalla parilapannulla pinnat kiinni ja kaunis väri pintaan. Levitä paksuhkosti kuorrutetta pintaan, aseta pihvit uunivuokaan ja gratinoi 225 asteessa ylätasossa nopeasti (1-min), jotta pihvi säilyy mehevän mediumina.

Tapenade-kuorrute

Tapenade
200g kivettömiä kalamata oliiveja
3-4 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl kapriksia
2 tl sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
hiukan tuoretta timjamia
hiukan mustapippuria myllystä
2 siivua maalaisleipää
100g parmesania 
1dl silputtua basilikaa

Kaikki ainekset kulhoon ja survo paksuksi tahnaksi pamixilla  tai käyttäen tehosekoitinta. Maistele ja lisää öljyä tai sitruunaa maun mukaan. 

Tomaatti-sipulichutney

2 rasiaa miniluumutomaatteja
2 punasipulia
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa, pippuria, sokeria
1 dl basilikaa silputtuna
2 rkl oliiviöljyä

Kuumenna äljy kasarissa tai paistinpannulla. Lisää silputtu punasipuli ja 4 osaan pienityt tomaatit. Hauduttele pehmeäksi - miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi etikka ja mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Viimeistele sekoittamalla mukaan basilikasilppu.

Perunaa, palsternakkaa ja juuripersiljaa ankanrasvassa

6 perunaa
2 juuripersiljaa
2 palsternakkaa
2 dl ankanrasvaa
suolaa
pippuria
timjamia
3 valkosipulinkynttä

Kuori ja pilko jauhoiset perunat 4 osaan. Keitä ne lähes kypsiksi suolatussa vedessä. Laita perunat uunivuokaan yhdessä muiden kuorittujen ja pienemmäksi pilkottujen  juuresten kanssa. Kaada päälle kuumennettu ankanrasva, sekoita, suolaa ja pippuroi. Paista 180 asteessa 30 minuuttia. Lisää sitten muutama timjaminoksa ja kuoritut puolitetu valkosipulinkynnet ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Nosta tapenade-kuorrutteella hunnutettu pihvi  kuumalle lautaselle. Asettele viereen annos ankanrasvan rapeuttamia juureksia. Viimeistele annos valuttamalla chutney lautasen poikki ja osaksi pihvin päälle.

Asiakas kiittää. Niin kotiravintolassa kuin oikeassakin.


Resepti osallistuu Atrian Kulinaari Juhlahumua- haasteeseen ja toteutuksessa käytetty 1 kg ulkofile on saatu Atrialta. 
↧
↧

Tähtikakku

December 16, 2013, 1:55 am
$
0
0

Meidän kadulla vietti ristiäisiään eilen pikkuisen suloinen Jane Susette. Koska olen ilmeisesti katumme virallinen ristiäiskakun leipoja sain toteuttaa pinsellalle äitinsä visoiman yksinkertaisen tyylikkään ristiäiskakun.

Vaahtokarkkikuorrutteen alta löytyy 7-munan  kakku, jossa täytteenä vadelma-vaniljamousse sekä valkosuklaamousse.


Tervetuloa meidän kadulle, Jane!

↧

Samppanjaa ennen 11 a.m

December 16, 2013, 2:35 pm
$
0
0

Aika harvoin lähden Pohjanmaalta minnekään tilaisuuksiin, ne kun ovat yleensä pääkaupungiseudulla ja vaikka pendolino syöksähtääkin meiltä Helsinkiin vajaassa kolmessa tunnissa, merkitsee se kuitenkin aikataulujen yhteensovittamisen kanssa vähintäänkin 8 tunnin matkaamista. Ja tähän on harvoin varaa; kuten tiedätte aika on ja junaliputkin on!

Mutta ihan alkukuisen merkkipäiväni kunniaksi ajattelin tehdä jotain itselleni hemmottelevaa.( Semmoinen minä olen, ajattelen joskus itseänikin!)Vastasin siis myönteisesti Fiskars/Hackman/ Iittalan brunssikutsuun, jonka he esittivät blogeille, joiden kanssa tehneet yhteistyötä tänä vuonna. Olet ehkä katsonutkin mun hirveän (tosi huono sanavalinta, jopa murteella) erittäin kansainvälisen videon.



Ihanempaa aamupäivää en olisi itselleni voinut antaa. Paikkana ihana Pastis (suursuositus kaikille Helsingistä ruokapaikkaa etsiville ja on siis ihan keskustassa, vaikka vähän piilossa) ja isäntänä bistron puolesta yksi omistajista, sommelier Samuil Angelov. 

Nyt on sitten joulupukinlista pidentynyt. Samuil esitteli meille Essence plus viinilasisarjan, jossa sekä iso, huima 65 cl ja pienempi, sekin yli 40cl lasi. Essencen jalalla, mutta suuaukkoa paranneltu viiniystävällisemmäksi, hiukan tulppaanimaiseksi. Oletko muuten kokeillut koskaan kuinka joustava Essence lasi on? Pistä kätesi lasin suuaukon päälle, paina pehmeästi ja pyörittele kättäsi, se tosiaankin joustaa. Siinä siis salaisuus kuinka minäkin olen pystynyt pitämään omat Essenceni ehjinä. 

Mutta näihin uusiin laseihin rakastuin. Samoin kun Samuilin avarakatseiseen viinifilosofiaan. Rikotaan vanha käsitys puna- ja valkoviinilaseista erikseen. Tervetuloa yksinkertaisuus ja viinin luonteen huomioiva ajattelu. Sama viini maistuu erilaiselta eri lasista, mutta nyt ei puhuta siitä, että eri rypäleet vaatisivat eri tyyppisen lasin. Vaan viinin ominaisuuksien korostamisesta lasista riippuen. Kun haluat nauttia vaikkapa chablista sen mineraalisuus korostuu pienemmästä lasista, samoin voit leikitellä punaviinin kanssa, halutessasi korostaa sen hapokkuutta tarjoa sekin pienestä lasista. Isommasta se  maistuu paljon leveämmältä, runsaammalta ja pehmeämmältäkin.

Hauskassa viinimaistiaisissa joimme siis samaa viiniä 2 eri lasista ja vielä suoraan pullosta(kaadettuna, huom), että lopuksi dekantoituna. 4 eri viiniä, sanonpa vaan!

Essence plus sarjassa on nyt myös (haluun-haluun) magnum-vetoinen dekanteri, joka on muotoiltu optimaalista ilmaantumista ja kaatoakin ajatellen todella kivasti. Tämä taikakaluhan multa puuttuu yllättäen kokonaan, lohduttavaa oli kyllä kuulla, että viinin voi dekantoida vaikka vesikannuun, mutta varsinkin nuorille viineille se kannattaa todellakin aina tehdä. Helppo tapa nostaa 10€ viini seuraavalle tasolle.

Samuilin vapauttava viinifilosofia vapautti myös murehtimasta ravintoloiden viinipaketeista. Hei, jos menet syömään, alkuun lasi samppanjaa ja sitten tilaat pullon ihanaa, haluamaasi viiniä, ja tilaat ruuat. Chances are, että sulla on ihana ilta ihanan ruuan ja juoman seurassa, ja hyvässä seurassa, vaikka sitä  toisen pääruuan viiniä ei nyt oliskaan erikseen valittu lautasella olevaa sitruunanpalaa ajatellen. Ei se nyt ihan noin sanonut, mutta näin mä sen ymmärsin, kun halusin.

Tieto lisää tuskaa ja markkinointi tarpeita. Ihana oli tavata tuttuja blogaaneita ja tutustua taas muutamaan uuteen, Punavuori Gourmetin Anikoon ja Hiidenuhmaan. Juttu lensi, nauru raikui ja tilaisuuden kesto piteni ilmoitetusta lähes pari tuntia.

Itse brunssi oli toteutettu ihanan bistromaiseen tyyliin. Löytyi Lintsin kuuluisaa pateeta ja punasipulihilloketta...



valikoima salameja ja kinkkuja...


juustoa,


hapokkuutta,


 jumalaista skagen-perunasalaattia, tuoreita croissantteja.


Lämmin osio tarjoiltiin pöytään; tuoretta briossia, uppomunaa...




jälkkäriksi vaniljavaahtoa ja vadelmaa...



Voiko ihmistä enempää hemmotella? Ai niin ja tosiaan se samppanjalasi, täynnä jaloa juomaa ojennettiin käteen heti saapuessa, piirun paarun ennen kello yhtätoista.

Kiitos Pastis, Samuil ja kaiken takana tietysti Fiskars. Ilo oli varmasti minun puolellani.

Googlekin varmaan löytää tänne hakusanalla ihana. Sen verran monipuolisesti tuli käytettyä taas suomen kielen adjektiiveja.

 Maistitestissä Shelter Hans-Bert Espe Und Silke Wolf Spätburgunder 2011 
↧

Poron pökäleet

December 18, 2013, 8:13 am
$
0
0

Välillä on aivan hauskaa vertailla eri maiden joulukulttuureita omaamme. Vaikkapa rapakon takaista. Jos otetaan asia aivan joulupukki- näkökulmasta, niin onhan se nyt hiukan kummallista, että Joulupukki tulee alas savupiipusta aaton ja joulupäivän välisenä yönä, jakaa lahjat kenenkään näkemättä ja huutelee kurvaillessaan taivaalla (hei kuka nyt tuollaista uskoo?) "Ho, ho, ho!" (erityisesti tämä äännähtely saa epäilemään jopa ameriikan pukin älykkyysosamäärää).

Niin ja ne porot, tosiaan. Ne tuntuvat näyttelevän jotenkin erityisen suurta osaa siellä koko joulupukkijutussa. Vaikka meillä pukki tuo porollaan (yleensä yksi riittää) lahjat, tottakai, mustan joulun sattuessa hyväksymme myös muut volvot ja menopelit. Porojen nimeämisen sijaan meilläpäin pistetään mieluummin petterit pataan. Eikä kenellekään tule paha mieli.

Jos nyt sattuu siellä teillä pieni jälkikasvu olemaan joulutekemisen puutteessa, tekaiskaapa näitä nopeita ja helppoja poron pökäleitä. Onnistuvat ihan ilman uunia. Meikäläisen silmiin nuo eivät nyt niin varsinaisesti poron ulosteelta näytä, mutta ymmärrettävästi valtojen fantasialändissä nämäkin menevät läpi. Lienevätkö koskaan poronpaskaa nähneet (pahoittelen vulgaaria sananvalintaa, mutta on oikeus ja kohtuus, että bloogini löytää googlaamalla"poronpaskaa", kun "fasaaninpaska" tunnetusti googletettuna ohjaa suoraan tänne)?

Kunhan aikuinen on tuossa kuumennusvaiheessa mukana, lapsikin osaa nostella lusikalla pökäleitä leivinpaperille. Näihin voi kaurahiutaleiden lisäksi upottaa myös muita murojen jämiä. Itse käytin reilut puolet Myllärin pika-kaakaokaurapuurohiutaleita. Niistä valmistettu puuro oli  nimittäin liian eksoottista meidän tenaville. Mutta nyt ei enää paketti vanhene kaapissa.





Poron pökäleet (Reindeer Droppings)
100g voita
1 dl tummaa kaakaojauhetta.
3 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl maapähkinävoita
1tl vanilliinia
7-8 dl  Myllärin Luomu kaurahiutaleita, voit osan korvata kaakaokaurapuurolla

Sulata kasarissa voi. Lisää sokeri, kaakao, maito, maapähkinävoi ja vanilliini ja kuumenna vielä kerran kiehuvaksi. Sekoita sitten kaurahiutaleet tai muut murot mukaan ja nostele leivinpaperin päälle teelusikalla sopivan kokoisia papanoita. Vie kylmään (ulos on hyvä) jähmettymään. Valmis.

Suuresti huvittunut olin myös vertaillessani pukilla pelottelua USAssa ja meillä. Perinteisestihän meillä tuhmille lapsille on kaksi tulevaisuudennäkymää, joko jäävät ilman lahjoja tai äärimmäistapauksessa pukki tuo RISUJA!

Ameriikassa kaikki on toisin. Miten teillä uppoaisi seuraava:


Joulupukki tuomiset voi satumaiset laittaa, 
Saatat joskus Petterinkin terveiset sä maistaa.
Jos et ennen joulua ole kiltti ja huutamasta lakkaa
Joulupukki tuoda voi pelkkää poronkakkaa!

Että reseptikin nyt on sitten uhkauksen toteutukseen.
Ho, HO, HO!


Resepti mukana Myllärin Luomun Suomen inspiroivin leipoja- haasteessa. Kaurahiutaleet lahjoitti Myllärin Luomu.



↧
Viewing all 934 articles
Browse latest View live
Search