Quantcast
Channel: Kaikki äitini reseptit
Viewing all 934 articles
Browse latest View live
↧

PALUU KLASSIKOIHIN: PARSA, MUSLIINIKASTIKE JA SAUVIGNON BLANC

May 17, 2016, 3:58 am
$
0
0

 Kaupallinen yhteistyö

Parsaa pidetään vaativana parina viinille. Siihen on syynsä ja jos olisin kemisti (tuska ainoastaan lisääntynyt kun hengaan niiden kanssa nykyään työn puitteissa) osaisin aivan varmasti selittää teille miksi parsa maistuu yksinään ihanalta, mutta tietyn viinin kanssa kovalta ja metalliselta. Syyt löytyvät parsan sisältämistä yhdisteistä, jotka yksinkertaisest eivät natsaa esimerkiksi tanniinisen punaviinin kanssa sen paremmin kuin tammisen chardonnay'nkaan.

Parsa muuttuu paljon viiniystävällisemmäksi jos sen grillaa kunnon pintapaahto kuntoon tai upottaa sen johonkin ihanaan juustoiseen tai voiseen kastikkeeseen, samaa siltaa viinin ja parsan välille rakentaa myös pekoni.Edelleenkään sitä ei silti kannata valita tanniinisen punaviinin tai tai tammisen chardonnayn kera.



Sauvignon Blanc, sen sijaan,  jos mikä, on klassinen pari parsalle; sen sitruksisuus, yrttisyys ja reipas hapokkuus muuntuvat parsan kanssa suloiseksi sopusoinnuksi. Pitäkääpä siis se mielessä parsaviiniä patsastellessanne.

Ja parsa. Minä teen jostain syystä useimmiten vihreää parsaa. Tai siis ihan siitä syystä, että nuo notkeat, ohuet tangot vetoavat jo värillään, eikä kypsennystä tarvita nimeksikään. Itse asiassa se on mainio raakahöylättynä salaatissa. Ja maku, se on juuri se parsa!



Mutta ehkä vieläkin herkempi, parsempi ja herkullisempi on onnistuessaan tuore valkoinen parsa. Se on jotakin niin eksklusiivisen hyvää, että siitä unelmoi seuraavat puoli vuotta. Harmillisesti (vanhan) valkoisen parsan kanssa myös epäonnistuu helpommin kypsennyksessä. Tiedät sen jälkeen, että parsakuitu on p-i-t-k-ä...


Tähän viinijuttuun ja parsan klassisiin pariin sopii hyvin kertoa kuinka n. tasan vuosi sitten tapasin erään viinitalon perillisen (aivan!... ja en puhu nyt Jyrki Sukulan lapsista), joka kertoi varsin intohimoisesti suhteestaan viiniin ja ruokaan. Hän kertoi, että parsa on ihan parasta musliinikastikkeen kera. Hän oli ranskankielinen, joten Sauce Mousseline soljui sanana hänen huultensa välistä kepeän arkipäiväisesti ja me muut moukat (Tähän kohtaan parempi mainita, että paikalla oli siis muitakin, joten kyse ei ollut sen intiimimmästä tilaisuudesta, vaikka sellaiseenkin olen kerran saanut kutsun Tomi Björckin kanssa - kutsussa tosiaan luki tervetuloa viettämään intiimiä iltapäivää Tomi Björckin kanssa-  ja sekin paljastui ihan joukkotilaisuudeksi...) olimme ihan, että häh, mikä soosi?

Musliinikastike on siis yksi ranskalaisen keittiön kastikkeista, sitä kai voisi luonnehtia hollandaiseksi, johon lopussa sekoitetaan vaahdotettua kermaa. Kastike todella syleilee parsaa. Se on jotenkin vähän unohdettu meillä ja siksi halusin muistuttaa tästä klassisesta symbioosista parsa- sauvignon blanc- musliinikastike.
Ai että, ken saa tuoretta parsaa omasta maasta!



Valkoista parsaa ja musliinikastiketta
2-3:lle

500g tuoretta, valkoista parsaa

150g voita
3 keltuaista
3 rkl kuivaa valkoviiniä (sauvignon blancia)
1 tl sokeri
1/2 tl suolaa
1-2 rkl sitruunanmehua
1/2 dl kuohukermaa

Huuhtele parsa ja katko niistä puumaiset varret. Kuori nuppua lukuunottamatta pitkin vedoin tukien parsaa leikkuulautaa vasten. Muuten se katkeaa helposti.

Keitä 10-15 min. kypsiksi kevyesti kiehuvassa vedessä. Koska minulla ei ole parsakattilaa (enkä tarvitse, rakas joulupukki), keitän ne paistokasarissa kyljellään.

Sulata voi. Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi.

Sekoita keltuaiset, viini, sokeri ja suola ja vatkaa niitä kulhossa vesihauteessa kunnes seos sakenee. Nosta kulho pois vesihauteesta. Vatkaa mukaan  sula voi ohuena norona vähän kerrallaan kaataen, älä kaada mukaan astian pohjalle painunutta sakkaa. Saat aikaan täyteläisen paksun kastikkeen.

Vatkaa mukaan sitruunamehu. Tarkista maku.

Sekoita mukaan vaahdotettu kerma juuri ennen tarjoilua.



Oma Sauvignon Blancini oli tällä kertaa Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc 2015. Olin aivan täpinöissäni kun yhdistelmä toimi niin hyvin. Lopussa piti alkaa vetelemään parsaa käsin ja viiniä kaksin käsin.



Les Fumées on muuten Alkon top 3:ssa myydyimmissä valkoviineissä. Eikä turhaan, Viini sai pronssia myös Vuoden Viini 2016 kisassa. Sitä löytyy myös kätevänä hanapakkauksena joka on itseasiassa myydyin laatikkoviini Alkossa. Sinivalkoinen ulkoasu kyllä huutaa "Juhannusviini"! Parsalla tai ei. 


P.S. Se viinitalon perijä iski jostain syystä toistuvasti (ja tarkoitan enemmän kuin 2x) minulle silmää illallispöydässä. En provosoinut.

↧
Search

KOKO KESÄN JÄLKIRUOKA

May 18, 2016, 1:02 am
$
0
0



Yhteistyössä K-ruoka

Niin minä ainakin olen päättänyt. Tiedän, että mansikoita popsitaan ja jäätelöä himoitaan tänäkin kesänä, mutta mukaan mahtuu aivan varmasti vielä yksi napakymppi jälkkäri, joka on juuri sopivan keveä ja raikas grillauksen päätökseksi. Itseasiassa jälkkäri nimi on aivan turhan rajoite tälle herkulle, joka sopii hienosti myös kesäaamun avaukseksi. Viileäksi välipalaksi. Kulho käteen siinä laiturinnokalla ja jalat järveen. Oi kesä!



Mieti: Viileiden melonilohkojen päälle valutetaan turkkilaista jugurttia, jonka happamuutta on taitettu mintulla, basilikalla ja sitruunalla. Uunissa valmistuu suosikkipähkinöistä, pistaaseista ja suolapähkinöistä yhdessä seesaminsiemenien kanssa rapea praliini, joka ripotelleen melonin ja jugurtin päälle rouskua tuomaan.  Ylimääräinen praliini säilyy muuten vaikka kannellisessa lasipurkissa, ja praliinin ollessa valmis ei tässä olekaan muuta kuin melonin lohkomisen vaiva. Ja se vaiva, se kyllä palkitaan lopputuloksessa!

Painotuore K-ruoka lehti on juuri nyt noudettavissa taas K-ryhmän kaupoista sekä ensimmäistä kertaa se on tarjolla myös Siwoissa ja Valintataloissa. Lehti on pullollaan houkuttelevia ja testattuja laatureseptejä kesän kokkailuihin. Aika hienoa, että sinne on päässyt myös tämä oma reseptini. Enpä olisi osannut kuvitella, että joskus olen inspiraationa inspiraationi vierellä!


Melonia ja minttujugurttia
 4:lle

2 erilaista melonia, ½ kumpaakin (esim. hunajameloni, valkoinen hunajameloni, cantaloupe)
200 g Pirkka turkkilainen jugurttia
 ½ sitruunan mehu ja raastettu kuori
 ½ dl silputtua tuoretta minttua
 ½ dl silputtua tuoretta basilikaa
2 dl ruokosokeria
1 dl vettä
1 dl pistaasipähkinöitä
1 dl suolapähkinöitä
2 dl seesaminsiemeniä
muutamia mintunlehtiä koristeluun


Leikkaa meloninpuolikkaat lohkoihin. Poista kuori. Puolita lohkot ja jaa nätisti 4 tarjoiluastiaan tai yhteiselle suurelle vadille.



Valmista praliini kuumentamalla sokeri ja vesi paistinpannussa. Rouhi pistaasit ja suolapähkinät karkeasti. Lisää puolet kuumasta vesi-sokeriseoksesta pähkinöiden joukkoon, sekoita mukaan seesaminsiemenet. Levitä seos leivinpaperin päälle ja paahda uunissa 225 asteessa 3-4 minuuttia. Anna jäähtyä ja murustele sitten paloiksi.




Sekoita loppu hiukan jäähtyneestä sokeriliemestä jugurtin sekaan. Lisää sitruunan mehu ja kuoret sekä silputut yrtit.


Nostele minttujugurttivaahtoa melonilohkojen päälle. Ripottele pinnalle praliininpaloja ja muutama mintunlehti.


 Kurkkaa lisää kivaa kokattavaa K-ruoka sivulta !
↧
↧

KAKKUKIERTUE: Kakut kesän juhliin

May 25, 2016, 3:13 am
$
0
0

Kevät ja kesä on kakkujen kulta-aikaa. Pari blogiystävääni keksi tehdä koontilistat parhaista kakuistaan ja siitäkös me muutkin innostuimme. Useampi blogi saattaa nyt siis tarjota omia ja lainattuja, mutta ainakin kerran testattuja kakkujaan ja linkitämme toisiamme vielä ristiin rastiin, jospa se inspiroisi sinua, kakkua kaipaava lukija.

Kakkujani katsastaessa huomasin, että minulla on hirveä liuta täytekakkuja, joista lähinnä saa koristeluideoita, ne kannattaa tsekata erikseen täytekakut/koristeet tagin alta. Varsinaisia kakkuja ei sitten muuten mahdottomasti ollutkaan. Enemmän tunnun olevan makeitten piiraiden leipoja. Mutta tässä valintani.


3 AINEKSEN JAPANILAINEN JUUSTOKAKKU
Koristelulinjalla mennään  tällä kertaa pääsiäisen hengessä, mutta kuvitteleppa kakun päälle raemunien sijaan vaikka vaaleansinertäviä orvokkeja... Pienten juhlien kakkuerikoisuus


Kakku on mielestäni kauneimpia koskaan valmistamiani, kiitos tuon upean marenkikuorrutuksen, jota voi siis soveltaa muihinkin kakkuihin. Maultaan tämä kakku oli ehkä pikkasen makian puolella, siksi yksi pala riittänee.



BANAANIKAKKU SUOLAPÄHKINÄKINUSKILLA
Mun syntinen rommilla terästetty luomus, jonka eräs anonyymi lukija kertoi aiheuttaneen lähes kolmiodraaman, jossakin suomalaisessa naapurustossa, kun naapurin mies tykkäsi niin kovasti tästä kakusta (naapurin emännän leipomana tietenkin...) Ei kai minua voi pitää vastuullisena?


KEKSIMUTAKAKKU
Pirkan nerokas, hyväksi havaittu muunnos mutakakusta (tavallisen mutakakun, kladdkakan ohje ilman suklaata myös blogissani, HELPPO JA NOPEA.)


TAIVAALLINEN SUKLAAKAKKU
Tämä ei näytä hääviltä tässä pikakuvassa, mutta on aivan jumalainen kakku tarjottavaksi marjojen kanssa isommissakin juhlissa. Ei täyttämisiä, you know!


Juustokakkuvariaatioille ei loppua näy. Tämä on ehkä vanhin reseptini ja yhä käytössä. Kertoo jotakin.


 Makiaa ja banaania ja makiaa banaania. Nam!

2

 Pieniin juhliin, laiskalle ja kädettömälle emännälle mökkiolosuhteisiin valmispohjista rakennettu herkku. Tästä ei ole vielä koskaan jäänyt muruakaan jäljelle. Mansikoiden kulta-aikaan!



 Tajusin juuri, että mulla ei ole ainuttakaan suuren pavlovan ohjetta, vaikka olen siitä tehnyt viime vuodet jos jonkinlaista versiota, hedelmillä tai marjoilla, jopa salmiakilla. Se on niin helppo ja näyttävä, gluteeniton, pohjat voi paistaa etukäteen, eikä murtumat sun muut kauneusvirheet haittaa. Ihan ihan paras isoompaankin juhlaan!



PERINTEINEN KINUSKITÄYTEKAKKU
Toki sanansa on sanottava myös perinteisen suomalaisen, miellyttävän kosteaksi kostutetun täytekakun kunniaksi. Yksi perinteinen kuorrutus on kinuski, Kesällä kyllä saa vapaasti villiintyä marjoista. Ja koristelussa saa näkyä luonto ja käden (puutteellisempikin) taito.


Ja monasti, kun kakkukahvit on nautittu, voi isoa ja pientä juhlijaa alkaa vähän hulinapäivä sopivasti väsyttää. Silloin saattaa tulla jopa känkkäränkkä kylään. Mutta sehän ei ole kakkujen syy.

Maitotyttö pikkuserkun rippijuhlissa 2,5v. Suloinen. Ja äkäinen.

MEANWHILE IN LONGFIELD1 -blogin Huli on luvannut kerätä kakkupostauslinkit kakkupostaukseensa.

Siellä löytyvät jo ainakin
TASTY TRAVELISSIMO
HANNAN SOPPA

IHANIA, OMANNÄKÖISIÄ JUHLIA!
↧

BURSA JA SEN KAVERIT

May 28, 2016, 6:20 am
$
0
0

Kuvan kuollut eläin ei ole BURSA. Se ei ole myöskään Antti eikä Lasse, vaan kovin hieno pala kotimaista rotukarjaa, jota on riiputettu vaatimattomat 9 viikkoa 2 asteen lämpötilassa. Bursa taas on keittiöslangia hampurilaiselle (joo, piti munkin kysyä), niinkuin Antti Entrecotelle ja Lasse Lasagnelle. Ja mitä niitä nyt onkaan...

Olen tässä viikon verran sulatellut (niin henkisesti kuin fyysisestikin) aivan huikeaa viikon takaista perjantaita. Mä luulen, että olen Suomen onnekkain ruokabloggari kun pari vuotta sitten Gastromessuilla minut yhytettiin yhteen Dietan kanssa. Silloin tuloksena oli äärettömän opettavainen kokkauspäivä Sinne-ravintoloiden armottoman taitavan Kai Kallion kanssa. Bonuksena sain kutsua parikymmentä parasta ruokabloggariystävääni (sanotaanko nyt tässä vielä, että kuka piru teitä pystyy mihinkään paremmuusjärjestykseen laittaa, eikä ole tarkoituskaan) nauttimaan 5 ruokalajin ateriasta drinkkimenuineen ja  tutustumaan Dietaan, muistatteko?

Lienen tehnyt myös jonkun asteen vaikutuksen Dietan keittiömestri Vesa Saaristoon, hän kun molemmilla kerroilla uudelleen tavatessamme on muistellut varsinkin drinkintekoshowtani, jossa lienen päässyt lähemmäksi kuin koskaan flöörausta (äiti, se tarkoittaa viinapullon akrobatimaista nakkelua), erotuksena vain se, että aina kun pullo lipsahti lennähti kädestäni, takanani selustaa turvannut oikea baarimestari Robert nappasi sen. Epäilivät jopa, että olimme harjoitelleet.

Joten olisihan minun pitänyt tietää, että kun Dieta lupasi järjestää Meat& Grill koulutuspäivän bloggaajille, tulisimme saamaan paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Sillä lailla ne lunastaa nimittäin lupauksia Dietalla.


No, mitä me sitten teimme? Me söimme, kokkasimme, söimme, joimme, opimme ja kokeilimme uutta (muutakin kuin bursa-sanan), söimme, nauroimme, heitimme alatyylin herjaa ja korkealentoisia ajatuksia ja sanoinko jo että söimme ja nauroimme. Ja söimme. Eikä tämä ollut vegaanin paikka tällä kertaa, let me tell you! Meitä on nyt sitten 9 kpl perusteellisesti koulutettuja porchettan sitojia, jos joku tarvitsee vinkkejä. Porchettasta taisi tulla kerta heitolla myös meidän kaikkien tämän vuoden ruokahitti, niin herkulliselta maistuivat alkuun nauttimamme porchetta leivät: grillissä valmistettua tuoretta yrttileipää, paksu siivu sopivan savuista porchettaa, pikkelöityjä sinapinsiemeniä ja marinoitua punasipulia.  Kaikki ovat onnistuneet myös kotona mukaan vakumoidun porchetta-babyn kypsennyksessä. Kyllä oli hyvää. Jos kiroilisin, voisin tähän turhaan lausua sen Taivaan Isän pojan nimen, sillä lailla pohojalaisittain.


Valtasimme HK Scan keittiön, jossa meitä Dietan Vesa Saariston lisäksi koulivat HK:n Janne Leppänen ja Risto Mikkola, tuo Suomen punkein keittiömestari. Janne ja Mikko olivat minulle tuttuja ennestään taas toisesta etten sanoisi Happy, happy päivästä, jossa kokkailin perhepiirissä. (Jannelta erityisterkut miehelleni Iso-Hoolle:"se sinun mieheshän oli tosi hauska." Näin se on, tasapaino se pitää olla avioliitossakin, kun on sattunut saamaan näin asiallisen hillityn vaimon.) Unileveriltä brasilialaisiin makuihin opasti Petri Nygård, joka minulle tuotti  etukäteiskirjeenvaihdossa hiukan epäilyksiä, josko vaikka seuraavalla kerralla paikalle saadaan Geekki.


That special moment

No kyllähän mä nyt aikuusten oikeesti OSASIN tämän
Jakauduimme 3 ryhmään. Pääsin itse porchettan kimppuun ensimmäisenä, ja oikeasti olen iloinen, että osaan sitoa nyt oikeaoppisesti lihan. Vaikka kyllä se käy myös sillä narunpätkä kerrallaan tyylillä. Mä palaan vielä porchettaan, se on huippuyksinkertainen, mutta liikuttavan herkullinen ruoka.



Vesa opasti MIBRASA grillin käyttöä. Se on ammattikäyttöön tarkoitettu, komea puugrilli, jonka kahdella tasolle mahtuu kerralla 60 bursaa.  Se on muuten sellainen määrä, että enpä haluaisi olla luukulla kun niitä lähdetään nostamaan (olla luukulla= annokset viimeistelee kokki joka pitää huolen, että kaikki nousee oikeaikaisesti, nousee, nostaa : annoksen komponentit kootaan lautaselle valmiiksi annokseksi). Hiiletkin ovat ison miehen nyrkin kokoiset. Niissä löytyy voimaa pitkään grillaukseen, tiivis uuni kietoo ruuan savuiseen syleilyyn ja aromi on uskomaton. Grillin kuumuus voidaan hyödyntää myös käyttämällä avattua luukkua (unohtakaa mitä asken puhuin luukusta, tarkotan nyt tämän UUNIN avointa LUUKKUA) parilana. Liha siihen ja kaunis paistopinta saavutetaan ihan melkein sekunneissa.



Uskomattominta oli grillaustyyli. Kun väline on näinkin hieno, voidaan unohtaa marinadit ja rubit, lihat pintasuolattiin ja - piipuroitiin vasta uunista oton jälkeen. Meillä oli HK.n lihavarastoita huippulihoja, makurasvaista ulkofilettä ja flanksteakkiä, mutta kuulkaas, ihan tavallinen broilerin koipireisi kypsyi siellä ylätasolla niin maukkaaksi ja niin meheväksi, että sitä ei tahtonut pieni järki käsittää.





En ole aivan varma oliko alkuperäisellä ruokalistalla tarkoitus valmistaa tuota dry-aged lihaa, luulen vähän, että meidän innostus ja arvostus sai Jannen kaivamaan myös tämän lihan kypsytyskaapin kätköistä? Hyvää. Understatement.

Kaksi muuta porukkaa oli valmistanut jo alkupalat ja kastikkeet, meille jäi jälkiruokien viimeistely. Tartuin kinuski poppareiden haasteeseen. Toivottavasti en pilannut sitä kattilaa.

Tuntien touhun ja maistelun jälkeen saimme istua katettuun pöytään, jonne kannettiin sitten vatia toisensa perään. Tässä kohtaa itketti. Hennot sääret sanoivat irti sopimuksensa. Niin hyvää, niin liikaa niin hyvää. Kiitos jokaisesta suupalasta. Pilsner Uruquell maistui upeasti kuuman kokkauksen päätteeksi. Oli pakko skipata viinit.

Aloitus  juustopalleroilla ja passion-chilikastikkeella

Hitsi nää perunatki oli vaan niin.
 
Flank steak, kuusenkerkkä, parsa

vihreää parsaa, kanankoipia, kanannahkakastiketta, punaista chimichurria

Makurasvallista currykermaa, cashew-pestoa, lehtikaalta, currykermaa

No tämä nyt on sitä vanhaa lihaa, suolaa ja pippuria. Nam.

Tästä ei bursa enää parane. huh, huh

banaanikeikauskakkua, kinuskipoppareita, kookospannacottaa passionkastikkeella

Ehdittiin vielä pitää kehityskeskustelukin bloggaajien ja yritysten odotuksista. Taidettiin olla kaikki aika hyvillä mielin. 

Lisää juttua voit lukea allaolevista osallistujien linkeistä.

Beach House Kitchen

Campasimpukka 

Habanerokitchen

Kamera ja Kauha

Kananpoikien Bistro

Mamagastro

Tinskun keittiössä

Veera R Queen of Delicious

Mä haluan nöyrästi kiittää yhteistyökumppaniani Dietaa upean päivän järjestämisestä, HK Scania, Unileveriä, sekä Servaalia. Hieno tapahtuma, johon edellä mainitut yritykset osallistuivat. Siksi koska heidän mielestään me bloggaajat olemme myös erittäin tärkeä sidosryhmä. Ja yhdessähän me tehtiin tästä aivan valtavan kiva päivä.



Kiitos paljon kaikille mukana olleille ihanille ruokabloggaajille.

Kuten vanha kauhavalaanen paukahros eli sanalasku asian ilimaasoo;

Hyvin pirettihin, hyvä nottei ruakittu!

Nanna
Laillistettu porchettan sitoja
↧

TÄY-TE-TÄÄN, PAP-RI-KAA...

May 30, 2016, 5:13 am
$
0
0

Tiedättehän te sen joka kanteleensoittajan, pikkuviulistin tai jopa nokkahuilistin ensimmäisen kappaleen Ostakaa makkaraa? Jostakin syytä se takertui korvamadoksi juuri kun yritin miettiä otsikkoa tälle paprikajutulle. Toivottavasti ei tartu nyt teihinkin...

Toinen asia on, kannattaisko koko kirjoitustuokio jättää odottomaan hetkeä jolloin aivotoiminta suoltaisi vähän monimutkaisempia sävelkulkuja. Mutta eikös se välillä ole lyhyempänä se virsikin kauniimpi?




Sitä minä vaan halusin sanoa, että jos haluatte hyvää ja kasvista, jotain minkä voi syödä joko pääruokana tai lisukkeenä, joka maistuu seuraavanakin päivänä lämmitettynä ja jossa uuni loihtii raaka-aineista esiin paljon enemmän kuin osiensa summan, jossa paprikan paahteisuus ja makeus, tattarisuurimon hienovireinen pähkinäisyys, tomaatin ja sipulin hapokkuus ja fetan suolainen kermaisuus harminisesti yhdstyvät, niin täyttäkää näitä pitkiä makeita paprikoita (lähes tulkoon putosin itsekin melodia-osuudesta tuossa lausehirviössä). 

Ja jos nyt haluaa aivan väkisin jotakin lihaa, niin harkitkaa sekaan paistettua raaka-chorizoa.


Pitemmittä puheitta, käykää noukkimassa resepti talteen Apetinan sivuilta, jonne sen laadin.

Täyttäkää, paprikaa, eurolla ja kahdella jo paljon saa!

Yhteistyössä Apetina
↧
↧

UUDET PERUNAT JA PARHAAT RESEPTIT

June 1, 2016, 3:51 pm
$
0
0

IHANAA HUOMENTA! Aina silloin tällöin on pikkariikkisen suloisempaa herätä torstai-aamuisin. Mahanpohjassa on ihan vähän perhosia, sillä lailla mukavaa siipien havistelua. Kuinka mä tekisin tänään? Hauduttaisin ison kupin Earl Greytä, tekaisisin leivät, hakisin lehden postilaatikosta ja lukisin kiduttavan rauhallisesti, kääntäen sivu sivulta aina edellisen luettuani kunnes oikea aukeama avautuu. Hillittisin itteni.

Vai loikinko yöpaidassa avoonjaloon pitkin siitepölyistä asfalttia laatikolle ja avaan lehden summittain jo jostain keskivaiheilta matkalla takaisin. Mahdollisimman läheltä heti sitä teema-sivuosiota. Viimeistään kodinhoitohuoneen kohdalla on pakko pysähtyä seisaaltaan lukemaan. On ne siinä. Kuvat ja teksti: Nanna Rintala. #emmäkestä


Tänään torstaina Lännen Media tarjoaa ruokasivustollaan meikäläisen parhaat uudet perunat-reseptit. Kyllä tätä herkkua on taas odoteltukin (viittaan nyt perunoihin). En väitä ollenkaan, en ollenkaan, etteikö uusi peruna olis aivan parasta voi ja suola päälle pyyhkäistynä, mutta kyllä siitä saa paljon muutakin. Paljon muutakin hyvää, korjaan.


 Kertauksena vielä lehdet, joiden sivuilta reseptini löytyvät:

Aamulehti
Satakunnan Kansa
Lapin Kansa
Kainuun Sanomat
Pohjolan Sanomat
Ilkka
Pohjalainen
Turun Sanomat
Kaleva
Keskipohjanmaa
Hämeen Sanomat
Forssan Lehti


 Ihanat puolimiljoonaa painotuoretta sanomalehteä.


Ihanat uudet perunat. Olkaa hyvä!

Mites te laitatte uudet perunat?
↧

#TASTETWIST

June 6, 2016, 5:04 am
$
0
0


Mäkin twistasin. Kun ymmärtää ja arvostaa (tai  vaikka inhoaa) klassikkoja, saa niitä mennä tuunaamaankin. Joskus menee syteen, mutta toisinaan saa aikaan ihan uutta ja herkullista, vähän erilaista. Maistuu sitten taas se klassikkokin seuraavalla kerralla.

Tällä kertaa iski twistausinto brittiklassikkoon fish and chips. Hauesta tekaisin tuorejuustolisällä pehmoiset pihvit ja perunaranskalaiset saivat väistyä bataatin tieltä. Ei huono. Hauraat pihvit menisivät hyvin hampurilaisessakin. Resepti tähän mun fish & chips- muunnelmaan löytyy Apetinan sivustolta (tässä linkki suoraan reseptiin).

Ja sitten vielä muistutus. Ihan jokaikinen voi osallistua Apetinan tastewist kuukauden kilpailuun instagrammaamalla jonkun oman ruokaluomuksensa, jossa on joku pieni twist.  Tägää kuva #tastetwist. Muuta ei tarvitse tehdä. Paitsi voi käydä äänestämässä Apetinan sivuilla, jonne kuvat nostetaan, eniten ääniä saanut voittaa. Viime kuussa se oli muuten Tinskun keittiössä Suomesta. Tämän helpompaa kisaa ei ookkaan! Nyt lähtee voittajalle laadukas kattilasarja. 

Eli heti kohta kuva instaan!  


Yhteistyössä Apetina
↧

RUOKAVERSTAS FOOD SUMMITISSA

June 9, 2016, 8:04 am
$
0
0

Kevään ruokaverstas-urakka huipentuu ensi viikolla  SEINÄJOKI FOOD BUSINESS SUMMIT'issa 14-15.6. Ruokatuottajien, -jalostajien ja -teknologioiden asiantuntijatapahtuma saa kylkeensä keskiviikkona  Makutrilogian viimeisen verstaan. Vaikka verstas on Food Summitin kyljessä, se on edelleen kaikelle kansalle avoin, maksuton tapahtuma, vain ilmoittautuminen riittää. Ja niitä otetaan vastaan maanantaihin 13.6 asti.


Tarjolla on sitäpaitsi harvinaista herkkua. Meillä on keynote-puhujana fysikaalisen kemian tohtori Juan Carlos Arboleya, joka toimii tällä hetkellä apulaisprofessorina ja tutkimusjohtajana Baskimaan kulinaarisessa keskuksessa. Hän on myös kansainvälisen International Journal of Gastronomy and Food Science - julkaisun päätoimittaja. Hän on tehnyt aktiivista yhteistyössä keittiömestareiden kanssa mm. Akellare, Arzak ja Mugaritz-ravintoloissa. 

Tarjolla siis todella ainutkertainen luento keittiömestareiden ja tutkijan välisestä yhteistyöstä.

Pakko laittaa, tähän väliin, #mäenkestä...mitkä pari päivää tulossa; meidän Moniaistinen huippuruokaverstas ja keynote-puhuja ja edellisenä päivänä seminaarissa aion käydä kuuntelemassa ainakin myös esim. Keynote Bruce Oreck: Entrepreneurship in the Digital World: Disruption, Transparency and the Supremacy of Customer Experience. 

Illalla luvassa moniaistinen illallinen, jonne musiikin ja äänimaailman on luonut muusikko, äänitaiteilija Sami Silén ja ruuasta yhdessä Juurella keittiömestareiden kanssa vastaa kevään Seinäjoen valopilkku José  Manuel de Torres Arrillo, niinikään Baskimaan kulinaarisesta keskuksesta.

Ja kaikki tämä mun omassa pikku kaupungissa, jei!

Ruokaverstaissa voi tapahtua mitä vaan. Tässä tilannekuvassa näyttäisi ihan siltä, että kohta saadaan nakkisoppaa...

Ruokaverstaassa maustetaan tällä kertaa siis musiikilla. Sonic seasoning- miten ihana termi. Sami on paikalla tilaisuutta varten luodun äänimaailman kanssa ja sitten katsotaan mitä siitä syntyy.

Viisaita päitä on luotu koko kevät yhteen. Tässä Jose ja Anu.
Ja näissä meidän vertaissa syntyy!

Uskokaa tai älkää, kiinalainen höyryttetty nyytti on täytetty suomalaisella savukalalla....

Kevään toteutuneista ruokaverstaista ja tuloksista voit lukea lisää meidän Ruokaverstas-blogistamme.

Vielä kerkiät mukaan Moniaistiseen Ruokaverstaaseen!



↧
Search

MUN IHANA BABY PORCHETTA

June 11, 2016, 10:28 pm
$
0
0




Saattoipa hyvinkin olla, että grillasin tämän kesän upeimman grilliherkkuni jo toukokuun helteillä. Dietan ja HK:n Meat&Fire- kurssilta tulin kotiin semmoisen pikkupossun kera, että se ansaitsee kyllä aivan oman juttunsa ja reseptin julkiseen jakoon.  Rullalle kääritty ja sidottu (!) possunkylki ei nimittäin ole monimutkainen tai vaikea valmistaa (tai kallis), muutama työvaihe ja sitten vaan lähinnä kärsivällistä odottelua, mieluummin yön yli.


PORCHETTA

n, 2,5 kg rypsipossun  lihaa: iso palan luutonta ja nahatonta kylkeä ja sellainen 1/4 osa soiro kaslerista (tai pala possun sisäfilettä), joka leikataan saman pituiseksi pätkäksi kuin siankylki.

hienoa merisuolaa
mustapippuria
1 sitruunan kuoret ja mehu
murskattua valkosipulia 
runsaasti lehtipersiljasilppua



Aseta siankylki leikkuulaudalle rasvaisempi puoli kattoa kohti. Halkaise kylki veitsellä leikaten ja samalla palaa avaten kuin kirjaa. Älä kuitenkaan leikaa ihan loppuun asti vaan jätä palat kiinni toisiinsa toisesta reunasta.




Nuiji palaa hiukan tasaiseksi. Ripottele sitten gremolata-tyyppiset mausteet lihalle. Ihan reilulla kädellä. Lopuksi laita kaslerin pala oikeaan reunaan ja rullaa possu  tiukalle rullalle kääretortun tapaan. Eli rullaus alkaa samasta sivusta kuin mistä aloit leikata lihapalaa auki.

Sido rulla tiukasti puuvillanarulla. Voit tehdä  ihan ympäri, umpisolmu ja poikki ja uudestaan ympäri, ellet ole masteroinut virallista lihansidontateksniikkaa. Lopputulos sama!

Tässä vaiheessa me vakumoimme lihan, jääkaapissa se säilyy vakumoituna viikon verran.

Ja nerokas paisto: Pistä liha vakuumissa 80 asteeseen uuninpellille ilman mitään vesihauteita ja anna kypsyä yön yli. Varsinainen köyhän miehen sous vide!
Mikäli sulla ei ole vakumointipakkausta, lihan voi paistaa vaikka paistopussissa, tai ihan uunivuoassa. Kamera ja Kauha Antti oli paistanut omaansa lämpömittarin kanssa 6 h, itse paistoin ohjeistetut 10, matalan lämpötilan hienous on, ettei lihaa saa kovin helpolla pilalle.

Kääri valmis liha folioon vetäytymään 20 minuutiksi. Ota sitten pintaan väri grillivastuksen alla, kaasugrillissä, tai kaikkein mieluiten hiiligrillissä, että saat lihaan kaiken kruunaavan savun maun. Toki kaasugrilliinkin voi laittaa savustuspuruja foliopussiin käärittynä, ja pussiin reikiä jotta savu pääsee maustamaan ruoan.


Leikkaa porchetta reiluiksi viipaleiksi ja ihastu kesän kuumiimpaan grilliruokaan. Oi nam




↧
↧

AITOA RAKKAUTTA - LÄHIRUOKATREFFIT

June 13, 2016, 6:50 pm
$
0
0
Sutelan Myllyn jauhot; tosi läheltä ja tosi tuoreesti
Positiivinen trendi, sitähän se on. Lähiruoka on kaikkien huulilla ja sitä myöten myös yhä useammassa vatsassa. Lähiruokaa suosimalla tukee paikallisia yrittäjiä, maaseudun elinvoimaisuutta, vaalii suomalaista ruokakulttuuria ja sanoo sanansa myös ekologisuuteen; lyhyemmät kuljetusmatkat, vähäisemmät pakkausmateriaalit; kaikki säästävät energiaa. Mielikuvissa lähiruoka kietoutuu vahvasti tuoreuteen, puhtauteen ja aitouteen, sillä ruoan jäljitettävyys eli sen alkuperätieto on yksi lähiruoan tärkeimmistä tunnusmerkeistä. Mäkelän perheen kananmunat Ilmajoelta ja Kortesjärveläiset perunat Pekan pellosta tuntuvat jotenkin tutummilta syötäessäkin. Ja vaikka esimerkit olivat tällä kertaa keksittyjä, juuri tätä minä, kuluttaja, haluan. Lähellä tuotettua turvallista ruokaa.

Merja Kosken kirjan kansi sen kiteyttää! Kirjan reseptiaitassa löytyy reseptit myös harvinaisemmille raaka-aineille kuten härkäpavulle, luomukvinoalla ja hampulle.
Lähiruoan käsite on hiukan epätarkka ja vakiintumaton, vaikka se EU lainsäädännössä  määritelläänkin maakunnan tai vastaavan alueen rajojen sisäpuolella tuotetuksi (2011). Silti edelleen voi lähiruoan mieltää myös laajemmin omassa tai naapurikunnassa tuotetusta ruuasta kattamaan koko kotimaisen tuotannon, joskus se voi käsittää koko EU-alueen. Kun nyt tässä puhun lähiruoasta, käsitän sillä kuitenkin hyvin paikallisen kotimaisen ruokatuotannon. Juuri ne naapuripitäjän Mäkelän perheen kananmunat.

Mitkä aromit!
Lähiruoka sai alkunosteensa erilaisista ruokapiireistä ja tietenkin ihan kansainvälisestäkin ilmapiiriin ja ruokaan suhtautumisen muutoksista. Ravintolat ovat tehneet lähiruoka-ajatuksen lanseerauksessa osaltaan uraa uurtavaa työtä, vaikka tuottajien löytäminen, kysynnän tasaaminen ja siihen vastaaminen ei aina ole sielläkään ongelmatonta. Lähiruoalla on kysyntää, sitä halutaan ostaa ja pientuottajia suositaan. Jotta lähiruoka olisi aidosti jokaisen ulottuvilla, sitä on saatava myös aivan tavallisesta kaupasta.

Meillä on nyt keitelty ihanaa Ohramannaa. 
Superilahduttavaa on, että k-kaupoissakin halutaan erottautua tuomalla paikallinen ruoka osaksi valikoimaa. Paikkakuntalainen ilahtuu lähiruoan ostomahdollisuudesta yhtä paljon kuin sitä odottaa kauppaan eksyvä vierailijakin. Aika harvalla paikkakunnalla on resurssit ympärivuotiseen toritoimintaan, siksi seudun tarjontaan onkin hieno tutustua vaikka paikallisessa K-marketissa.  Ei Maaningalla tai Iissä ole mahdollista perustaa lähiruokatuotteisiin erikoistunutta kivijalkamyymälää.

Ihana Laila on lisännyt tuoterepertuaariinsa vihdoinkin toivotun Dijonin / Lailas Hyvät Maut.
Tuottajan ja kauppiaan teiden yhtyminen ei ole sekään aivan ongelmatonta. Kuinka saada ostovastaava kiinni, kuuntelemaan ja ostamaan tuote kauppaan?  Kesko on kehittänyt aivan oman konseptinsa pulman ratkaisemiseksi yhdessä muiden lähiruokatoimijoiden kanssa (mm. Ruokatieto, Aitoja Makuja). 

Lähiruokatreffejä on pidetty säännöllisesti eri puolella Suomea jo joitakin vuosia. Idea on saada tuottajat ja kauppiaat kohtaamaan toisensa kompakteilla messuilla, pienin kustannuksin. Uudet tuotteet löytävät paikkansa kauppojen hyllyiltä ja K-kauppiaat ja lähiruokatuottajat saavat mahdollisuuden verkostoitua. Myös moni tuttu Pirkka-tuote on lähiruokaa tietyllä alueella, niitä kun valmistaa yli 180 paikallista yritystä ja tuottajaa.

Kaunis tuoteperhe ihan tästä nurkan takaa.
Sain kutsun toukokuisille Lähiruokatreffeille Seinäjoelle. Nelituntinen tapaamisessa tuottajat esittelivät tuotteitaan kauppiaille pienen kynnyksen messuilla ihan perinteiseen tyyliin pienten esittelypöytien takaa. Tiiviissä ringissä tuottajiin oli helppo ottaa kontakti, kysellä tuotteista, valmistustavoista, ilman turhaa tärkeilyä, jotenkin lähiruokamaiseen tyyliin, ihmisläheisesti. 

Pienpanimot olivat toki edustettuna myös, useamman panimon voimin. Hurraa tällekin ilmiölle!
Tuottajan tapaaminen antaa tuotteelle kasvot. On turvallista tietää, että kun omissa arjen kiireissä nappaa kaupan hyllyltä sen lähiruokatuottajan jauhopussin taustalla löytyy myös aito suhde kauppiaan ja tuottajan välillä. Asioista on puhuttu, silmiin katsottu ja kädestä puristettu.


Aitoa lähiruokarakkautta!


Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa
↧

HÄRKÄPASTA JA KÄSIN TEHTY PESTO

June 18, 2016, 2:06 am
$
0
0


Mulla oli sopivasti pala edellispäivänä kokonaisena grillattua naudan ulkofilettä, ruskeita herkkusieniä, pala parmesania, pussinpohja pinjansiemeniä ja ruukku basilikaa, kaapissa tietenkin kuivapastaa ja ruokaa piti saada pöytään nopeahkosti. 

Siljan italialaisen keittiön nimiin vannovan Tavolata-ravintolan listalla on hirveän suosittu härkäpasta-annos. Siinä on suurin piirtein juuri nuo ainekset, pakkohan mun oli päästä kokeilemaan kotikeittiössä. Koska mua on viime aikoina vainonnut konekato, sellaista tasaista kahden koneen viikkovauhtia aparaatit sanovat irti itsensä, kohdistin katseeni mun rakkaaseen jättimortteliin ja päätin hieraista peston sillä. Täytyy suositella. Vaikka se koneen hurautus on helppoa, näppärää ja sileää, niin käsin mortteloidussa pestossa on jotakin niin kauniin ruustiikkia, se ei ole niin tasaista, pinjansiemenet erottuvat eri kokoisina muruina eikä basilikaa ajeta laihaksi väriksi.

Koska tämä on mun blogi, otan oikeuden sääliä itseäni vielä hetken aparaattipuolella. Eilen kuvasin terassilla viimeisissä päivänvaloissa. Kuvattuani roudasin tietenkin tavarat takaisin sisälle, ensimmäisenä jalustaan kiinnitetyn kamerani. Olin ottanut kuvia ylhäältäpäin ja koska kamera-objektiivijärjestelmäni on mallia "ei pääse lähelle, ei kauas", olin joutunut venyttämään perintöjalustan eli isäni 70- luvulla Sveitsistä hankkiman (Ollut muuten aikoinaan varmaan ihan vimpan päälle peli, mutta haloo, 70-luvulla!)kolmijalan ääriasentoon, eli kamera oli siinä jossain pääni korkeudella. Nostin siis jalustan sisälle kameroineen ja levitin kolme jalkaa tukevasti seisomaan kun menin hakemaan ruokia ulkoa. Sisältä kuuluui karmea smash! tai olisiko ollut kräck! tai brombbbb! tai jotakin hirveää... jalustan yhden jalan lukko oli pettänyt ja koko hoito kaatunut pehmeälle laattalattialle.

Kameran objektiivin sisältö on muuten mielenkiintoinen, kun sitä pääsee näin pieniin osiin pilkottuna tutkimaan. Kiitos yhteisistä vuosista.

R.I.P

Teknisten laitteiden karma tuntuu seuraavan. Olen parhaillani junassa ja kuljettaja juuri kuulutti, että olemme menettäneet jännitteen, joka on aika olennainen asia sähköisesti kulkevalle junalle, rullailemme tässä ihan omalla painollamme.

Poistakaa minut junasta. Ehkä matka jatkuu sitten.

.

KÄSIN TEHTY PEST0

Rehellisyyden nimissä, tämän voi myös hurauttaa siloiseksi monitoimikoneella tai sauvasekoittajalla.

1 ruukku basilikaa 
2 rkl pinjansiemeniä paahdettuna
1 dl raastettua parmesania
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 dl hyvälaatuista oliiviöljyä
merisuolaa, mustapippuria

Survo kaikki kiinteät ainekset isossa huhmaressa ja sekoita lopuksi öljy joukkoon.

HÄRKÄPASTA
4:lle

400g penneä 
300g naudan ulkofilettä kuutioituna /raakana tai kypsänä: itsellä edellispäivän medium grillattu liha
200g ruskeita herkkusieniä hiukan pilkottuna
yllä olevan reseptin mukainen annos pestoa
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä paistamiseen
pinnalle parmesanlastuja ja mustapippuria

Valmista pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Pastan kiehuessa paista lihakuutiot oliiviöljyssä, suolaa ja pippuroi. Paista myös herkkusienet samoin.

Sekoita pesto valutettuun kuumaan pastaan. Lisää liha ja sienet, viimeistele parmesanlastuilla.

Juna kulkee taas! Vaikka oon kyytissä.












↧

KESÄN JYVIN PAELLA

June 19, 2016, 10:00 pm
$
0
0

Paella on  kesäklassikko, jota on pakko tehdä joka kesä ainakin kerran pari. Yhytän paellapannuni aina kaasugrilliin, siellä riisit mahtuvat kypsymään tasaisesti. Kesäruokana paella on vaan parasta isosta pannusta jaettuna rapean maalaisleivän kera koko porukan kesken. Kokkaamiseen voi myös osallistua isommalla porukalla, vaikka paella onkin aika yksinkertainen valmistaa, saa valmistuksessa varautua useamman raaka-aineen pilkkomiseen. Lopputulos palkitsee: Enemmän vaivaa, enemmän makua!


Paellan voi rakentaa lähes mistä tahansa raaka-aineista ja useimmiten mukana onkin ennakkoluulottomasti sekä lihaa, makkaraa, että mereneläviä. Minä päädyin testaamaan kesän ensimmäisessä paellapannussani Jyväbroilerin uutuustuotteita. Jyväbroileri on kotimaista laadukasta lihaa, valikoimasta löytyy ihanasti maustamattomat naturelli-tuotteet. Paellaan valitsin luuttomia broilerin reisileikkeitä, jotka ovat broilerin muihin osiin verrattuna maultaan ihan ylivertaisia. Tuotteisiin jätetty nahkaa takaa mehevyyden ja rapeaksi paistuessaan on myös parasta herkkua. Broileripekoni sopi mukaan rapeutta antamaan ja uutuusnakeista ja makkaroista valitsin tällä kertaa Mustapippuri-Merisuolanakin ja Feta-pinaattimakkaran. 


Perinteisestä paellasta otin mukaan paprikan, herneet, mausteet ja katkaravut, ne kun ovat lasteni herkkua. Paellaan saatiin uusi tumma säväys lisäämällä mukaan tölkillinen tomaattimurskaa.

Eikä se paella pettänyt tälläkään kertaa. Jyvää oli ja vaivan arvoista!

 

KESÄN JYVIN PAELLA
6:lle

3 rkl öljyä
1 pkt  (200g) Jyväbroilerin Mustapippuri-Merisuola Broilerinakkeja
1 pkt  (240g) Jyväbroilerin Feta-Pinaatti Grillimakkaraa
1 pkt (120g) Jyväbroilerin Broileripekonia
1 pkt (550g) Jyväbroilerin Naturelli  Reisileike Luuton
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
1 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl cayennea
1/2 tl sahramia
400g Arborio-riisiä
1 tlk tomaattimurskaa
3 dl kuivaa valkoviiniä
1,5-2 l kanalientä
2,5 dl herneitä (tuore tai pakaste)
180g katkarapuja
1 sitruuna
suolaa, mustapippuria, lehtipersiljaa

Aloita pilkkomalla kaikkia aineet. Pätki nakit ja nakkarat sopiviin suupaloihin ja puolita halutessasi reisileikkeet.  Pilko pekoni reiluihin paloihin. Kuori ja hienonna sipuli, samoin valkosipuli. Pilko paprika haluamasi muotoisiksi paloiksi.

Laita paellapannu grilliin ja kuumenna oliiviöljy. Paista pilkottuihin makkaroihin kaunis väri. Poista pannulta sivuun odottamaan. Ota seuraavaksi pekoniin ja reisleikkeisiin kaunis väri pannulla ja pane nekin sitten sivuun odottaamaan. 

Lisää pannulle sipuli, paprika ja valkosipuli ja pehmittele hetken miedolla lämmöllä. Lisää savupaprikajauhe, cayenne ja sahrami, sekä riisi. Anna riisien kuullottua läpinäkyviksi. Lisää lopuksi tomaattimurska, viini ja kanaliemi. Lisää pannulle myös broileripekoni sekä reisipalat. Anna paellan kypsyä turhia sekoittelematta n. 20 minuuttia. Lisää tarvittaessa kanalientä. 

Lisää lopuksi valutetut katkaravut ja herneet ja anna kuumeta.

Aseta lohkotut sitruunat pannulle, ripottele päälle halutessasi lehtipersiljaa ja nosta pannu ystävien keskelle pöytään.


Yhteistyössä Jyväbroiler




↧

BULGOGI KOREASTI SALAATINLEHDELLÄ

June 21, 2016, 4:54 am
$
0
0

Juhannuksena on monella jonkinlainen "heila" haussa. Joku haikailee tummaa, komeaa miestä, toinen sortuu viinipulloon. Mulle käy aina samoin, minä retkahdan korealaiseen.

Korealainen makumaailma ja ruuanlaittotapa vaan puhuttelee. Ihan olen itse opetellut ja asiaa tutkinut, mutta hyvää on tullut joka kerta. Bulgogi on tutuimpia korealaisia herkkuja maailmalla. Marinoitu ja grillattu naudanliha, "tuli-liha", kuten nimen voi kääntää, on yksinkertainen valmistaa ja lisukkeita voit vaihtaa mielen mukaan. Perinteisesti liha grillataan, mutta koska liha on kohtuullisen pieninä paloina ja yltäympäriin marinadissa, täytyy alla olla jonkinmoinen parila tai grillipelti (ota pala leivinpaperia, ja suurempi pala foliota, vuoraa folio leivinpaperilla ja taittele reunat ylöspäin, super paistoalusta grillaukseen). Valurautapannullakin onnistuu hyvin.


Bulgogin voi tarjota riisin kera, mutta aivan parasta se on lisukkeineen rapeaan salaattin käärittynä. This, my friend, is the Korean way. Ja nyt voin kertoa, että aivan ehdottomasti yli muiden sopii tähän tehtävään kotimainen Cosmopolitan-salaatti. Se on upean rapea ja makea ja säilyvä, kaikki huippuominaisuuksia salaatille. Tein Yo-juhliin kirkasta, pekonista perunasalaattia ja jäin kaipaamaan jotain keventävää ja tuoretta mukaan, niin maun kuin ulkonäön tähden. Keksin suikaloida mukaan rapsakkaa cosmopolitania, joka osoittautui juuri siksi mitä kaipasin. Salaatti kesti hyvännäköisenä ja rapeana ainesosiltaan melko raskaan salaatin seassa koko päivän! Pistäkää tämäkin vinkki korvan taakse. Uudet perunat salaattiin cosmopolitanin kera. Toimii! 

PikkuveliNuutin 3v. Eino-poika syö pestyjä salaatinlehtiä kädestään rouskutellen vaikka kuinka monta peräkanaa. Niin hyvää on!


Rödingin tila viljelee kotimaista Cosmopolitania koko kasvukauden ajan puhtaasti ilman kemiallisia torjunta-aineita ja sitä on saatavilla todella hyvin esim. K-kaupoista ja Lidlistä.  Se on hyvä perussalaatti ostaa aina kaupassa käydessä, koska se sopii monipuolisuutensa ja makunsa takia ihan kaikkiin käyttötarkoituksiin ja säilyy todella kauan jääkaapissa, jos sen jostain syystä täytyy siellä odotella.


Mutta takaisin bulgogiin. Älä stressaa lisukkeista, koska yksinkertaisimmillaan salaatinlehti saattaa sisältää vain lihaa ja ehkä pari siivua aasialaista päärynää, jonka minä korvaan kyllä ihan tavallisella. Tee niin paljon ja niin montaa kun hyvältä tuntuu, minä pilkoin kevätsipulia ja julienne-leikkuroin makoisia kesäporkkanoita ihan naturellina (porkkanan voi myös vaikka raastaa) ja marinoin ohuita retiisin ja kurkunsiivuja mummon kurkkujen tyyliin. Kastikkeen virkaa sai toimittaa majoneesi, jonka maustoin pienellä teelusikallisella gochujang-chilitahnaa, jota sitäkin saa nykyään marketeista.


 BULGOGI SALAATINLEHDELLÄ
4:lle

Liha
400g naudan enrecotéta tai ulkofilettä (marmoroitunut liha on tässä hyvä liha)
1 dl soijakastikestta
1/2 dl sokeria
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 kevätsipulia, valkoiset osat suikaloituna
1 rkl hienonnettua tai raastettua inkivääriä (reilu)
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl seesaminsiemeniä

Laita lihanpala mielellään tunniksi pakkaseen niin saat helpommin leikattua ohuita siivuja. Halkaise filee tai entrecoté myös pituussuunnassa, että saat tuollaisia sopivia suupaloja.

Sekoita kaikki muut aineet marinadiksi. Laita liha marinadiin ja viileään maustumaan vähinttään 1/2 h.

Paista tai grillaa liha nopeasti kuumalla. 

Lisukkeet

1 kerä Cosmopolitan-salaattia
1 nippu suikaloituja tai raastettuja kesäporkkanoita
1 nippu kesäsipuleita varsineen suikaloituna
silputtua korianteria

marinoidut
6 retiisiä ohueksi suikaloituna
1/2  kurkku suikaloituna
1/4 dl väkiviinaetikkaa
1/2 dl sokeria
3/4 dl vettä

Sekoita vesi, etikka ja sokeri. Kaada viipaloitujen kasvisten päälle ja sekoita hyvin tai hölskyttele lasipurkissa, anna maustua 1/2 h.

kastike
1 dl majoneesia
1 tl Gochujang- tahnaa (tai shirachaa, chilikastiketta, sweet&sour chilikastiketta tms.)

Sekoita keskenään.

Tarjoilu

Asettele ruoka tarjolle lisukkeet omiin kippoihinsa, salaatinlehdet ja kastike, sekä  vastagrillattu liha erikseen ja anna kaikkien ruokailijoiden täyttää oma salaatinlehtensä. 

Ja pitääkö mun vielä huomauttaa, että haarukoita ja veitsiä ei ole tarpeen kattaa.


Mä luulen, että tällä reseptillä kokki saa taas aikaan melkoiset wau-efektit suhteellisen pienellä vaivannäöllä. Jotain Maukasta- Mari on muuten tuunannut melkoisen kokoelman marimaisia herkkureseptejä Cosmopolitan- salaatista tänne. Sivustolla on käynnissä myös kesäkisa, jossa arvotaan 4 h New Yorkin matka Gourmet-illallisineen. 

Laittakaas vetämään. Ja sitte salaattikauppaan ja lihat marinadiin!
↧
↧

K25 - TUKHOLMAN TÄRPPI

June 27, 2016, 4:05 am
$
0
0

Kiitos saamani lehdistötiedotteen, onnistuin eksymään aivan superihanaan lounaspaikkaan ( avoinna kylläkin ilta 9:ään) Tukhoman ydinkeskustassa. 

K25 sijaitsee nimensä mukaisesti Kungsgatan 25:ssa. Se on katutasosta aukeava pitkänomainen tila, josta löytyy 11 erilaista ravintolaa.  Torstain lounasaikaan pöhinä oli melkoinen, istumapaikat riittivät juuri ja juuri, vaikka näytti kylläkin siltä, että  paljon noudettiin myös mukaan.


Alkupäässä löytyi pastapaikkaa, lähiruokahampurilaisia, leipiä ja välimerellistä ruokaa, mutta tunnelma tiivistyi perälle mentäessä. Mikä Foodieheaven! Meksikolaista, sushia, vietnamilaista, kiinalaisia nyyttejä, ihan ärsytti mitä mä näistä valitsen.


Onneksi tällä kertaa mulla ei oikeastaan ollut kuin yksi vaihtoehto. Olin tosiaan saanut lehdistötiedotteen, että Tukholman Farang on muutama viikko sitten aukaissut K25:een riisi-ja nuudelibaarin ja sitä olin siis varta vasten lähtenyt testaamaan ( no en nyt varta vasten Suomesta asti, mutta kerran kun olin Tukholmassa muutenkin).



Kaakkoisaasialaiset curry- ja nuudeliruuat ovat inspiroineet Farangin porukkaa kokoamaan kompaktin listan; aamupäivisin curreja ja salaatteja, iltaisin repertuaari laajenee myös keittoihin. Jim Lim sopii kuin nakutettu 250 paikkaisen Food Courtin sykkeeseen. Aurinkoiselta kadulta hämärään, valoin ja kirkkain väripilkkujen rytmittämään ruokataivaaseen astuttua, voi hetken kuvitella oikeasti olevansa iltahämärän tunkoksessa jossakin päin Aasia. 



Tasokas streetfood on myös kukkaroystävällistä. Tilaamani supermaukas ja täyttävä Mussaman Kurry kevensi kukkaroa 109 kr.



Sen verran pöljä olen, etten voinut olla kysymättä viereisen pöytäseurueen teinipojalta, että saanko ottaa kuvan hänen herkullisesta sushistaan. Tytär söi meksikolaista ja antoi sille vielä erikoismaininnan maukkuudesta.

 ...Precis som alla andra håll. Koll På dina värdesaker



Lämmin suositus kaikille Tukhoman kävijöille. Isommallekin porukalla löytyy ruokaa varmasti jokaisen makuun ja tämä on just tosi hyvä lounaspaikka vaikka päivä Tukholmassa risteilyllä. Jim Lim:stä kovasti suositeltiin myös illalla poikkeamista, täältähän saa ruokajuomaksi myös normialkoholit, että käy ihan illanistumispaikastakin. No, ainakin sulkemisaikaan asti. Ja pic nic eväät puistoon, why not.



Olen ihan takuuvarmasti menossa uudestaan. Nyytit, Pho ja meksikolainen nyt on ainakin pakko testata. Ja sushi.


Olis kiva kuulla mitä sä tykkäsit?
↧

VESIMELONI- GAZPACHO

July 5, 2016, 3:47 am
$
0
0

Just nyt ei kärsitä helteestä. Pidetään aivan perus-Suomen kesää. Sataa ripsauttelee, tuulikin on vilipoosen sorttinen. Siihen saumaan uppoaa sopivasti ihanan raikas ja VIILENTÄVÄ gazpacho vesimelonista. 

Vaikka nyt esimerkiksi saunan jälkeen.



Jos nyt talvipakkasiin verrataan, niin onhan se gazpacho eli espanjalaislähtöinen kylmänä tarjottava kasviskeitto kuitenkin ehdottomasti kesäruokaa, vaikka vähän viileämpänäkin päivänä. Ihan täydellinen kesävierasmenu muuten, gazpacho-shotit alkuun ja grillissä valmistettu paella päälle. Sangriaa kannuun ja jo lähti illanvietto käyntiin.


Gazpachoa olen perusreseptin lisäksi valmistanut mm. mansikoista ja auringonväristä keltaisesta paprikasta ja kesäkurpitsasta. Nyt kokeilin vesimelonista ja maku oli todella hyvä! Muutenkin tämä on helppo valmistaa, ei mitään keittämisiä, senkun surauttaa ainekset keitoksi.Viihtyy jääkaapissa ja maut vaan syvenee, jos valmistaa jo edellisenä päivänä. Fetajuustosta tein tuohon päälle tuollaisen suolaisen cremen. 

Se, ystäväiseni, oli juurikin se piste siinä iin päällä.

Apetinalle työstämääni reseptiin pääset suoraan klikkaamalla tästä. Jos jostain syystä haluat reseptin norjaksi, sekin onnistuu tästä. 

Anteeksi. En vain pysty olla olematta!



↧
Search

MAITOTYTTÖ LEIPOO KINUSKIKAKUN

July 5, 2016, 10:00 pm
$
0
0


Jotenkin ihanan astridlindgrenimäinen otsikko.  Vähän samaan tapaan kuin  Peppi saa hienon vieraan, Peppi astuu laivaan tai Peppi keksii pönkin.

Maitotyttö leipoo kinuskikakun.

Ja niin totisesti tapahtui. Kiitos kuuluu Myllärin kinuskipala-aineksille. Olen varmaan joskus maininnut, että Maitotyttö on innokas ja sitkeä leipuri. Sitkeällä tarkoitan, että hän jaksaa hokea haluavansa leipoa jotakin (hittituote muffinssit), niin  kauan, että minä vähintään muutun reseptiksi. Tai ainakin yritän muuttua joksikin herkulliseksi, nopeatekoiseksi, ainekset-löytyy-kotoa jutuksi, jossa Maitotytölle olisi mahdollisimman monta sopivaa tehtävää,  että päästäisiin elämässä eteenpäin.

Maitotyttö tahtoo leipoa. Ja usein.

Eiliseen mä-haluan-leipoa-maniaan löytyi aivan paras juttu noista Myllärin valmiista kinuskipala-aineksista.

Me niin leivottiin.

Ja mitäs siellä pakkauksessa on?



Siellä on jauhoseos.



Ja siellä on kuorrutepussi. 

Aineksista tulee puoli uunipellillistä eli jos haluat koko pellin, kannattaa ostaa kaksi pakettia. Tämä meidän on varmasti tehtävä sarjan toisen vaihtoehdon eli mokkapala-ainesten kanssa. Niitä ei voi kerta kaikkiaan tehdä pellillistä vähempää. Muuten tuo puolipellillistä vastaa  pyöreää piirakkavuokaa, johon voit hyvin tehdä kinuskipalat. Maitotytön leipomuksesta tuli tällä kertaa hiukan kakkumaisempi kun tein sen Ikean silikoniseen sydänvuokaan.



Lisäksi tarvitaan sulatettua voita 100g (voi käyttää myös rypsiöljyä), 2 kananmunaa ja 1 dl vettä. Minä sulatin voin ja rikoin kananmunat, muuten Maitotyttö suoritti kaiken kaatelun ja sekoittamisen ihan itse.


Ja kas huomaan: miksi minulla ei ole kaunista posliinista ja pastellinväristä taikinakulhoa?Eikö elämäni olekaan täydellistä?



Sekoitettu taikina voideltuun vuokaan ja paistoaikaa 15-20 min 200 asteessa uunista riippuen. Koska Maitotytön kinuskipaloista tuli ennemminkin kinuskikakku eli hiukan paksumpi, paistoin sitä 30 min. Suosittelen siis kokeilemaan hammastikulla onko taikina kypsää keskeltä, eli sitten valmis kun tikkuun ei tartu enää kosteaa taikinaa.



Paistumisen aikana sai keskittyä ihan rauhassa taikinakulhon rapaamiseen. On se vaan kätevä tässä tälläinen kevyt muovikulho...



Kuorrute oli myös yksi ilonaihe. Kuumensi vedenkeittimellä veden ja laitoin pussin notkistumaan vesihauteeseen. Saksilla nurkka auki ja pursotus onnistui jäähtyneen kaun päälle Maitotytöltä hienosti. Äiti levitti. Ihan helppoa!



Niinkuin oli pussin viimeisten tippojen maistelukin!



Arvottiin päälle mansikat vai vadelmat. Vadelmat voitti.



Luulen, että koko hyvin sujuneen leipomissession kriittisin vaihe oli kun äiti halusi ottaa kuvia portailla Maitotytön pidellessä kakkuvatia. 

Pysyykö, ei pysy, pysyy...


Pysyy jos pinnistää. 

Lisää Kinuski- ja mokkapalakokemuksia voit lukea Blogiringin kamppissivulta.

Ja sitten ARVONTA:

Kaikkien tähän juttuun kommentoineiden kesken arvotaan Myllärin mokka- ja kinuskipala-aineksia sisältävä tuotepalkinto. Voit kertoa vaikka missä tilanteessa itse käyttäisit näitä. Minä muuten otan näitä mukaan seuraavalle Tahkon reissulle, ei tartte rehata monia jauhopusseja yms. Kätsyä.

Kommentointi päättyy klo 12 keskiviikkona 13.7.2016.

Oliko mulla vielä muuta? 


  • Urho11v saa tehdä tupla-annoksen mokkapaloja kun saapuu Kesäsiirtolasta. Ihan itte.



  • Ja tärkein: HERKULLISIA olivat!



  • Ja etten luule olevani Astrid Lindgren. Mutta pitäähän ihmisellä olla idoleita.


Melukylän lapset, ne sen sijaan asuu meillä.
↧

THE RED SEA

July 8, 2016, 10:58 pm
$
0
0

Mun ihana äitini täyttää tänään 70 vuotta. Istuin viikolla mummolassa ja kävin läpi pahvilaatikottain pintapuolisesti meidän suunnattomia valokuva ja diavarastoja, kaikki sulassa sotkussa keskenään. Osa kuvista kellertää jo väreiltään pahasti. Ajattelin, että onnittelukorttiin jotakin hauskaa, mutta sitten huomasin, että paras muoto ajatuksilleni on postaus. Tämä on sinulle äiti.


Juhlimme tänään, kuten aina, hyvän ruuan merkeissä. Merkkipäiviä on meillä vietetty usein jollakin meille merkityksellisellä teemalla ja tänä vuonna teemaksi nousi Punainen meri. Minäpä kerron miksi.

Perheeni muutti -81 Pohjois-Saudi Arabiaan Tabukin kaupunkiin ja isäni tuli sieltä pois viimeisenä kesän kynnyksellä -87. Äiti
ja pienimmät olivat siellä edelliseen kesään, minä ja Nikoveli lähdimme koulujen takia jo aiemmin, kesälomilla ja jouluina palasimme kuitenkin Tabukiin.



Ne olivat erikoisia vuosia ja vaikuttivat varmasti meihin jokaiseen omalla tavallaan. Ehkä vasta saman kokenut tietää, minkälaista oli elää valtiossa, jossa lainsäädäntökin perustuu tiukasti koraaniin. Elämä oli ehkä hiukan erilaista, mutta meillä kaikilla on kuitenkin noista vuosista positiiviset muistot.


Koulun ja työn lisäksi  vietimme aikaa omalla asuntoalueella  ja me lapset ja nuoret Rec Centerin uima-altaalla ja video- tai biljardihuoneessa. Välillä käytiin Soukissa eli kaupungilla shoppailemassa.

Mutta yksi mahtavimmista jutuista oli aina kun lähdettiin viikonlopuksi Punaiselle merelle.

Punaisen meren rannikko siinä pohjoisessa oli ainakin silloin autiota hiekkarantaa. Alue oli armeijan valvonnassa, joten luvat täytyi hankkia ja partio kävikin ne aina tarkistamassa. Lähdimme aina 2-3 auton retkikunnalla. Reilun 300 km matkalla tie kulki välillä aavikon keskellä, välillä jylhissä kalliomaisemissa. Muistan vieläkin varsinkin kotimatkat, kun auringon polttamina, hiukset suolasta kankeina, ihon valkoisia suolapyörteitä silitellen istuttiin autossa. 






Aavikolla kasvoi meloneita


Perillä oli kiire pystyttää leiri ennen 6-7 aikaan laskeutuvaa totaalista pimeyttä. Meillä oli tuollainen kai Pakistanin armeijan teltta, puuvillainen ja alareunasta sai rullattua reunat ylös, jotta teltta ei  kuumennut liikaa. Meitä oli kuitenkin 6, enkä itse muista koskaan nukkuneeni teltassa vaan taivasalla niiden miljoonien tähtien alla. Tiedättekö, tähdenlentoja näkyy aivan koko ajan. Siihen on hurmaava nukahtaa.








Punaisella merellä oli aina sama menu. Meillä oli tuollainen kompakti, mutta tukeva Weberin grilli (siihen kuului toki jalatkin, vaikkemme niitä käyttäneet. Lisäksi siinä oli myös pattereilla toimiva pyörivä varras, jota sitäkään ei koskaan käytetty. Olen monta kertaa päivitellyt miksei grilliä ja telttaa pakattu mukaan muuttokonttiin!) ja sillä grillattiin naudan sisäfileestä leikatut, kotoa asti marinadissa olevat pihvit. Suuret, esikeitetyt uuniperunat kiedottiin folioon ja ne kostutettiin samalla valkosipuli-persiljavoilla kuin pihvitkin. Salaattina oli aina tomaatti-sipulisalaatti ja sitten grillissä lämmitettiin vielä folioon käärityt, valkosipulivoilla täytetyt sämpylät. Voi mikä herkku-ateria! (ja samanmoinen syödään tänään, oman perheen kesken).




Tässä kuvassa ei oose limsacooleri....

Meillä oli myös coolbox, sininen, pitkänomainen valkoisella kannella, joka oli täynnä jäitä, limsatölkkejä, rc-colaa ja mirindaa. 


Hauska huomata minkälaiset asiat syöpyvät mieleen.


Varustuksena meillä oli uima-asut ja t-paidat uintia varten suojaamaan selkää paahteelta snorklatessa. Tietenkin tennarit jalassa, terävien korallien päällä oli muuten mahdoton kävellä. Iltaisin, talvella ainakin, tarvittiin  myös villapaitaa.



Koralliriutta alkoi heti kohti rannasta ja eteenpäin täytyi kävellä vähintään 100 metriä päästäkseen uimaan ja snorklaamaan. Vesiraja pysyi koko ajan siinä polven alapuolella alla olevan koralliriutan paksutessa. Sitten vihdoin pääsit riutan reunalle tai ensimmäisten aukkojen kohtaan. Muistan vieläkin sen pakahduttavan tunteen kun laskeuduit suolaiseen, hyvin kannattelevaan veteen ja kuulit oman hengityksesi putkessa ja silmiisi avautui uskomaton, kirkas syvyys.

Pudotus oli heti varmasti 20-30 (vai 50?) metriä. Ennenkuin totuit, happi tuntui pakahduttavasti loppuvan kun tajusit mikä pieni osa olit kokonaisuutta. Korallien uskomaton väriloisto ja kalojen määrä, värit, lajit. Tämä on niitä asioita, joita en koskaan varmasti pysty kenellekään sanoin välittämään, sanat tuntuvat ihan typeriltä sen suuren mahtavuuden edessä. Kalaparvet puikkelehtivat ympärillä ja välillä vierestä lirvautti joku itsesi kokoinen tumma mörkö. Eihän me edes tunnettu niitä lajeja lähellekään kaikkia. Isot rauskut olivat aika mahtavia, ne välillä pöllyttivät itseään sinne pohjaan ja monta muutakin vaarallista kalalajia, vaikkapa lion fish tai moreena, oli aivan tuttu näky. Äsken luin, että mm 44 eri hailajia viihtyi noiden riuttojen tuntumassa. Onneksi tiikerihai saapuu saalistamaan vasta illan pimetessä... (isäni törmäsi kyllä pieneen haihin, joka säikähti isääni yhtä paljon kuin isä haita: "paskat meinas tulla uimahousuun").




Natasisko, laskuvesi ja meritähti

Olisi ihana kokea vielä kerran Punainen meri, näin villinä, autiona ja koskemattomana, mutta tuskin se on enää mahdollista. Viedä omat rakkaat kokemaan nuo samat hetket.  Silloin 80-luvulla Punainen meri oli  kiistatta parhaiten säilyneitä koralliriuttoja kaikista maailman meristä ja tunnen olevani valtavan etuoikeutettu, että olen päässyt retkeilemään noille Saudi Arabian neitseellisille riutoille. Silloin Saudi Arabiaan oli vielä mahdoton päästä turistina.

Toivottavasti kuvista (joita ei muuten olisi saanut ottaa) välittyy jotakin, minä katson niitä ja maistan suolaveden, tunnen ihollani viilentävän tuulen, muistan hiljaisuuden, muistan tähdet, muistan hurjan kirkkaan syvyyden riutan reunalla.











Kiitos äiti ja iskä, näistäkin muistoista. Laitan tähän loppuun vielä kuvan sinusta äiti, olet niin kaunis Nuutin ja Natan kanssa tuossa kuvassa,  aivan kuten tänäänkin.

Äitini, maailman vahvin nainen, ei tartte auttaa auttaa-pohjalainen, kirpiä, villi, sanavalmis, luotettava, luonnollinen, aito, rakastava, sekä naisten että miesten työt osaava, ahkera. Sellainen äiti joka paistaa pullat ja valvoo vaikka koko yön sun sängyn laidalla tarvittaessa, tai vaikka viikon. Äiti, joka on tehnyt töitä niin saksaksi kuin englanniksikin, mutta jota ei torikaupassa jymäytetä myöskään arabiaksi, swahiliksi tai bengaliksi. No, espanja on siinä ja siinä.

Sellainen äiti, jonkakumpparit on niin isot, että omat jalat tulee aina hölskymään niissä.

Ihana äiti.

Rakkaimmat 70-vuotisonnittelut tänään!
↧
↧

RETROISTA RETROIN TONNIKALASALAATTI

July 12, 2016, 4:14 am
$
0
0

Vanhanaikainen retro tonnikalasalaatti on yksi mun himo-jääkaappiruuista. Himo-jäkaappiruoka on sellainen, jota syödään aterialla, mutta myös aterioiden välillä, yleensä jääkaapin ja sen oven välissä seisten ihan vaan muutama kymmen haarukallinen. Tai siis niin paljon kuin kehtaa siellä jääkaapin oven välissä vedellä. Jos kotona on muita salaatinsyöjiä, on pakko laittaa tietty omaan astiaan annos, mutta parhaimmalta se kyllä maistuu suoraan kiposta haarukoituna. Ainoastaan vietnamilainen kanasalaatti saa mut käyttäytymään samoin.

Tässä salaatissa ei ole sinänsä mitään erikoista, ehkä se on sulle suorastaan tylsä, itse kyllä olen aistivinani tässä varhaisesi-isän trendikkäillä kulhoruuille. Oravan mummolassa tämä kuului koko lapsuuteni ajan joulupöytään, ja saan edelleen vieroitusoireita jouluisin kun se omastamme puuttuu. Muiden mielestä kun tämä ei ole varsinainen jouluruoka.

Ja tämä on nyt se resepti mitä varten ostat kaupasta HeMaPapusseja. Termi oli mulle aivan outo kun yksi Iso-Hoon sukulainen kerran kertoi että otti hemapapussin pakkasesta kun oli nyrjäyttänyt jonkun raajansa...Mulle tuli mieleen sanasta lähinnä verensiirto, vaikka selvisihän se sana lopulta. Kesän kunniaksi tuunailin tämän kuitenkin tuoreella paprikalla ja herneillä, maissi kyllä tuli purkista. Aina nauran sille IsoHoon ostosreissulle kun se osti niitä Bamboo shoots sieltä lasten video-osastolta (linkki juttuun tässä ja kaupan päälle superresepti), mutta muistan kyllä itsekin (no tästä on kyllä TODELLA kauan) hämmennykseni kun myyjä kehotti mua cittarissa kysymään HeVi- osastolta...metallimusiikki ei oo koskaan ollu mun juttu.

Ai niin, se vielä, että tonnikalasalaatissa täytyy olla kirpeän etikkainen kastike ja paljon sipulia. Nykypäivän versiossani on myös korianteria. Tietysti.



 RETRO TONNIKALASALAATTI

2 dl Pitkäjyväistä, irtonaista riisiä
1-2 tölkkiä laadukasta, öljyyn säilöttyä MSC-merkittyä tonnikalaa paloina
1 punainen paprika
2-3 dl tuoreita herneitä palottuna
2-3 dl makoisia maissinjyviä ja öljyä.
1 iso punasipuli
reilusti tuoretta persiljaa tai korianteria
1 dl oliiviöljyä tai neutraalia öljyä
1/2 dl valkoviinietikkaa
 suolaa ja mustapippuria

Keitä riisi pakkausohjeen mukaan ja anna jäähtyä. Pilko paprika ja punasipuli, valuta tonnikala. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin. Maista ja lisää tarvittessa etikkaa. 

Oi, että on tavallisen hyvää!






↧

Mansikka-juustokakkujäätelö

July 15, 2016, 4:11 am
$
0
0

Mitäs tässä kursailemaan.

Hyvää on.

Sitruunaisen, mansikkaisen pilvenpehmoista, aivan juustokakkumoista. Mutta kylmempää.

Extra-juustokakkumoista, jos tarjoilee murennettuja digestive-keksejä viereen.

Eikä mitään jäätelökoneita. E-hei.





Vai pitäsikö sanoa juustokakkumaista? Ei kyllä tämä jäätelöherkku on ehdottamasti juustokakkumoista.

Reseptini olen antanut Apetina.com sivustolle.


Lody sernikowo-truskawkowe. Jos halua tsekata reseptin myös puolaksi. Emmäkestä. Puolaksi!


Hyvää on.



Yhteistyössä Apetina
↧

OON KOLMEKYMPPINEN, OON KOLMIKYMPPINEN!

July 20, 2016, 2:20 pm
$
0
0

Merkkipäiviä ei ole koskaan liikaa, eikä aihetta juhlaan. Merkkipäivän puutteessa (koska ne kolmikymppiset tosiaan meni jo viime vuosituhannella) juhlan aiheen voi vaikka keksiä. Ja ne parhaat juhlat on usein arjen keskelle kehitettyjä ilonaiheita. Pään sisällähän se kaikki on. Voi paistaa ja syödä lättyjä tai sitten voi pitää lettukekkerit. Torimansikat voi tarjota kakkupohjan päältä tai kattaa kauniin iltapäiväkahvihetken ja juhlistaa sitä tuoreella mansikkaluomuksella. Keittää viinimarjoista talveksi mehut tai viettää mehunkeittäjäisiä ja pitää juhlalliset maistiaiset viinilaseista.

Parasta arjen ex tempore -juhlissa on, ettei niitä tarvitse stressata ja valmistella viikkokausia (eikä  niitä varten tarvitse siivota…).


Uusia perunoita meillä juhlistetaan usein kylmällä kesälautasella. Tapa on muokkaantunut lapsuuden kodistani. Äitini ja isäni kattoivat usein, varsinkin uusien perunoiden aikaan, kookkaalle ja paksulle, Sveitsistä ostetulle leikkuulaudalle perunan kyytipojaksi valikoiman kylmiä leikkeleitä ja herkkuja. Vaikutteet lienevät tulleen jostakin Antipasto-lautasesta tai Abend Brot’ista, kun sitä näin jälkikäteen ajattelen. Meillä kesälautanen täytettiin tietysti suomalaisittain eli laudalle kuului ehdottomasti myös pätkä kylmää lenkkimakkaraa, se kun on isäni herkkua.

Kyllähän sitä kalaa on lautaselta löydyttävä perunan kylkeen.
Kesälautasen nerokkuus piilee siinä, että sille voi kattaa ihan mitä vaan. Jokainen voi poimia siitä lautaselleen herkut oman maun mukaan. Sen pyöräyttää esille perunoiden kiehuessa, suureellisia esivalmisteluja tai kuuman lieden äärellä hämmentämistä ei tarvita. Silti se näyttää aina yhtä houkuttelevalta.

Tomaatti, basilka ja mozzarella -parasta yhdessä!

Pirkka-tuotteet täyttävät elokuussa 30 vuotta. Mua pyydettiin laatimaan onnitteluresepti jonkun Pirkka-tuotteen ympärille. Mission impossible! Niitähän on yli 2600! Älkää pakottako mua valitsemaan.

Ja mun pöydässä on aina tuoretta leipää.
Pirkka on tuttu näky ostoskassissani. Mulle Pirkka-merkki kertoo, että kyseessä on luotettava tuote jossa yhdistyvät hinta ja laatu. Käsi tarttuu Pirkkaan jo aivan automaattisesti. Kävin ystäväni Virpin kanssa vieraassa K-citymarketissa kesälautanen-ostoksilla. Tuntui kuin olisimme pelanneet hysteerisesti hihittävien perheenäitien Pirkka Go!-peliä kun oikein etsimällä etsimme Pirkka-tuotteita. Siis ihminenhän voi elää pelkällä Pirkalla! Peruselintarvikkeet löytyvät kaikki Pirkkana, mutta valikoimissa on paljon myös trendituotteita ja spesiaaliherkkuja.

Ravunpyrstö on yks lemppari Pirkka-perustuote

UUDET PERUNAT JA KYLMÄ KESÄLAUTANEN

Kokoa uusien perunoiden kaveriksi kylmä kesälautanen kaloista, leikkeleistä ja vihanneksista. Säädä ruokien määrä syöjien lukumäärän mukaan, mitä enemmän lajeja sitä vähemmän yksittäistä tuotetta tarvitaan. Kilosta uusia perunoita syö n. 6h. Keitä uudet perunat ja asettele perunoiden kypsyessä oman makusi mukaiset herkut kauniisti isoille vadeille tai leikkuulaudoille. Herkkua!

Pirkka pestyjä varhaisperunoita
Pirkka esipaistettuaCiabattaa
Pirkka kylmäsavulohta
Pirkka ravunpyrstöjä sekoitettuna ranskankermaan ja ruohosipuliin
Pirkan parhaat Skoonelainen sinappisilliä
Pirkka Sitruunasilakkaa
Pirkka tonnikalaa
Pirkka  vapaan kananomega kananmunia keitettynä
Pirkan parhaat Mozzarellaa
Pirkka voita
Kotimaisia kirsikkatomaatteja
Cosmopolitan salaattia
Ja sitä lenkkimakkaraa


Pirkka-kesälautanen on tietysti juhlan kunniaksi katettu Ilmari Tapiovaaran suunnittelemalle Pirkka-pöydälle. Legendat kohtaa.

Kiitos Pirkka ihanasta kesälautasesta! Sulla on mahtavat 30 vuotta takana, ja nyt vasta alkaa aikuisuus toden teolla! Hienoa, että olet mun ystävä, aina tuttu ja turvallinen!

Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa



↧
Viewing all 934 articles
Browse latest View live
Search